Alaosaston treeneissä

Parin vuoden tauon jälkeen lupauduin treenivetäjäksi Pohjanmaan lappalaiskoirien alaosaston näyttelytreeneihin. Aluksi käytiin pienellä kävelyllä, sitten kontakti-, ohittelu- ja näyttelytreeniyhdistelmää.

Treeneihin otin kummatkin mukaan ja kivasti meni lenkkikin kahden uroksen kanssa vieraiden koirien kulkiessa edellä ja takana. Erittäin tyytyväinen olen, kun osaavat edelleen käyttäytyä - ei haukkumista eikä pörinöitä. Nakit kiinnosti enemmän. :)

Jippo nyt toki on vilkas viikari eikä tahdo pysyä paikallaan ja kaikkia pitäisi moikata, mutta jaksoi kyllä keskittyäkin kun sai vähän aikaa rauhoittua.Kovasti teki annettuja tehtäviä ja lopulta keskittyi niin paljon, että piti oikein välillä komentaakin, että nakkia suuhun ja HETI. 

Jekku oli laiska mossikka, mutta kyllä tuomarikokelaille jaksoi heiluttaa häntää ja tehdä tuttavuutta. Jekusta on löytynyt uusi lempeä puoli kodin ulkopuolellakin, kun se on saavuttanut aikuisuuden. Enää ei ole aikaa ihmetellä muita koiria, kun voi ihmisiä rakastaa mielin määrin.

Treenien lopuksi otin kuvia osallistujista:

Suomenlapinkoirat:

Ihastuin aivan tähän pieneen suureen mieheen Pamiin. Ryöväsin hihnan omistajilta ja sain hetken aikaa olla Pamin kanssa kahdestaan. Todella lupaava pienimies, joka tajusi miten piti vierellä kipittää.

u. Juskankankaan Onni Armas 

"Pami", 5kk

 

Satunnaisen lenkkikaverimme Esan täysveljen Dumbon näimme Jipon kanssa viimeksi syksyllä Alahärmän näyttelyissä. Olipa mukava Dumboa nähdä. :)

 u. Ikijään Elokuun Yö

"Dumbo"

 Lapinporokoirat

Olen niin pitkään kaivannut porokoirien näkemistä. Torniossa oli muutama, muttei niitäkään nähnyt kuin satunnaisesti. On Jekun kanssa ikävä Rilla-lapinporokoiraa jonka kanssa tuli tavattua Oulussa asuessa monen monta kertaa. 

Lara oli aivan upea - niin avoin ja ystävällinen neitokainen, ja miten nättikin vielä.  :)

Kielapihkan Aina Jaloissa

"Lara"

Laran blogi

Sumppa onkin jo tuttu tapaus - tapasin Marjo-omistajan työpaikallani kun vein hänen autoonsa kukkasia ja bongasin tämän komean dominonvärisen lapinkoiraherran.

Sumun kanssa kävin kumpienkin J-poikien kanssa lenkillä syksyllä, mutta silloin ei ollut kameraa matkassa. Mukava saada Sumustakin kuvia.  Sumulla oli valitettavasti kivesvika, joten se kastroitiin jo hyvin nuorena.

 Tuhkavuorten Tulimyrsky

"Sumu"

Marjolla oli matkassa Sumun asuintoveri Noki, hurmaava ja niin hienorakenteinen saksanpaimenkoirauros. 

Lopuksi kuvia omista pöljäkkeistä treenikaverien esittäminä.