Sulkasato

Tuumailin eilisen näyttelymenestyksen jälkeen, josko sitä Jekkustiinan kanssa lähtisi tälle vuotta uusiksi kehiin. Mutta kun asioilla on tapana aina mennä mönkään, niin menemme vasta vuoden päästä kehäilemään.

Aamulenkin ja kuivaamisen jälkeen otin Jekun sängyllä halittavaksi. Aloin reittä rapsutella ja tunsin siellä paakkuja. Pohjavillahan se oli reisistä irronnut ja noussut jo sentin verran ylöspäin. Perjantaina näyttelyyn valmistautuessa karvaa ei lähtenyt juurikaan, kun korkeapiikkisellä harjalla harjailin.

Kääntelin turkkia sieltä täältä ja reidet tarvitsivat harjaamista, samaten kaulassa oli kohtia ja koko selkä. Karvanlähtöä alkuvaiheessa ei oikein irtokarvoista lattialla huomaa vaan turkkia pitää tarkemmin tutkia.

Jekun pohjavilla on kermaista ja se lähtee pieninä tuppoina. Tiheäpiikkisellä kammalla harjasin Jekusta kaikki kohdat mitkä vaati harjaamista. Jekku on kieriskellyt lumihangessa niin paljon viime viikkoina, että olisihan minun pitänyt arvata. Turkki on kutissut, joten päätin harjata kunnolla. Turhaa sitä väkipakolla on pohjavillaa pitää, kun se haluaa lähteä pois.

Tuloksena oli iso kasa pohjavillaa, tulitikkurasia kokoverrokkina.

Hedelmäpussillinen pohjavillaa lintujen pesämateriaaliksi.