Reissupäiväkirjaa

Pikareissu Nummelaan on tehty ja kulunut viikkokin on hurahtanut ohitse, kun töissä on ollut tapahtuman järjestelyitä. Töiden jälkeen oltiin kauan aikaa pihalla ja ihana aurinkokin osui turrukoihin.

Olen koiranpilaaja kun olen alkanut antamaan pojille hyvää yötä-nameja. Ne kovasti odottavat iltaherkkua ja sitten ne ovat oikein tyytyväisiä ja asettuvat makuulle. Pojat on siitä ihania otuksia, että ne alkavat kuorsata samalta seisomalta, kun itse kömmin peiton alle ja tällä viikolla aikaisia nukkumaan menemisiä on riittänyt. Aikaisten öiden vuoksi taas ollaan oltu lenkkipoluilla tassuttelemassa aikaisin ja saatu ihastella joutsenia (tänään nähtiin kuusi joutsenta ja yksi kurki) ja muita kevätlintuja.

Junamatka Nummelaan meni mukavasti - matkaseuraa riitti kissoista ja koirista. Matkustaminen on jo rutiininomaista ja itsekin saa rentoutua ja lueskella tai jutella kanssamatkustajien kanssa. Jippo ihmetteli menomatkalla kahta kissaa joista toinen oli kantohäkissä ja toinen omistajansa kannettavan päällä. Jippo suhtautuu kissoihin uteliaasti, mutta riittävän rauhallisesti, joskin mieli tekisi kovasti mennä tutustumaan lähemmin. Jekku nukkui koko matkan, mitä välillä bongaili ketä nousi kyytiin jos sitäkään.

Nummelassa meno oli koirien osalta hyvin arkista - vain tavalliset lenkit ja takapihallekaan ei päässyt. Sisällä harjoiteltiin kissojen kanssa olemista hihnassa.

Lauantaiaamu alkoi sillä, että Jekku hyppäsi kainaloon. Sillä ei ole lupa tulla sänkyyn kuin luvan kanssa ja tällainen samanlainen tapahtui sen ensimmäisenä ilotulitusvuotena. Nyt se säikähti katolta tulevaa valtavaa töminää, melua, kummallista puhetta ja niin muuten minäkin. Olimme kokonaan unohtaneet, että kattoremontti ei jättänyt rauhaan edes viikonlopuksi. Kävimme Jekun kanssa pihalla katsomassa, että mistä äänet tuli ja siihen loppui sen kiinnostus melua kohtaan (samoin kävi rakettienkin kohdalla kun sille näytettiin raketteja parvekkeelta). Jekulle on tärkeää nähdä mistä äänet johtuu. Pihalla koirat ei voineet olla, kun katolta saattoi tippua mitä vain ja siellä olikin kaikenlaista valokatesilppua ja nauloja. 

Sitten kepo kävi aamulenkillä yksin koirien kanssa ja siellä irtokoira oli huidellut metsässä edes taas saaden aikaan säikähdystä ja hämmennystä. Jekku päätti pöristä parille äkkinäisiä liikkeitä Jippoon päin tekevälle koiralle tapauksen jälkeen: Berniuros hyökkäsi omalta pihalta aitaa kohti Jipon mennessä edellä ja toisella kertaa pimeydestä kiiti noutaja ohitse. Onneksi sellainen toiminta laantui hyi-sanaan ja nyt olemme taas normitilassa kaikkien suhteen.Onhan se hyvä pitää pikkuveikasta huolta kun se itse ei tajuaisi olla kenellekään vihainen.

Tapasimme tuttavan koiransa kera eilettäin - Otto on Jekun ikäinen lapinkoirauros ja se oli ulvonut pari viikkoa. Omistajat olivat ajatelleet, että se kaipaa tyttökoiria ja tavallaan näin olikin. Otto joutui eläinlääkärin pakeille kun se alkoi nuolla takaosaansa - anaalirauhaset vaati tyhjennystä ja sillä oli munuaiset turvonneet. Virtsassa oli kiteitä ja eläviä siittiöitä! Eläinlääkäri sanoi, ettei ole koskaan nähnyt näin yliseksuaalista koiraa ja se tekee Oton sairaaksi. Otto pääseekin nyt eunukiksi jottei jatkossa vaivat vaivaa ja lisäksi se sai erikoisruokavalion luultavammin loppuiäkseen. Kaikenlaisista vaivaa sitä onkin.

Naakat pitää valtavaa meteliä ja välillä pitää kuunnella niiden juttuja

 Kevätpojista kaverikuvia:

Muitakin karvaisia ystäviä oli pihalla "laiduntamassa" ja nauttimasta päivästä:

Orava ja Nalle

Benkku, mikä on "kastroitu" poikien toimesta