Kalkkimäellä

Uusi lenkkimaasto korkattu onnistuneesti! 

Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että olemme täällä - 400km etelämpänä.  Olen aina halunnut kokea etelän lehtometsät ja kevään, ja nyt se on mahdollista.

Metsissä kulkiessa kuuluu aivan erilainen konsertti, kun lintulajisto on erilaisempi kuin Oulussa tai Etelä-Pohjanmaalla. Maastossa liikkuessa kasvilajistokin on toisaalta rikkaampi. Siinä missä kotipaikkakunnalla kasvit kasvoivat pihoilla tai viljelykarkulaisina, kasvavat ne täällä luonnonvaraisena.

Uuden lenkkimaaston yhteydessä näimme satunnaisia sinivuokkoja ja laajaa valkovuokokkomattoa. Yksi kaunis pieni lehtokin tuli vastaan, missä kokonainen alue oli täynnä nuorta haavikkoa ja aluskasvina valkovuokkoja. NIIN kaunista!

 Täällä kasvaa vähän kaikkialla terttuseljaa ja kukkanuput ovat jo hyvällä mallilla.

Vierailimme ihan tässä lähellä, paikassa jota kutsutaan Kalkkimäeksi. Tiheässä kuusikosta löydettiin pienen harhailun jälkeen oikea polku ja se vei meidät peikkometsään. Verkkokalvoille piirtyi kaatuneita puita, sammalikkoa, rikkinäisiä siltoja ja kivikkoista polkua.

Metsässä tuli tunne, että peikot olivat heitelleet pölkkyjä, kun niitä oli sikin sokin. Onneksi yhtään peikkoa ei näkynyt, mutta otolliset paikathan olisi peikkojen tuossa metsässä asua!

 

 

Jippoa menottaisi jo. Se tuskin malttaa pysähtyä.

Reipas ulkoilija - aina niin iloisena menossa.

Jekku malttaa paremmin odotella.

Yllätykseni Jippo päätti valita sillan, kun muut kiersivät sen kaukaa.

Kiemurteleva polku vei yllättän ylös asti ja vaikka ei näköpiiriin hienoa maisemaa huipulla avautunutkaan, niin reitin kulkeminen oli jo itsessään palkinto. Saimme istua tasaisella sammalpedillä poikien tähyillessä alas huipulta.

Jippo ei vieläkään taida luottaa kepon availutaitoihin, kun tälläkin kertaa Jippo vahti tarkkaavaisena kolmioleipäpaketin avautumista.

Namien kopittelua

Paluumatkalla tuli vastaan ei-niin-ehjä silta ja tämä silta oli Jekun mielestä vielä kulkukelpoinen ja se olikin ainoa joka uskalsi siltaa pitkin mennä.
 

Jekulla onkin kokemusta vaikeista silloista jo ensimmäisenä kesänään. Oulussa asuessa oli lähimaastossa lukuisia polkuja ja ulkoilureittejä, mutta myös kiperiä siltoja. Pieni urhea Jekku oli kyllä reippaana eikä voi yrittämisen puutteesta syyttää:

PS. Edellisessä postauksessa arvonta! ;)