keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kotiutumista

Terveisiä uudesta kodistamme!

Kotiutuminen on tähän saakka mennyt vaivattomasti ja olemme kaikki viihtyneet todella hyvin. Portaissakin koirakaksikko osaa kulkea asiallisesti ja pysähtelevät joka tasanteella kerjäten nameja, joten namikoulutus todellakin on uponnut kitusiin. Lenkeillä ovat rauhoittuneet hurjasti, kun parin viikon ajaksi jätin flexit laatikkoon ja lähdimme hihnalenkeille. Nyt taas flexit ovat satunnaisessa käytössä.

Eilen Jekku tapasi parivuotiaan Hekla-saksanpaimenkoiran lenkin merkeissä. Heklalla tosin oli välillä Jekun syömistarkoitukset mielessä, mutta yllätyin suuresti kun Jekku ei välittänyt Heklan hyökkimisistä mitään - se toi omalla rauhallisuudellaan ja rauhoittavilla signaaleilla Heklallekin rauhan loppulenkiksi. Jotenkin olin mieltänyt, että Jekku ei tuon rotuisista oikein välittäisi Tornion aikaisen saksanpaimenkoiravälikohtauksen vuoksi, jolloin saksanpaimenkoiranarttu oli murtautunut häkistään ja kävi meidän kimppuun. Taitaapa hihnanjatke vaan muistaa tapahtuman, mutta koirapa ei. Jekkua alkoi jossain vaiheessa tylsistyttää ja se yritti neitokoiraa tällä kertaa saada leppymään moukumalla sille kaikenlaisia sulosäveliä.

Meillä ei ole suoranaisesti seinänaapureita, joten aika rauhassa saadaan olla talossa tapahtuvalta äänimölinältä. Jippo hyvin satunnaisesti kerran pöhäyttää ja kerran se parvekkeellakin haukahti niin että kaikui. Taisi vähän itsekin hämmästyä omasta äänestään ettei ole ääntä käyttänyt kuin Jekun komentamiseen.  Turha pelko oli, että karvakaksikko haukkuisi kaikille äänille. Pihalta kuuluu lasten leikkimistä, kiljahduksia, koirien haukuntaa ja kaikkea muuta, ja siltikin omat pojat ovat hiljaa.

Nukkumisen suhteen kummatkin ovat valikoineen niiden mielestä parhaimmat paikat - Jippo mamman pienenpienenä nukkuu aina sängyn alla niin että joskus näkyy jopa takatassut tai valkoinen hännänpää, usein ei mitään elonmerkkejä paitsi tukahdutettua haukkua tai muita unisia ääniä. Rautasänky vahvistaa Jipon uniääniä, että joskus unissani säikähdän, että sänkyni alla leijona murisee - Jippo se siellä murisee unissaan kerraten päivän mittaan tehtyjä koiruuksia.

Jekku nukkuu aina olohuoneessa kovalla ja viileällä lattialla ja aamusta se käpertyy pörrömaton päälle. Pienenä Jekku nukkui alakerrassa ja ihmiset yläkerrassa, joten se on tähän tottunut eikä kaipaa laumaansa yöaikaan. Aamulla se tulee pussailemaan ja herättelemään jos me muut ei jo nousta.

Aika paljon olen tehnyt iltavuoroja töissä ja ilokseni Sami on käynyt koiria kävelyttämässä ja moikkaamassa. On ollut suuri apu ja huojennus, kun koirilla on niin mukava ihminen kaverina. Sellainen on kultaakin arvokkaampi, joka välittää karvaystävien hyvinvoinnista silloinkin, kun itse et ole paikalla.

Kuvattua on tullut kyllä ihan äärettömän vähän - tässä kuitenkin jotain kuvia pojista uudessa kodissa:

Jekun huonoksi onneksi emäntä on täyttänyt parvekkeen kukkamereksi

Meillä ei päiväunia nukuta tuumaa Jekku - herätyspuuhiin kuuluu ääretön hännänheilutus

Jipon olinpaikka on lähes aina sängyn alla. Jos mitään ei tapahdu sen löytää sieltä.

Jippo löysi tänään upean pehmopaikan olohuoneesta kun tein itselleni pienen pesän. Jippo toi aarteen talteen.


Lelulaatikolla. :)

"Kukaan ei leiki mun kaa"



Ei kommentteja: