Viikko oli todella outo, kun sitä ei huomaakaan miten niin monessa asiassa omat karvakorvat ovat mukana ja miten tärkeää itselle on arki niiden kanssa - lenkitykset, leikkimiset ja jopa niiden ruokintakin. Niiden kirsut osallistuu kaikkeen ja vähintäänkin ne nukkuvat jossain lähistöllä. Iso ikävä tuli karvatteja ja niiden seuraa. Aamuisin Jekku heiluttaa häntää ja tulee herättelemään Jipon kömpiessä sängyn alta. Jekun monipuolinen äänivalikoima naukumisien kera ja Jipon hassut höpöttelyt lelujen kantamisineen. On ne vaan niin rakkaita.
Täysin koiratta viikko ei mennyt, sillä seuraa tuli kuitenkin Hessu-ajokista ja kotoväen uudesta perheenjäsenestä - Jöröstä.
Vekkuli kengurunpoikanen oli kyllä mainio otus, mutta kyllä se riistavietitön halinalle on vain parempi. Energialatauksen purkaminen isokorvalta oli aikamoinen homma ja se hyppimisen ja puremisen määrä, voi pojat. Pentukuume laski ihan totaalisesti nollalukemiin. :)
Tapasimme Jörön kanssa useita kertoja poikien ystäviä, valkoista paimenkoira Zivaa ja Willow-huskyä. Jöröstä iso vaalea oli hauska otus, kun Ziva on niin lempeä ja pitkämielinen. Willow aikuistui hurjasti kun huomasi, että joku toinen on vielä hassumpi otus kuin se itse. Oikein ihana viikko brittiläisessä seurassa ja Jörökin pääsi tutustumaan uusiin kavereihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti