perjantai 26. syyskuuta 2014

lauantai 20. syyskuuta 2014

Pilvi päivähoidossa


Lauantaihin tuli ihana pieni piriste, kun Pilvi-lapinporokoiraneidon omistaja tiedusteli hoitopaikkaa neidille. Neiti saapui aamupäivällä ja palasi kotiinsa vasta pimeän laskeuduttua.

Pilvi vilahti kepon takapihalle kuin varkain ja Jekultakin meni hetki tajuta, että neiti oli täällä. Poikakaksikolla riitti kiirettä, kun vikkelä neiti pisti pojat juoksemaan. Tunnin päästä lenkin jälkeen pojat olivatkin jo rauhoittuneet ja asettautuivat päiväunosille. Päivän mittaan pojat vähän väliä makoilivat, mutta duracell-Pilvi uinahti pörrömatolle vasta iltakahdeksan jälkeen.

Olipa mukava ja vauhdikas päivä! Pojat ovat nyt ihan reporankana unelmoimassa ihanasta neidosta. Hauska oli seurata miten porokoirilla ja lapinkoirilla on niin samanlainen tyyli leikkiä ja pitää hauskaa. Pojat jakoivat neidin seuran kuin sulavat herrasmiehet.

Jekku leikki useaan kertaan Pilvin kanssa tassu-kiepahdus-hippaa. Leikki menee siten, että Jekku läppää tassulla toista, kiepahtaa äkkiä ympäri ja haukahtaa. Pilvistä tämä vauhdikas leikki oli todella hauskaa ja molemmat pitivät meteliä. Jossain vaiheessa Jekku tarjosi toista tyyliä ja kellahti Pilvin eteen tarjoten kaulaa. Pilvi hyppi ja pomppi Jekun päällä.

Jipolla puolestaan oli mielessä konnuudet ja oli aika haka kellistämään Pilvin nurin. Jipon lempileikki on kiitää hurjaa kyytiä pitkin pihaa, mutta pikkupihalla ei tätä hurjaa taka-ajoleikkiä nähty. Jippo haluaa olla aina se jahdattava osapuoli.

Itsellekin tuli vähän tuntumaa millaista olisi jos se kolmaskin karvakorva olisi talossa. Kolmaskin koira sulautui hyvin tilan puolesta ja lenkilläkin kahdestaan mentäessä kolme oli ok. Yksin mennessä kolmen kanssa meno varmaan on hieman haasteellisempaa.  Ihan mukava olotila jäi ja ehkäpä sitä joskus lauma  kasvaa kolmannella?








Kuva Jekusta ja Keposta - Jekku on semmoinen iso sylikoira tätä nykyä. Iän karttuessa siitä on tullut hellyydenkipeä löllykkä. :)


Kiitos Pilvi kun kävit, tule toistekin!

maanantai 15. syyskuuta 2014

Erilaista ajanvietettä

Kummallakin karvakorvalla on omat lempijuttunsa:



Iltapäivälenkki niityllä



Arjen pieniä iloja on tämmöiset hymynassut, jotka raahaavat hihnanjatketta ulkoilemaan säännöllisesti.











sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Paavolan tammi



Yksi syksyn kohokodista on eittämättä tämä massiivisen Paavolan tammen kohtaaminen. Pienet lapinkoiratkaan eivät tainneet ymmärtää millaisen jättiläisen alla ne istuvat.

Bongasimme jutun siitä Retkipaikasta tänä aamuna ja suuntasimme iltapäivällä tammea katsomaan.









Vähän vähemmän

Jekku ja uudet kaverit Tikotiko & Lambi

Huhtikuisella eläinlääkärireissulla silmälääkärille tuli Jekku käytettyä puntarissa ja lukemat näytti laihdutuskuuria eli 24,5kg. Säkäkorkeudeltaan 49cm korkea Jegerström oli päässyt livahtamaan lihapullaksi.

Möhköfantin ruokavalio muuttu JahtiVahti Energiasta HauHauChampionin kana-riisiin ja annoskokoakin pienensin. Muuten ruokavalio on pitänyt samankaltaista linjaa - nappuloiden lisäksi kupissa on näkynyt vaihtelevasti jauhelihaa, hapanmaitotuotteita, puuroa, kananmunaa ja/tai kasviksia. Joskus sortunut myös koiranmakkaraankin ja einesruokiin, mutta annoskoko pysynyt samana. Ruoka-aika on kahdesti päivässä aina aamu- ja iltalenkin jälkeen. Päivällä satunnaisesti tullut pureskeltavaa luiden tai puruluiden muodossa tai pikkunappuloita aktivointileluista.

Nirsoilu on hävinnyt ja ruoka-ajat on nykyään Jekulle tärkeitä. Jippoa nopeammin Jekun kuppi tyhjenee ja se odotelee kiltisti pikkuveikan ruokailua. Kummatkin tarkistavat ja viimeistelevät toistensa kupit ruokailun päätteeksi. Ruokavilli iskee välittömästi, mutta aluksi kellitään tyytyväisenä ja kuonoa pyyhitään antaumuksella pörrömattoon.

Kävimme perjantaina Jekun kanssa Mustissa ja Mirrissä tarkoituksella puntarissa. Myymäläpäällikkö puntaroi Jekun ja tulokseksi tuli mukava 21kg eli nyt Jekun paino on juuri oikea. Ei ylimääräistä, mutta ei luuviulukaan.

Katselimme aktivointileluja ja nätisti Jekku istui vierellä, varsinkin kun kotitekoinen lihapulla tuli aika tiiviillä tahdilla sen kitusiin. Ovensuussa nimittäin on kyltti "Merkattu tuote on ostopäätös" joten jottei kukkaro kovin tyhjenisi olisi koiran oltava hyvin kiltisti. Myyjäkin oli "myyty" edelliselle asiakaskoiralle, kun se oli nostanut jalkaa myyjän lahkeeseen. Jippo on todella nopea jalannostaja että sen kanssa en ole uskaltanut liikkeeseen mennä -tulisi muuten hyvin kallis reissu.

Uusi possuntapainen ääneltää on tämä vaaleanpunainen Lambiksi ristitty lammas ja sitten toinen sukupolvi sinistä Tikotikoa.


Sininen Tikotiko-pehmovinku on noussut Jekun ykkösleluksi ja se sitä innokkaasti tarjoaa ja vinguttaa. 


Lambiin oli tyytyminen, kun Jippo tuli ja pölli Tikotikon. Tuolla Jippo nyt on tyytyväisenä tuolin all ja a nukkuu pehmo kuonon vierellä.






perjantai 12. syyskuuta 2014

Heinä-Hippo



Kuulostaako tutulta? Aamulenkillä otus touhutti omiaan niin paljon, että unohti käydä asioilla?

Joskus niinkin pääsee käymään, erityisesti Jipolle, jonka nenä vie sitä maailmassa eteenpäin ja se unohtaa aamulenkin tärkeimmän jutun vaikka sille miten koittaa kertoa sanoin "kotiin" tai "ruoka", mistä sanoista se yleensä hoksaa, että tarvis käydä asioilla.

Nälkä oli koko poppoolla kova joten aamupala vei voitoin pidennetystä lenkistä. Ruoka sai masussa tekeytyä hetken  ja tehtiin uusintareissu kahdestaan.

 Ihana lämmin ellei jopa kuuma auringonpaiste ja Jippo sai läheisellä pellolla pompottaa vapaana. Aika suuria etuja näin taajamassa, että on vielä villejä niittyjä mihin tehdä polkuja. Tarkkana saa olla, että koira tulee sujuvasti kytkettyä kun muitakin koirakoita on liikkeellä.



Jippo nauttii suuresti lämmöstä ja kuivasta heinikosta. Usein se kellii antaumuksella useita kertoja lenkin aikana. Välillä se sukeltaa, kellii, piehtaroi ja puristaa turkin, ja jatkaa taas. Sitä ei kumollaan juuri näe kun se sulautuu heinien sävyihin.



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hylsyt




Iltapäivällä karvakorvat pääsivät yhteen lempipuuhaansa - tyhjentämään nameja tyhjistä vessapaperirullista.  Hylsyihin upposi pieniä nappuloita ja kummallakin on oma tyylinsä namit kaivaa taitelluista namikätköistä. Tyyli on vapaa -  Jippo kiltisti avaa omansa kun Jekku taas repii hylsyn auki.




Namisession jälkeen oli aika kiusata pikkuveikkaa..




.. ja isoveikkakin sai osansa. Jekku heittäytyy aina Jipon eteen ja paljastaa kaulansa, jotta pieni saa napata poskesta kiinni. Murina ja hampaiden kolina käy, mutta näillä kahdella kemiat toimii niin hyvin, että kumpikin tietää pelisäännöt eikä vaurioita käy.