tiistai 3. helmikuuta 2015

Yksikössä


Uutta ja märkää lunta on kaikkialla ja lenkkeily on verrattain raskasta. Tehtiin aamulla pitkä lenkki lumisilla poluilla ja umpihangessa kahlaten ja sama toistui iltapäivällä. Molemmat pojat olivat väsytettyjä, kun Sami otti Jipon matkaan "itsenäisyyspäivälle". Jippo on kasvanut niin tiiviisti Jekun kanssa, että sille tekee hyvää nähdä maailmaa myös ilman omaa ydinlaumaa.

Jippo on hoidossa ollessaan kytännyt jääkaapin tapahtumia, pelannut aktivointipelillä, syönyt puruluuta ja käynyt pitkällä metsälenkillä. Kissoja on myös tervehditty, muttei Jippo vielä ymmärrä kissojen kieltä ja sitä miksi kissat puskee ja kehrää sen kuonoon. Kovasti Jippo näyttää kissoille koko repertuaarin rauhoittelusignaaleja - kääntää korvia, päätä, lipoo huulia ja kääntää pään tai kehon kissaa kohden.

Jekun kanssa ollaankin vietetty laatuaikaa iltapäivästä lähtien eli Jekku nukkunut omissa oloissa ja minä katsonut elokuvaa ja käynyt kaupassa sekä tehnyt ruokaa. Jekku kuitenkin kasvoi lähes 2-vuotiaaksi yksin joten sille ainoana koirana olo ei ole ihmeellinen juttu, vaikkakin se ottaa huomenna Jipon sydämellisesti vastaan.

Jippo on näistä kahdesta seurallisin ja usein se makaa jaloissa tai haluaa sohvalle viereen nukkumaan, että kyllä vähän on allapäin ollut ilman seuraneitiä.  Jekku kyllä innokkaasti lähtee tekemään yhteisiä juttuja, mutta jos sitä ei huhuile, niin se nukkuu jossain tyytyväisenä. Lenkille se lähtee aina innolla.

Oli outoa lenkkeilläkin iltalenkki vain Jekun kanssa - se oli leikkisä ja pöljä sännäten sinne tänne. Korvatkin sille kasvaa aina päähän, kun se on yksistään. Lopuksi tehtiin vielä umpihankikierros. Kotirappuun tultaessa muutaman lumipaakun irroittelin Jekun turkista (ensimmäistä kertaa tänä talvena) ja sain hurjaa hännänheilutusta, öninää ja pusuja. Lenkki ja oma-aika taisi olla Jekulle mieleinen. :)




(Kaikki kuvat puhelinkuvia)

Ei kommentteja: