maanantai 31. elokuuta 2015

Cantavia Y-pentueen tapaaminen


Jippo äitinsä kanssa 24.8.2015

Paluumatkalta Torniosta oli koko reissun yksi kohokodista - Cantavia Y-pentueen tapaaminen.

Onneksi kaikki pääsivät paikalle ja treffasimme Jipon synnyinkodissa. Paikalla oli synnyinkodin ihmiset, Miina-emo, Majuri-veli ihmisensä kera sekä tietenkin kaikkien koirujen sekä Jekun kasvattaja Petra.

Auton kaartaessa taloon Jippo innostui kovasti ja livistikin autosta suin päin emoaan tapaamaan sulkien tämän hellyydenosoituksiin.  Jippo on tavannut emoaan luovutuksen jälkeen kahdesti - kesällä ja joulukuussa 2011, mutta tuntuivat muistavan toisensa. :)

Cantavia Mielitietty
- Jipon Miina-emo




 Jippo rakastaa emoaan:









 Tovin aikaa oltuamme paikalle saapui Jipon veli Majuri isäntänsä kanssa. Veljeskaksikko oli tavannut toisensa viimeksi kymmenkuukautisina, joten aikaa oli vierähtänyt pitkän tovin verran. Nyt neli- ja puolivuotiaat olivat isoja nallukoita.  Kaikille tulikin suurena yllätyksenä miten pojat toisiinsa suhtautuivat.

Aluksi ne ihmettelivät toisiaan Jipon seistessä paikoillaan ja Majurin tutkiessa ja sitten vaihtui roolit. Sen jälkeen vuorotellen pusuttelivat toista ympäri nassua koko tapaamisen ajan. Veljekset seurustelivat toistensa kanssa eikä niiden perään tarvinnut katsoa, ja hyvä niin, sillä pöydässä oli herkulliset tarjottavat. Hyvin harvoin aikuiset, toisille vieraat, lapinkoiraurokset tulevat keskenään toimeen, mutta poikkeus vahvistaa säännön. :)







Cantavia Yömyssy "Majuri"
Jipon veli

Muutama kuva hurmaavasta Majurista. Hän asuu maaseudulla vapaana herrana hoitaen tilan nautapaimennukset.  Herrassa oli paljon samanlaisia luonteenpiirteitä Jipon kanssa - vilkkaita, sosiaalisia, juttelevat erilaisin äännähdyksin ja pantakaan ei tuntunut haittaavaan, vaikkei sitä normaalisti käytäkään.








Lopuksi kuvat Jekusta ja Miinasta kun veljekset tutustuivat toisiinsa. Jekustakin Majuri oli ok, eikä tarvinnut pikkuveikasta pitää huolta.




Ihan huipputapaaminen! Vau ja ISO kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti nähdään taas piakkoin! :)

Palakoskella 22.8.2015



Palakosken kulmilla käytiin jokunen aika sitten pyörähtämässä ihan extempore, mutta päällä ollut kaatosaderyöppy sai meidät pysymään visusti autossa. Ajatus on kytenyt pitkään ja lähdimme nättinä lauantaipäivänä katsastamaan reitin.

Auton sai parkkiin infotaulun viereen ja lähdimme seuraamaan puihin leimattuja valkoisia täpliä. Seurattavaa reittiä oli noin kolmen kilometrin verran. Reitti päättyy saman soratien päähän mihin auto jätettiin -  loppumatkasta muutama sata metriä kuljetaan tietä pitkin, mikä ei ole merkitty. 





Mutkittelevan alas menevän saniaispolun jälkeen päädyttiin Palojärven rantaan - järven jonka nimestä paikalliset ovat useampaan keskustelleet.




Polku jatkoi kiemurtelua järven rantaa pitkin - harmittavasti järven toisella puolella on useita mökkejä ettei koe olevansa kaukana ihmisasumuksesta vaikka muuten aarniometsä koskettaa syvästi.




Kasvillisuus järven lähellä oli rehevää - saniaisten lisäksi näkyi laajoja kasvustoja sinivuokkoja. Keväistä luontopolkua ilahduttaa myös näsiät.


Antero-myrskyn jättämät kaatuneet puut tarjosivat kasvualustoja muun muuassa sammaleille ja käenkaalille.




Pojat vaellusmoodissa ihmisen välissä kävelemässä. Karvakorvat jää kiltisti odottamaan jos johtajauros ( ;) ) päättääkin yllättäen pysähtyä.



Kosken loppupuolta  - marraskuun alussa paikalle kuulemma saapuu koskikara talvehtimaan.



Jekku tuttuun tapaan heti änkeämässä itsensä veteen ja odottelee toiveikkaana josko saisi luvan lähteä polskuttelemaan.



Rappustenkuninkaat löytyi täältä - monia rappusia ja polkuja kulkeneena yhtä komeisiin ei olekaan tullut törmättyä.  Koirien kiinnipitoa täytyi tässä kohtaa rikkoa ja päästää pojat kipuamaan mäki ylös vapaana portaiden vieressä kulkevaa vaikeakulkuista polkua pitkin. Karvakorvien kipuaminen sujui asian mukaisesti täysillä.



Saavuimme Mummusalille, mistä löytyy varsin komea taukopaikka. Pidimme tässä pienen evästauon.







Pojatkin löysivät sopivat koloset vilvoitella ja levätä ennen loppurutistusta varten.






Kaikenkaikkiaan kiva paikka, mutta vaatii kyllä hyvää kuntoa nivelissä, sillä nousuja riitti ja sateen jälkeen täytyy olla tarkkana.

Luontopolku itsellään jättää hieman vaisuksi ja alueeseen täytyykin tutustua laajemmin toisella kerralla, sillä osa poluistakin jäi katsastamatta ja koskea täytyy ihastella toistamiseenkin, mielellään yöpakkasten jälkeen sillä kotiintuliaisina oli neljä hirvikärpästä ja kolme punkkia.

Potentiaalisia mustikka-, puolukka- ja karpalokohteitakin näkyi!