maanantai 31. elokuuta 2015

Palakoskella 22.8.2015



Palakosken kulmilla käytiin jokunen aika sitten pyörähtämässä ihan extempore, mutta päällä ollut kaatosaderyöppy sai meidät pysymään visusti autossa. Ajatus on kytenyt pitkään ja lähdimme nättinä lauantaipäivänä katsastamaan reitin.

Auton sai parkkiin infotaulun viereen ja lähdimme seuraamaan puihin leimattuja valkoisia täpliä. Seurattavaa reittiä oli noin kolmen kilometrin verran. Reitti päättyy saman soratien päähän mihin auto jätettiin -  loppumatkasta muutama sata metriä kuljetaan tietä pitkin, mikä ei ole merkitty. 





Mutkittelevan alas menevän saniaispolun jälkeen päädyttiin Palojärven rantaan - järven jonka nimestä paikalliset ovat useampaan keskustelleet.




Polku jatkoi kiemurtelua järven rantaa pitkin - harmittavasti järven toisella puolella on useita mökkejä ettei koe olevansa kaukana ihmisasumuksesta vaikka muuten aarniometsä koskettaa syvästi.




Kasvillisuus järven lähellä oli rehevää - saniaisten lisäksi näkyi laajoja kasvustoja sinivuokkoja. Keväistä luontopolkua ilahduttaa myös näsiät.


Antero-myrskyn jättämät kaatuneet puut tarjosivat kasvualustoja muun muuassa sammaleille ja käenkaalille.




Pojat vaellusmoodissa ihmisen välissä kävelemässä. Karvakorvat jää kiltisti odottamaan jos johtajauros ( ;) ) päättääkin yllättäen pysähtyä.



Kosken loppupuolta  - marraskuun alussa paikalle kuulemma saapuu koskikara talvehtimaan.



Jekku tuttuun tapaan heti änkeämässä itsensä veteen ja odottelee toiveikkaana josko saisi luvan lähteä polskuttelemaan.



Rappustenkuninkaat löytyi täältä - monia rappusia ja polkuja kulkeneena yhtä komeisiin ei olekaan tullut törmättyä.  Koirien kiinnipitoa täytyi tässä kohtaa rikkoa ja päästää pojat kipuamaan mäki ylös vapaana portaiden vieressä kulkevaa vaikeakulkuista polkua pitkin. Karvakorvien kipuaminen sujui asian mukaisesti täysillä.



Saavuimme Mummusalille, mistä löytyy varsin komea taukopaikka. Pidimme tässä pienen evästauon.







Pojatkin löysivät sopivat koloset vilvoitella ja levätä ennen loppurutistusta varten.






Kaikenkaikkiaan kiva paikka, mutta vaatii kyllä hyvää kuntoa nivelissä, sillä nousuja riitti ja sateen jälkeen täytyy olla tarkkana.

Luontopolku itsellään jättää hieman vaisuksi ja alueeseen täytyykin tutustua laajemmin toisella kerralla, sillä osa poluistakin jäi katsastamatta ja koskea täytyy ihastella toistamiseenkin, mielellään yöpakkasten jälkeen sillä kotiintuliaisina oli neljä hirvikärpästä ja kolme punkkia.

Potentiaalisia mustikka-, puolukka- ja karpalokohteitakin näkyi!



2 kommenttia:

Karvakatraan kennel kirjoitti...

Jälleen kerran upeita kuvia.

Marika kirjoitti...

Voi luoja noita maisemia. Rakastan luontoa aivan äärimmäisen paljon - pelkästään tämä upeiden luontokohteiden kuvien katseleminen saa hyvälle tuulella, saatikka sitten kun itse liikkuu luonnossa koirien kanssa.

Upeita, kertakaikkisen upeita kuvia!