Viileyden turvin on mukava tassutella ja olen pyrkinut pidentämään lenkkejä. Normaalisti arkisin lenkkeillään päivässä puolestatoista kahteen tuntiin ja viikonloppuisin sitten vielä retkeilyä. Kesällä Jippoa eikä kyllä Jekkuakaan lenkit huvittattaneet lainkaan ja ne löntysteli loppulenkistä, mutta nyt menohaluja riittää kun ei tarvitse jatkuvasti läähättää. Jipolla on nyt muutenkin mukavampi liikkua, kun talviturkki putosi vihdoin ja ilma pääsee turkissa vaihtumaan.
Flunssa vaan nousi itselle päälle, mutta yrittelen silti pysyä suunnitelmissa. Pojat onneksi ymmärtää jos pysähdyn hetkeksi penkille istumaan ja matka jatkuu hetken päästä. Tuleepahan samalla harjoiteltua rauhoittumista. Tänään extraharjoitusta tuli puutarhapalstalla, kun pojat odottelivat kun kaivoin perunoita. :)
Jipon uusintalonkkakuvia ollaan myös suunniteltu tälle syksyä ja katsotaan mikä on pojan lonkkien tilanne, että onko entisellään, parantuneet vai pahentuneet. Sen mukaan sitten miettiä, että voisiko Jippoa esimerkiksi juoksuttaa pyörän vierellä.
Kuvat on sunnuntailta ja samalla reissulla tuli bongailtua, että kyllä täytyy yksi haahuilulenkki tehdä ja kerätä vähän puolukoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti