tiistai 29. joulukuuta 2015

Tilaus Kennelrehulta & erikoislihoja TopDogista

Kuvasta Kennelrehun sivulle


Kun turrukoita haluaa ruokkia muulla kuin nappularuoalla, vaikkapa 50/50 periaatteella eli puolet päivän ruoka-annoksesta koostuu lihasta niin tietenkin lihantarve kasvaa. Suuri määrä lihaa myös maksaa enemmän, mikäli se hankitaan marketeista tai lemmikkeihin suunnatuista erikoisliikkeistä.

Suomessa liikkuu muutamia raakalihoja toimittavia rehuautoja ja meidän kotikolon lähelle pysähtyy Kennelrehun auto.  Kennelrehun ainut miinus on, että minimipakkauskoko on 5kg.

Ensimmäistä kertaa tilasin Kennelrehulta ja kokemus oli positiivinen - koko toimitus lyhykäisyydessään - Omien tunnuksien tekeminen, kirjautuminen nettisivuille, tilaaminen päivää ennen, nouto autolta ja maksaminen käteisellä tai kortilla.

Laskeskelin, että pakasteeseen ja reppuun mahtuu 2x5kg satsit lihaa joten päädyin pariin peruslihaan -  sikanauta- ja broilerijauhelihaan.  Hetken meni hoksatessa, että nettikaupassa painaessa ostoskärryn-ikonia pääsin tarkastelemaan tarkempia tietoja tuotteesta ja sitten vasta sen sai lisättyä varsinaiseen tilaukseen. Mietinkin aluksi, että onpa nihkeästi tuotetietoja sivuilla, mutta näin ei sitten ollutkaan.





Tarkastajamöttöset olivat heti ahkerana tutkimassa, mitä repusta löytyy. Pari pientä pahvilaatikkoa oli näppärä sujauttaa reppuun ja iso plussa tiiviistä pakkaamisesta.  Oli vaikea saada kuvaa missä ei tarkastajaa olisi kuvassa. ;)


Jauheliha

Broilerijauheliha oli Jekun mieleen, se antaumuksella nuoli pusseja..

Yhteen pakastelaatikkoon sai sullottua kaikki tilatut ja tilaakin jäi.




Innostuttiin Iitun emännän kanssa vielä lähtemään paikalliseen Top Dog-myymälään, mikä on erikoistunut koiraurheiluun ja siellä oli mitä erikoisempia lihapakasteita tarjolla.

Sinkkilisän lisäksi valitsin jauhettua hevostahanhi-kalkkuna mixiähirven luutonta jauhelihaa, jauhettua lammasta ja jauhettua poroa. Ainostaan poro oli ennestään tuttua ja kaikki muut on pojille uusia makukokemuksia. Jännä nähdä miten ne suhtautuu uusiin lihavaihtoehtoihin.

Taulukossa kaikki muut eritelty paitsi hirven luuton jauheliha, mitä ei sivustolta enää löytynyt. Kuvakaappaukset sivulta Mush B.A.R.F.









Nuuhkuttelutestin perusteella Jekku valitsi sille tutun poron ja Jippo hevosen.



Eikös niitä voisi jo alkaa syömään Jekku tuntuu tuumiman.


Huomaathan, että tätä kirjoitusta  ei ole tehty yhteistyössä Kennelrehun, Mushin tai TopDogin kanssa vaan puhtaasta kiinnostuksesta koiran monipuoliseen ruokintaan.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Huopaisenvirta



Juhannuksena 2014 meillä oli tarkoitus lähteä reippailemaan Huopaistenvirran retkeilyreitille, mikä sijaitsee Taavetissa. Reitti lähtee kunnantalon ja linnoituksen kupeesta eli meidän tapauksessa siis lähes Kepon vanhempien etupihalta - he kun asuvat linnoituksen lähellä.

Silloinen retki torppasi jo alkumetreille, kun puut olivat merkitsemättä ja kyltit kaatuneet. Ei arvailtu lähteä vieraspaikkakuntalaisina testaamaan missä suunnassa reitti kulkisi, vaikka paikallisille se varmasti olisi tuttu reitti.  Anoppi kävi asiasta kunnantalolla sanomassa ja siellä toivomus otettiin lämmöllä vastaan, ja niinpä Huopaisenvirran reitti on nyt merkitty sekä maaliläiskin puihin ja uusin kyltein.

Harmittavasti reitti ei ole rengasreitti, mutta appi kuljetti meidät reitin loppupäähän Ellolantielle, mihin reitti päättyy ja missä on laavu. Sieltä kävelimme sitten takaisin anoppilaan.

Taivas oli jännittävän punainen ja sää sopivan viileä tallustella ja ihastella järven ja taivaan kuvioita.





Kirkasvetinen virta lipui rauhaisaa tahtiaan tummana kullanväristen heinien kahistessa tuulessa.














Virran luota siirryimme sammaleiseen metsään, jossa melkein näki peikkoja. Polku oli neulasten peittämä ja askellus pehmeää, ja kaikkialla oli hiljaista.









Vähän joka puolella oli toinen toistaan suurempia muurahaiskekoja ja osaa oli vähän metsäneläin tutkinutkin. Muurahaiset olivat syvällä pesässään talvea viettämässä - vaikea sitä on kuvista uskoa, että jouluaatto on vain muutaman päivän päästä.















Jos olet joskus katsonut elokuvan Trollhunter, ymmärrät miksi on kuva rispautuneesta renkaasta keskellä  metsää. Nyt ei peikkoja näkynyt, vaikka rengas oli kulunut.







Reitti oli kyllä niin selkeästi ja hyvin merkitty!



Sammalmetsästä päästiinkin hakkuuaukealle ja oli työn takana päästä edes sinne suurien kaadettujen karvaisten kuusien lomasta. Näkymä oli karu ja aava, voi vain kuvitella miten kaunis metsä tässäkin oli ja miten kaunis reitti olisi ollut jos tämä metsä olisi saanut olla pystyssä.








Metsäautotie vaihtui hiekkatieksi ja sitä riitti, ja riitti..













Lopulta hiekkatie vaihtui taas poluksi ja koirat innolla lähtivät polkua kulkemaan.






Polulta pääsimme tielle ja sieltä taas kuusien siemenviljelyksille. Tässä kohdassa me eksyimme, ettemme löytäneet reittimerkkejä - ehkä höpöttelimme niin että jäi merkki huomaamatta. Onneksi tässä vaiheessa matkaa oli enää tovi jäljellä ja GPS vei meidät lopulta perille.