torstai 14. tammikuuta 2016

Jippo Rally-Tokokurssilla

Ilmoitin Jipon Rally-Tokokurssille joulukuussa ja eilen pääsimme vihdoin aloittamaan. Ollaankin jo tovin aikaa jännitetty kurssin alkamista ja hiottu aiemmin opittuja juttuja. Halliin pääsimme tutustumaan pari viikkoa sitten, kun menimme seuraamaan siellä järjestettyjä rally-tokon möllikisoja.

Meidän treeniaika on illan viimeinen eli klo 20.30-21.30.  Kurssille tuli hintaa 184€ ja treenikertoja on kahdeksan. Kurssi on kyllä arvokas, mutta eipä me olla millään maksullisella kurssilla oltukaan.

Jokaisella treenikerralla pääsemme tutustumaan uuteen ja eri tavalla rakennettuun rataan ja käymme kouluttajan kanssa radan läpi jalkaisin ilman koiria. Tutustumisen jälkeen jokainen kurssilainen suorittaa radan kaksi kertaa kouluttajan seuratessa läheltä ja antaen vinkkejä, jonka jälkeen vuoro vaihtuu ja jäämme odottamaan viimeistä radalle menoa ennen kotiin lähtöä. Jokainen suorittaa radan siis kolmasti.

Meidän kurssilla on kolme koirakkoa - Ystävämme Iitu emäntineen, oma pörrykkämme Jippo ja kahdeksan vuotias narttu (suomenlapinkoira-suomenpystykorva-laika-mix).

Pääsimme tälle alkeiden jatkokurssille, kun olemme vuosien ajan kotona treenanneet alokasluokan kylttejä, joskin muutamia vasta parin viikon ajan opeteltu ja verestetty vanhoja oppeja. Ensimmäinem kerta meille päästä oikean kouluttajan pakeille ja kurssille. Lämmin ja siisti sisähalli on iso plussa! Voidaan nyt sheipata ja oppia uutta, ryhmässä on myös aina kiva treenata, kun voidaan tsempata toisia ja oppia omista sekä muiden virheistä. Ulkopuolinen (kouluttaja) näkee aivan eri tavalla, mikä antaa erilaista tietoa, mitä ei itse huomaa.

Sisähalli ja osa rally-tokoradasta

Ensimmäisenä radan kävi läpi varmalla otteella Iitu ja sitten oli Jipon vuoro. Frolicit eivät innostaneet, mutta lihapullat sai kiinnostuksen heräämään eikä tarvinnut koko ajan tukkia namia suuhun, vaikka monissa kuvissa onkin pääosissa palkkausvaiheet. Pääpiste onkin siinä, ettei jokaisen liikkeen jälkeen palkita. Pyrin palkkaamaan niissä liikkeissä joissa on hiottavaa ja jotka on uusia.

Ensiyritys meni itsellä harjoitellessa, missä mikäkin kyltti on ja missä järjestyksessä rata suoritetaan vaikka aika hyvin muistin radan mutta pientä hapuilua minulta - Jippo oli alkuhössäämisen ja pikaisen viheriön nuuhkinnan jälkeen innoissaan ja toimeliaana.

Toinen suoritus meni jo innolla, mutta kolmanteen paras vire oli poissa vaikka nopsasti ja hyvin rata suoritettiin. Kokonaista rataa ei ollakaan ennen suoritettu joten olihan se minullekin jännää puuhaa.  Hihnanjatkeen askeleiden ottaminen sekä laskeminen, namitus ja hihnan pito vaatii eniten harjoitusta ja ennen kaikkea varmuutta tehdä asiat oikealla tavalla ja asenteella.

Koiran kannustaminen ja innostus on myös harjoituslistalla. Pienessä jännityksessä sitä tuppaa sulkeutumaan tuppisuuksi. Jippo onneksi on unelmakoira, kun sillä on kontaktihalukkuutta ja tekemisenmeininkiä. Se tekee asiat ripeästi ja oikein, kunhan vain saa sanottua, mitä haluaa sen tekevän. Onneksi se lukee käsimerkkejä vauhdilla ja toteuttaa ne välittömästi, vaikken muista sitä kehua tai namittaa rastien välillä. Nameja se ei kärttänyt vaan kärsivällisesti odotti kunnes sen palkitsin jossain vaiheessa. Kouluttaja kehui Jipon kontaktia ja sehän on aina ollut sellainen joka haluaa tehdä ja hakeutuu lähelle.

Hieno poika oli ja kyllä oltiin niin ylpeitä pojasta. :) Pätevä ukko, mutta kyllä nyt vähän itseänikin kehun (mitä harvoin teen),  että olen onnistunut opettamaan koiralle niin monia liikkeitä vaikkei minulla ole mitään koirankoulutustaustaa enkä ole missään koulutuksissa käynyt eikä ole kyllä tullut alan kirjallisuutta tullut luettuakaan. Teen koulutuksesta koiralle hauskaa ja pilkon erilaiset liikeet pieniksi osiksi ja  palkkaan sitä vähänkin siitä, että se tekee oikeansuuntaisesti ja vähitellen nostan vaatimustasoa.

Muuta huomautettavaa itselle on, että teen tarpeeksi laajoja kaaria ja muistan, että Jippo kääntyy pienessä tilassa ja näin ollen en taluta tötteröitä päin (huom, kerran ;))  ja muutenkin on tarkkana oikeista aloituskohdista ja radanhahmotuksesta. Kurssikaverit ja kiva kouluttaja sai kyllä ajan kulumaan hurjan äkkiä ja tunti oli ohitse aivan liian nopsaan.

Muutamia kuvia radalta:












Ohessa myös ratakaavio kylttirivistönä ja alla yhteenveto liikkeistä:

Eniten hiottavaa noissa askelia vaativissa tehtävissä - Jippo tekee mitä pyydän, mutta otan kummia tipuaskelia väliin eli täytyy harjoitella oma askellus varmaksi ilman koiraa. Kaikki käännökset, pujottelut ja spiraalit menee vikkeläjalkaiselta otukselta hienosti. Yllätyin miten hienosti liikkeestä maahan menokin sujui, vaikkei me olla sitäkään hurjasti harjoiteltu. Eteen tuleminen on myös Jipolle uudehko liike, sitä ollaan pari viikkoa vasta harjoiteltu ja lihapullilla saatiin siihen liikkeeseen vireyttä ja toisaalta sain vinkkiä miten innostan koiraa oikein (kunhan itse osaan ottaa oikean määrän askelia).


Jipon ehdottomia lemppareita on nopeat käännökset ja sen bravuuri on  "Vasen täyskäännös"

"Koirakko tekee tiukan täyskäännöksen kyltin edessä. Ohjaajan kääntyessä paikoillaan vasemmalle, koira kiertää ulkokautta ohjaajan vasemmalle sivulle."


Kaksi viimeistä kylttiä ennen maalia vaati tarkkuuta ettei koira tarjoa istumista kiertäessään oikealta, mutta kunhan itse olin ymmärryksessä, mitä kyltissä vaadittiin tekemään  niin nekin meni kivasti.

Sivulle tuleminen meillä tapahtuu juurikin oikealta minun takaa kiertäen ja siksi monet liikkeet oli helppo suorittaa. Nyt täytyy vain opettaa sivulle tuleminen vasemmalta. Täytyy makustella siihen sopiva sana.

Klikkaa suuremmaksi.

Lopuksi Jipon uusin taidonnäyte "Orava" minkä oppi itsestään seuratessaan, kun opetin temppua Jekulle. Jekku on kuin rekka-auto ja se ei ole mitenkään näppärä kehonkäyttäjä - se kyllä osaa mennä täyttä höyryä eteenpäin, mutta kehonkäyttöä saisi treenata. Orava-temppuna on juuri tällainen missä koira oppii tasapainoilemaan.

Jippo nälkäisenä ja pettyneenä seurasi useita kertoja Jekun opettamista ja päätti erään kerran näyttää taitonsa. Jekkua opettaessani Jippo tuli viereen ja teki täydellisen oravan. Kuvassa nyt vähän tasapaino hukassa, kun Sami ei ollut kameramiehenä yhtään reippaana ja piti uusia temppua monta kertaa. 





Ei kommentteja: