Vallamin alueella on lapsuudessa ja nuoruudessa tullut paljon hiihdettyä ja uitua. Isän ja meidän yhteisesti omistamia ajokoiria on myös ajatettu ja kerätty puolukkaa.
Vallamin krooppihan oli aikoinaan hieman salainen uintipaikka, mutta nykyäänhän siihen on panostettu. Myöskin Vallamin hiihtoladut ovat kovassa käytössä ja onkin hyvä, että alueelle on myös ulkoilureittihanke alueen maa- ja kotitalousseuran toteuttamana. Prännin patikan reittejä on useita valittavana ja kokonaispituus on 20km. Alueella löytyy siis paljon puuhattavaa riippuen mihin vuodenaikaan paikalle saapuu.
Lähdettiin Lauran kanssa tutkimaan aluetta ja päädyttiin jättämään auto Ylistarontien varteen, missä on hyvä paikoitusalue, alueen kartta, vessa ja kota. ja siitä lähdettiin peltojen läpi metsään ja Vallamin reitille.
Päädyimme tallustelujen jälkeen Riihivuorentielle, johon merkinnät päättyivät. Merkinnät olisivat mahdollisesti tulleet uudelleen, kun reitti olisi poikennut tieltä, mutta meille ei ollut mielekästä kulkea hiekkatietä pitkin eikä tiedetty miten pitkään tietä pitkin olisi pitänyt kulkea, joten pitkän kävelyn jälkeen hiekkatiellä päätimme kääntyä takaisin ja palata autolle samaa reittiä.
Joten jäi nyt Rannanjärven Antin tappokroopit ja pontikankeittäjän piilopaikka näkemättä. Aluksi oli tarkoitus mennä eri reitille ja kyselin paikallisilta niin neuvoivat Paratiisitielle menemään (mitä siis alueella ei ollutkaan). Niiden osalta olisi ollut parempi suunnata Paraatikujan (147) parkkipaikalle, mutta netistä ei löytynyt tässä vaiheessa tietoa tarkemmsta osoitteesta. (Nythän löytyy jo ohjeet netistäkin).
Joka tapauksessa kiva, että alueelta löytyy retkikohde ja oli mukava tallustella metsässä, ja evästää Vallamin laavulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti