En koskaan kyllästy katselemaan nukkuvia lapinkarvakeriä - pitkän aamulenkin ja hyvän aamuruuan jälkeen ne asettuvat levolle. Paikka voi välillä vaihtua ja välillä muristaan/haukutaan unissaan. Toiselle kelpaa lämmin lampaantalja, kun toinen rakastaa viileää lattiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti