MEJÄ-oppitunti

MEJÄ*-tunnilla käytiin Jipon kanssa - ensin opeteltiin käytännön asioita - merkkaustavat, jäljenteko ja luvat.

Merkkaustavaksi nyrkkisäännöksi annettiin, että oikealla kädellä merkitään ja vasemmalla vedetään veressä uitettua märkää pesusientä (tai superlon-patjan palaa). Naru kannattaa olla lyhyt, ettei sitten  nykäisyssä verinen sieni kimpoa takaraivoon.

Merkkaukseen käytettiin oranssiksi maalattuja puisia pyykkipoikia, ja lähtöpaikka sekä maali merkittiin sinisillä. Sininen ja oranssi näkyvät maastossa hyvin.  Kahdella pyykkipojalla oltiin merkattu, että mistä jäljelle mentiin ja itse jäljen aloitus oli merkitty sinisellä merkillä ja itse jälki oranssein merkein, ja maali taas sinisellä merkillä.  Myös paikka maalille merkittiin, jotta loppupalkan pystyy jälkikäteen käydä lisäämässä ennen jäljen ajoa eri suunnasta kuin mitä lähtö.

Jälki vedetään päivää tai paria ennen, mutta myös muutama tunti tunti riittää jäljen vanhentumiseen. Paikaksi valikoidaan syrjäinen paikka, eikä samaan paikkaan saa mielellään jälkeä tehdä 3-5-viikkoon. Maanomistajan lupa suotava.

Aloitukseen merkitään siis esim. sininen pyykkipoika, maata potkitaan n. halkaisijaltaan noin 30cm alueella ja paikkaan valutetaan verta ja tikulla tökitään veri maahan -  tökkää tikku merkkipaikkaan, eikä pusikkoon, ettei koira heti harjoitusvaiheessa mene sekaisin.  Sitten vain tehdään jälki vetämällä veristä sientä perässä ja oikealla kädellä merkitään. Matkan varrelle voi myös heitellä makupaloja, mutta metsäneläimethän ne voi yön tai tuntien aikana käydä nappaamassa parempiin suihin. Maali merkitään taas erivärisellä merkinnällä ja myös loppuun maata rikotaan, verta valutetaan. Ja ennen jäljen ajoa käydään "takavasemmalta" lisäämässä koiralle palkka, esim nameja tai vaikkapa kissanruokaa, miel. kannellisessa purkissa, ettei muurahaiset ole heti apajilla.

Aloittelevalle koiralle lyhyt ja suora jälki, ja koiran oppiessa vaikeustasoa lisätään, mm. lisäämässä kaaria.

Lopuksi ajettiin koiran kanssa yksi suorahko jälki, minkä kouluttaja oli jo aamulla tehnyt valmiiksi. Jälki oli tehty naudanverestä (saa kaupasta pakastealtaasta) ja palkintona lopussa sinisessä rasiassa pekonimakkaraa.

Jipolle nuuhkiminen ja omatoiminen jäljestys, sekä kiinnostus riistaeläimiin on ollut pienestä saakka luontaista ja 16-viikkoisena kävimme peltojälkikurssillla, joten jäljen tekeminen ja merkkaus oli meille tuttuja. Jipon velihän toimii paimennus- ja metsästyskoirana (hakee sorsat, ajaa jänistä ja haukkuu linnut puuhun). Jippo on aikaa myöden vähentänyt eläinten kyttäilyä, mutta kova se on nuuskimaan.

Tänään töitä tehtiin rauhallisesti ja tarkasti, kerran vähän Jippo harhautui, mutta käsi- ja äänimerkillä palautui jäljelle. Pariin kertaan kyseli katseella ohjeita, mitä en antanut, että tekisi itsenäisesti töitä. On parempi antaa koiralle tilaa ja antaa sen keksiä itse ratkaisu, ja Jipolla on vähän tapana luovuttaa ja kysellä mitä tehdään. Kouluttaja sanoi, että noin puolivälissä Jippo vähän väsähti, mutta sai sitten lopuksi vielä intoa tehdä jälki loppuun. Kovin intensiivisesti se nuuhkikin jälkeä ja jäljestys väsyttää koiraa valtavasti ja Jippo olikin autolle tuntua kaikkensa antanut.  Samalla kun Jippo jäljesti kaikki merkit kerättiin pois.

Kiitos kouluttajalle hyvästä opista  Saatiin tästä nyt kipinää, kun osataan homma tehdä oikein ja saatiin paljon vinkkejä.

Jos kiinnostuit, niin netistä löytyy lisää ja tarkempaa tietoa miten jälkiä tehdään. 

*MEJÄ = metsästyskoirien jäljestämiskoe, missä tarkoitus testata koiran kykyä jäljestää haavoittunutta riistaeläintä.