Jekku on tervehtynyt hyvin ja ollaan nautittu lenkkeilystä, kun enää ei tarvitse mitään erityisiä suojapukujakaan, vaikkei ne Jekun menoa ole haitanneet. Kunto tuntuu olevan entisellään ja menohaluja riittää. Kepon luona kun on tämä pieni ihana metsä missä pojat niin kovasti tykkää liikkua.
Vähän kyllä oli taas jännät paikat, kun kiinniottamisen jälkeen alueelle ilmestyi sellainen 50+ mies mustan labbiksen kanssa ja se koira on aggressiivinen. Väistetään aina heitä ja tälläkin kertaa livistettiin pikkupolkuja kotiin. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun mies vaivoin saa pideltyä ja nytkin oli juoksulenkillä koiran kanssa. Koira kahdella jalalla nykii luokse. Että mä vihaan sitä koiraa ja isäntää. Niin monia kertoja saatu juosta karkuun ja vaihtaa suuntaa, kun en todellakaan halua mennä sitä koiraa yhtään lähemmäs. En ymmärrä miksei sitä voi mennä ongelmakoirakouluttajalle jos kerta ei hallitse omaa koiraansa. Miksei sitä voi myöntää, etten pärjää koiralle ja sen kanssa ulkoilu ei ole kivaa vaan taistelua joka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti