Ajatuksia Jekun sairastumisesta

Sitä ajatteli ja piti kilpirauhasen vajaatoimintaa isona mörkönä, mutta nyt kun sen kanssa on vajaa viikko vierähtänyt ja asiaa ehtinyt muutaman päivän sulatella niin itse hoitohan on varsin helppoa. 

Sairaushan on vakava, vaikkei sitä osata sillä tavalla ajatella, kun niitä oireita ei ollut. Me ei ehditty sairautta ennakkoon kovinkaan paljon miettiä omakohtaisesti, kun tuomio tuli puskista.  Hoito eli itse lääkitys sujahtaa arkeen ja siitä muodostuu vähitellen tapa.  Lääke on pieni, ilmeisesti maistuva ja sen Jekku nauttii jonkun pienen herkun sisällä, joskus voinokareen, toisinaan koiranmakkaran tai yleisemmin lihanökäreeseen upotettuna.

Ainut ongelma lääkkeessä on sen säännöllisyys - tabletti aina 12 tunnin välein jottei tule yliannostusta tai toisaalta myöskään ei vajetta. Siinä joutuu tuumia omia menoja ja nyt aluksi on hankalaa, kun lääkityshän aloitettiin maanantaina klo 12.  Siitä olemme vähitellen pyrkineet siirtymään varhaisempaan ajankohtaan.

Haastattelin muutamaa kilpparisairaan lapinkoiran perhettä ja osa antaa lääkkeen ruoan yhteydessä tai puolta tuntia ennen.  Eläinlääkäri sanoi, että voi antaa ruoankin mukana. Olen tehnyt kumpaakaan enkä ainakaan ole siinä huomannut eroa, että antaako tyhjään mahaan vai ei eli ainakaan huono olo ei tule vaikka tyhjäänkin mahaan antaa. Lääkkeen imeytymisen suhteen puolituntia ennen ruokaa olisi paras ja siihen pyritään.

Vähän ollaan viikon mittaan haettu myös sitä, mikä olisi paras suhde lenkkeilyn, lääkitsemisen ja ruokinnan osalta.  Lenkkien suhteen ollaan menty maltillisesti ja lyhyitä lenkkejä (Jekun mielestä ihan tylsää hommaa moinen). Käydään aamu- ja iltapäivälenkki ja siihen pissatus tai pari lisäksi. Lisäillään varsinaisten lenkkien määrää ja kestoa kunhan lääkinnän aloituksesta on kulunut tovi.

Hyväksi koettu - lenkki ja ruoka-linjalla jatketaan. Lenkin jälkeen sujahtaa vain nyt lääke ennen ruokaa ja kun hengitys on tasaantunut lenkin jäljiltä, niin on ruoan aika. Ruokinta tapahtuu meillä kahdesti päivässä ja näin energiataso pysyy tasaisena pitkin päivää. Ruokinnan jälkeen pojat aina pyyhkivät nassunsa sohviin, päiväpeiton helmoihin tai mattoihin, leikkivät ja sekoilevat keskenään, lopulta rauhoittuen nukkumaan. Varsinkin illalla tämä on ollut niiden elämän ajan hyvä juttu, kun käyvät nukkumaan rauhassa. 

Jekku on oppinut lääkityksen aloittamisen aikoihin uuden tavan ja se juoksee sänkyyn, kun sammuttelen valoja - se hetken siinä nukkuu ja lähtee sitten lattialle, joko makuualustana toimivan peiton päälle, sängyn alle tai keskelle olohuoneen lattiaa. Joskus kaipaa viileyttä ja nukkuu parvekkeen ovea vasten tai vessanpönttöä.

Alkujaan Jekku ei saanut tulla sänkyyn eikä sohville, ja sohvalle se ei edelleenkään tule edes pyytämällä, mutta sänkyyn menemisestä se ei enää edes kysele lupaa vaan tekee mitä lystää.  Pappakoiralla on omat säännöt ja se on täysin ok kun muuten elo sujuu niin voi löysääkin antaa joissain asioissa.

Tätä kirjoittaessa Jekku nukkuu sängyssä pellavapussilakanalla kuorrutetun peiton päällä pää metsänvihreitä samettityynyjä vasten, ja joka ilta saa miettiä miten tuonne mahtuu itsekin. Lääkityksen aloittamisen jälkeen Jekku oli jälleen sängyssä nukkumassa ja kun itse tälläsin jalkopäähän pienelle kerälle Jekku tuli ihan liki ja painoi kirsunsa käsivarttani vasten ja nukahti. Ehkä se halusi kiittää, kun sai apua. Tai näin sitä haluaa ajatella, sillä ajatus siitä miten kauan se on sairastanut ja miten kauan ollut ilman lääkettä on kertakaikkisen sietämätön ja minkä ajatuksen haluan työntää mahdollisimman kauas, sillä vain  nykyhetkellä on merkitystä.

Jekku on kokenut paljon vuoden aikana ja mietin millaisia ajatuksia sillä on. Kunpa eläimet pystyisivät kertomaan mihin niitä sattuu. Olisi helpompaa jos vain tietäisi. Onneksi kuitenkin on verikokeet jotka osaltaan auttaa meitä auttamaan.


Tässä muutamia puhelinkuvia tältä viikolta, lenkeillä ei ole tullut puhelinta pidettyä mutta täällä kotona ottanut näitä arkisia kuvia.

Kerrotalokyttäys on edelleen hyvin muodikasta ja suosittua.

Paapan omat säännöt.

"Mitäpäs sinä siinä kuvaat, voisitko sammuttaa ne valot?"

Iso poika edelleen lutkuttaa, jos ihanan tuoksuvia naisia lähistöllä.

Maailman parhaat kaverukset ja sängynvaltaajat

"Voisitko nyt oikeasti sammuttaa ne valot, minä nukun nyt"