Alaosastolle järjestin lyhyellä varoitusajalle talviretken Vihdin Pääkslahden luontopolulle. Mukana oli tuttu Saana emäntineen, muut jäsenet ilmoittelivat joulukiireistään. Annen kanssa meillä on aina mukavaa ja juttua riittää, kiitos retkiseurasta!
Pääkslahdessa puut olivat kuurassa ja vain satunnaisia lumipälvejä aukeammilla paikoilla. Keli vaihtui kuin veitsellä leikaten - Nummelassa meillä oli pieni lumikuorrute maassa ja puissa.
Reitti on meille erittäin tuttu, olemmehan täällä olleet lukuisia kertoja. Reittejä on muutama ja niitä pystyy yhdistelemään ja kiersimme Kirnunkierroksen (2,8km), mikä kiemurtelee sammaleiden peittämissä kuusikoissa nousten puolivälissä kallioiden päälle, mistä avautuu näkymä Hiidenvedelle. Kallioilla oli hieman liukasta, mutta pääsimme silti hyvin kulkemaan. Pienen hiidenkirnunkin ohitimme ja jatkoimme alas, mistä pääsimme Puumannin polulle (1,3km). Puumannin polku laskeutuu Hiidenveden rantaan ja osittain kuljimme Laukkakallion lenkkiä, mutta tällä kertaa jätimme kalliolla käynnin välistä. Evästimme Puumannin laavulla Hiidenveden rannalla.
Luotinkin tälläkin kertaa pitkälti Jekun suuntavaistoon. Se osaa polun kuin omat taskunsa, jos sillä sellaiset vain olisi. Puut oli merkitty maaliläiskin, mutta Jekun viedessä ei paljon tarvinnyut puihin katsella.
Reitin varrella on pari massiivisen kokoista muurahaispesää. Nyt pesän ulkopuolilla kuhina oli laantunut ja joku lintu oli hieman pesän kylkiä penkonut. Muurahaisilla onkin keväällä taas remontoitavaa.
 |
| Puumannin laavulla |
 |
| Saana tyttönen |
Lopuksi pysähdyimme Puumannin laavulle, missä hetken istuttiin ja evästettiin. Pojat näyttävät erilaisia kerjäysmenetelmiä. Jekulle opetin muutama vuosi oravan ja se onkin kovasti sitä aina tarjonnut, kun se haluaa jotain. Oikeaoppiseen kerjäykseen on myös liitetty korvien asento, mikä täytyy olla mahdollsiimman lättänä. Ilmeisesti temppu soveltuu erityisen hyvin kerjäämiseen.. Annen kinkkuleivät kuitenkin jäivät haaveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti