keskiviikko 26. elokuuta 2009

Näyttelytreenit

Jekun kasvattaja Petra kävi pitämässä meille tänään näyttelytreenit läheisellä kentällä.

Jekun poseerauksia, ikää 4 kuukautta ja 16 päivää:








Jekku vaanimassa Lempiä:



"Miksi tätikoira et ala minua?"



Näyttelytreeneissä esikuvina olivat 12-vuotias Lempi (Jäkäläkummun Ensi-Lempi), jonka Jekku muisti synnyinkodistaan:



Sekä 1,5-vuotias Aarni (Lapinlumon Aarni), joka sekin oli Jekulle tuttu, kun olivat tavaneet leikin merkeissä pari kuukautta aiemmin:




Kiitos, Petra, treeneistä! Opimme paljon. :)

tiistai 25. elokuuta 2009

Jeppe

Jekku tapasi tänään Jepen (Cantavia Leijonamieli). Halusimme tutustuttaa Jekkusen herrasmieheen, vauhtikavereiden lisäksi. Jeppe on kotoisin samasta kennelistä kuin pikku-J.

Upea Jeppe
(Kuvasta Jepen sivulle)


Jeppe tiesi arvonsa, eikä antanut pikkumiehen pomotella. Seurustelu olikin nuuhkimista ja toisen seuraamista.


"En kyllä varmana leiki sun kaa"


Jekku yritti turhaan komentaa Jeppeä leikkimään


Yhteinen sävel löytyi nuuhkien ja juosten metsässä


Jepen innoittamana Jekkukin päätti pulahtaa veteen


Loput kuvat täällä. Tämä yhteishetki jäi Jekun ja Jekun ensimmäiseksi ja viimeiseksi tapaamiseksi. Sillä Jekulle iski murrosikä ja koska luultavammin urokset ei enää sietäisi toisiaan olemmekin nähneet Jeppeä pitkin vuotta 2009 ja 2010 mm. talvella ohitus- ja näyttelytreeneissä, sekä kesällä 2010 Oulaisten ja Suomussalmen näyttelyissä. Jekku selkeästi kyllä tunnistaa Jepen. :)


Edit: 8/2010

maanantai 24. elokuuta 2009

Rokua

Jekun ensimmäinen vaellusreissu 4,5 kuukauden iässä tehtiin Rokualle, jossa vietimme yhden yön kiertäen Keisarinkierroksen 19 kilometriä pitkän reitin. Reitin varrella pysähdyimme ja evästimme useasti, sekä teimme lukuisia pienempiä pysähdyksiä aina hienoa maisemaa kuvatessa.

"Keisarinkierros -retkeilyreitti, 19 km, kulkee Rokuanvaaran suosituimpien nähtävyyksien ja luontokohteiden kautta. Valkoisin maalimerkein merkitty reitti kulkee Rokua Health & Span ja Rokuanhovin kautta ja läheltä Rokuan leirikeskusta. Reitin varrella sijaitsevat Rokuan kansallispuisto, Suomen syvin suppa Syvyydenkaivo, Rokuan korkein kohta Pookivaara ja Palovartijan tupa. Taukoa voi pitää Kirvesjärven, Saarisen ja Rokuanjärven kodissa tai Palovartijan tuvalla Pookivaaran huipulla. " - Lainaus Luontoon.fi sivustolta

Maasto oli erittäin kuivaa ja pölyistä. Muuten reitti soveltuu huonommankin kuntoisille leveiden polkujen vuoksi, mutta upottava hiekka sai polveni hieman vihoittelemaan, kun jalalla ei ollut tukevaa maata alla.




Seuratako opastetta vai ihmisiä, tuumii Jekku


"Valmiina ollaan!"

Palovartijan tuvan söpöt puupöllöt opastamassa retkeilijöitä:


Evästauko aina paikallaan, varsinkin jos tarjolla on luonnonantimia :)


Ilta lähestyy..


Ilta-auringon hehkua, yöpymispaikka häämöttää.


Jekku pienesti aamukiukutteli, kun olisi halunnut samoilla leiripaikassa vapaana eikä oikein tykännyt kun joutui hihnaan. Evästelyn jälkeen lähdettiin eteenpäin:

Aamun uskomattoman upeaa vihreyttä



Suomen syvin suppa eli Syvyydenkaivon tuntumasta:



Lepotauko paikallaan!



Toisella levähdyspaikalla Jekulle tuli mukava yllätys, kun siellä oli hauska leikkitoveri jonka kanssa saivat kirmata ja läträtä vedessä. :)


Viimeisen päivän loppupään maisemat olivat parasta antia - ensiksi mystistä vanhaa metsää..


.. ja järven rannan lehtomaista saniaismetsää:

perjantai 21. elokuuta 2009

Ahneutta

Jekkulainen saa kaikki ruokansa Kongin ja aktivointipallon kautta - pienet paastot, johtuen vatsataudeista, ovat tehneet sen niin ahneeksi, että lautaselta on turha antaa mitään.

Aktivointipallossa on sekin etu, että koiralla riittää siinä puuhaa. Vähän kuin se itse "metsästäisi" ruokansa. Olemme opettaneet Jekun etsimään pallonsa sanoilla "Missä pallo?" - Jekku lähtee etsimään ja läppäisee palloa sen löytäessään. Myös vinkuvat ääniefektit kuuluvat pallon löytämissessioon.

Me siis kolme kertaa päivässä siirrellään huonekaluja, kun napuset menevät niiden alle piiloon. Jekku istuu kiltisti sen aikaa kun kaivetaan napu esiin ja annetaan lupa ottaa.
Lautaselta ruoka hotkitaan ja nälkä vielä jääkin. Tulosta iltaruokinnalta :sikalovena:

Rapatessa roiskuu


sunnuntai 16. elokuuta 2009

Koipeliini


Jekkusen turkki on alkanut pikkuhiljaa kasvaa. Koipeliinivaihetta eletään kovasti eli kaveri on äärettömän epäsuhtainen. Kävimme harjoittelemassa luoksetuloja kauppareissun yhteydessä. Vaikka eletään elokuun puoliväliä, niin tänään oli todella kuuma!

maanantai 3. elokuuta 2009

Aarre

Kävimme tänään leikkimässä Nunnu-nimisen suomenlapinkoiran kanssa. Tällä toisella tapaamisella kaverukset olivat tasavertaisempia, kun edellisellä kerralla (ennen Juhannusta) , jolloin Jekku oli ihan pieni vauva.

Kaverukset juoksentelivat metsässä ja hauskaa riitti. Nunnulla oli salainen upea oja, johon Jekkukin sai tutustua. Aarteen löytäminen ei ole aina omistajasta niin hauskaa..

Aina todella pörröisen koiran omistaminen ei ole niin kivaa,
kun kotiinviemisinä on täysin kurainen kaveri

lauantai 1. elokuuta 2009

Jekun ensimmäisen kesän puuhia


Nukkuminen - Erittäin mieluisaa puuhaa joko sohvien edessä, lipaston tai portaikon alla. Jekun pentumaista unityyliä, kuva kesä- tai heinäkuulta 2009. Saviruukku estämästä uteliasta pentua menemästä sohvien taakse


Emännän silmiin tuijottelu ja sylissä oleminen - Jekku miun sylissä, tämä on Lapikas.netissä avatar-kuvanani



Puutarha-apurin alkeet: Jekku venyttelemässä, on sillä vaan pitkät koivet! Takana oleva tuija kuoleentui pois, Jekun huolehtiessa ylilannoittamisesta


Jekun käsitys riippapajun hoitamisesta:

Pieni paju kiskottiin kahdesti ruukusta ja Jekku lopulta söi sen juuret mukavaan kuntoon ja teki hoitoleikkauksen kaikkiin varsiin. Paju sinnitteli ja istutin sen etupihalle turvaan, missä se sitten kohtasi lopullisen voittajansa, lumikolan. Pajun tarina päättyy keväällä 2010, jolloin heitin pajun lopulta kompostiin.

Riippapaju eräänkin hoitotoimenpiteen jälkeen