sunnuntai 30. elokuuta 2009

Aarre

Kävimme tänään leikkimässä Nunnu-nimisen suomenlapinkoiran kanssa. Tällä toisella tapaamisella kaverukset olivat tasavertaisempia, kun edellisellä kerralla (ennen Juhannusta) , jolloin Jekku oli ihan pieni vauva.

Kaverukset juoksentelivat metsässä ja hauskaa riitti. Nunnulla oli salainen upea oja, johon Jekkukin sai tutustua. Aarteen löytäminen ei ole aina omistajasta niin hauskaa..

Aina todella pörröisen koiran omistaminen ei ole niin kivaa,
kun kotiinviemisinä on täysin kurainen kaveri

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Näyttelytreenit

Jekun kasvattaja Petra kävi pitämässä meille tänään näyttelytreenit läheisellä kentällä. Ollaan lueskeltu koiranäyttelyistä netistä ja kuulostaa sekavalta. Näyttelykärpänen ei ole vielä nipistänyt, mutta olisi se varmasti kiva käydä kokeilemassa mitä tuomari sanoo.

Jekun poseerauksia, ikää 4 kuukautta ja 16 päivää:




Jekku vaanimassa Lempiä:






"Miksi tätikoira et ala minua?"



Näyttelytreeneissä esikuvina olivat 12-vuotias Lempi (Jäkäläkummun Ensi-Lempi), jonka Jekku muisti synnyinkodistaan:




Sekä 1,5-vuotias Aarni (Lapinlumon Aarni), joka sekin oli Jekulle tuttu, kun olivat tavaneet leikin merkeissä pari kuukautta aiemmin:





Kiitos, Petra, treeneistä! Opimme paljon. :)

tiistai 25. elokuuta 2009

Jeppe



Meille tuli tänään vieraita! Minna ja Jeppe (Cantavia Leijonamieli) tulivat kyläilemään ja lähdimme läheiselle hiekkakentälle ja sieltä Pyykösjärven metsän poluille rallattamaan.

Halusimme tutustuttaa Jekkusen herrasmieheen, vauhtikavereiden lisäksi. Jeppe on kotoisin samasta kennelistä kuin pikku-J.

Jeppe on yksi kauneimmista lapinkoirista mitä olen nähnyt ja Jeppe on niin ihanan luontoinen.  Jekku sai hyvää mallia vanhemmasta ja rauhallisesta lapinkoirauroksesta, mikä omalla esimerkillä kouluttaa meidän vilkasta Jekkua.  Jekulle teki hyvää kulkea Jepen kanssa rauhaksiin metsässä ja pulahtaa vähän järveenkin.


Kiitos Minna visiitistä!

Upea Jeppe















*  *   *

Olemme nähneet Jeppeä pitkin vuotta 2009 ja 2010 mm. talvella ohitus- ja näyttelytreeneissä, sekä kesällä 2010 Oulaisten ja Suomussalmen näyttelyissä. Jekku selkeästi kyllä tunnistaa Jepen. :)

Jeppe nukutettiin ikiuneen elokuussa 2017 suussa olleen kasvaimen vuoksi.



maanantai 24. elokuuta 2009

Rokua

Evästauko aina paikallaan, varsinkin jos tarjolla on luonnonantimia :)


Jekun ensimmäinen vaellusreissu 4,5 kuukauden iässä tehtiin Rokualle, jossa vietimme yhden yön kiertäen Keisarinkierroksen 19 kilometriä pitkän reitin. Reitin varrella pysähdyimme ja evästimme useasti, sekä teimme lukuisia pienempiä pysähdyksiä aina hienoa maisemaa kuvatessa.

Kotopuolessa olemme harjoitelleet Jekun kanssa useamman kerran metsässä liikkumista, ojien ylityksiä ja pitkospuilla sekä poluilla kulkemista, sekä yövytty teltassa. Sille siis reissu oli jo tuttua kun sen kanssa oli jo pohjatyö tehtynä.

"Keisarinkierros -retkeilyreitti, 19 km, kulkee Rokuanvaaran suosituimpien nähtävyyksien ja luontokohteiden kautta. Valkoisin maalimerkein merkitty reitti kulkee Rokua Health & Span ja Rokuanhovin kautta ja läheltä Rokuan leirikeskusta. Reitin varrella sijaitsevat Rokuan kansallispuisto, Suomen syvin suppa Syvyydenkaivo, Rokuan korkein kohta Pookivaara ja Palovartijan tupa. Taukoa voi pitää Kirvesjärven, Saarisen ja Rokuanjärven kodissa tai Palovartijan tuvalla Pookivaaran huipulla. " - Lainaus Luontoon.fi sivustolta

Maasto oli erittäin kuivaa ja pölyistä. Muuten reitti soveltuu huonommankin kuntoisille leveiden polkujen vuoksi, mutta upottava hiekka sai polveni hieman vihoittelemaan, kun jalalla ei ollut tukevaa maata alla.





Seuratako opastetta vai ihmisiä, tuumii Jekku


"Valmiina ollaan!"

Palovartijan tuvan söpöt puupöllöt opastamassa retkeilijöitä:


Ilta lähestyy..

Ilta-auringon hehkua, yöpymispaikka häämöttää.



Aamun uskomattoman upeaa vihreyttä.

Jekku pienesti aamukiukutteli, kun olisi halunnut samoilla leiripaikassa vapaana eikä oikein tykännyt kun joutui hihnaan. Evästelyn jälkeen lähdettiin eteenpäin:




Suomen syvin suppa eli Syvyydenkaivon tuntumasta:


Lepotauko paikallaan!


Toisella levähdyspaikalla Jekulle tuli mukava yllätys, kun siellä oli hauska leikkitoveri jonka kanssa saivat kirmata ja läträtä vedessä. :)



Viimeisen päivän loppupään maisemat olivat parasta antia - ensiksi mystistä vanhaa metsää..

.. ja järven rannan lehtomaista saniaismetsää:





perjantai 21. elokuuta 2009

Ahneutta

Jekkulainen saa kaikki ruokansa Kongin ja aktivointipallon kautta - pienet paastot, johtuen vatsataudeista, ovat tehneet sen niin ahneeksi, että lautaselta on turha antaa mitään.

Aktivointipallossa on sekin etu, että koiralla riittää siinä puuhaa. Vähän kuin se itse "metsästäisi" ruokansa. Olemme opettaneet Jekun etsimään pallonsa sanoilla "Missä pallo?" - Jekku lähtee etsimään ja läppäisee palloa sen löytäessään. Myös vinkuvat ääniefektit kuuluvat pallon löytämissessioon.

Me siis kolme kertaa päivässä siirrellään huonekaluja, kun napuset menevät niiden alle piiloon. Jekku istuu kiltisti sen aikaa kun kaivetaan napu esiin ja annetaan lupa ottaa. Lautaselta ruoka hotkitaan ja nälkä vielä jääkin.

Tulosta iltaruokinnalta:

Rapatessa roiskuu

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Koipeliini



Jekkusen turkki on alkanut pikkuhiljaa kasvaa, selästä väri on jo kovasti tummunut ja samoin kuono on hyvin tumma.

Koipeliinivaihetta eletään kovasti eli kaveri on äärettömän epäsuhtainen. Kävimme harjoittelemassa luoksetuloja kauppareissun yhteydessä. Vaikka eletään elokuun puoliväliä, niin tänään oli todella kuuma!

lauantai 1. elokuuta 2009

Jekun ensimmäisen kesän puuhia


Nukkuminen - Erittäin mieluisaa puuhaa joko sohvien edessä, lipaston tai portaikon alla. Jekun pentumaista unityyliä, kuva kesä- tai heinäkuulta 2009. Saviruukku estämästä uteliasta pentua menemästä sohvien taakse


Emännän silmiin tuijottelu ja sylissä oleminen - Jekku miun sylissä, tämä on Lapikas.netissä avatar-kuvanani



Puutarha-apurin alkeet: Jekku venyttelemässä, on sillä vaan pitkät koivet! Takana oleva tuija kuoleentui pois, Jekun huolehtiessa ylilannoittamisesta


Jekun käsitys riippapajun hoitamisesta:

Pieni paju kiskottiin kahdesti ruukusta ja Jekku lopulta söi sen juuret mukavaan kuntoon ja teki hoitoleikkauksen kaikkiin varsiin. Paju sinnitteli ja istutin sen etupihalle turvaan, missä se sitten kohtasi lopullisen voittajansa, lumikolan. Pajun tarina päättyy keväällä 2010, jolloin heitin pajun lopulta kompostiin.

Riippapaju eräänkin hoitotoimenpiteen jälkeen