Muistoja ja muuta

Pari kuvamuistoa Suomussalmen näyttelyistä, kuvissa siis pieni pojankoltiainen kesäkuun alusta. Kiitos Paulalle kuvista! :)

Oikeastaan Jekun näyttelytaulukko ei harmita lainkaan, kun otettu näyttelytouhuihin etäisyyttä ja kun nyt parissa viikossa on tapahtunut niin valtavasti kasvua. Mukava toisaalta ettei näin junnuna saa hyviä arvosteluita, kun odotettavissa on siis kasvua ja kehitystä. Eihän nuori koira ole vielä valmiskaan, että siinä mielessä ERIt voisi jättää nuorille koirille antamatta.

Kasvuahan on ollut rutkasti: Kuono on leventynyt, etupäästä on tullut maskuliinisempi ja karvaakin alkaa olla Oikean koiran näköisesti. Pohjavillaa on alkanut kasvaa uudestaan ja peitinkarvaakin on vaihdettu. Imuri kiittää kun karvanajo on ohitse.

Lisäksi Jekulle on alkanut kehittymään kunnon Urosleimaa, oikein isolla U:lla. Käytöskin on parantunut ja muille ärisemisestä on luovuttu, kun otettu muutamat harjoitukset - lähdetään heti kotiin kun ärähti, ja meillähän tässä naapurissa on näitä harjoituskoiria, vaikka millä mitalla. Mikään muu toiminta ei ole saanut ärähtämistä loppumaan, kuin tämä harjoitus.

Jekulla on ollut aavistuksen tylsä heinäkuu, kun tuntuu että kaikki ovat lomalla. On ollut niin kuumakin, että ei olla autoiltu juuri mihinkään. Onneksi Niun kanssa ovat saaneet tepastella ja leikkiä yömyöhällä. :)

Jekku odottaa jo kovasti Sirun näkemistä ja yhteisiä uintireissuja. Siru kun on ollut toista viikkoa lomalla Kuusamossa. Lisäksi parin viikon päästä olisi tarkoitus tavata Martti-venhäterrieri, joka tavattiin junassa aikaisemmin kesällä. Mukava saada toinenkin uros lenkkikaveriksi. :)

Kesäpoika oon..

Pahoittelut kommentoijille, kun olen ollut niin hidas vastaamaan! Nyt kuitenkin kaikkiin viesteihin on vastattu. :)

Jekun elämäkin on ollut oikein mieluisaa, jopa niin mieluisaa, että tyttöjen perään piippaaminen on tullut takaisin (johan se loppuikin maaliskuussa..). Unnan lähdön jälkeen Jekku etsi Unnaa, muttei löytänyt. Maanantai-illalla Niuniu kävi kylässä yhteisen lenkin päätteeksi, jättäen Jekun ulvomaan Niun perään. Voih näitä rakastuneita poikakoiria! Onneksi Sirun tapaaminen sujuu jo ilman suurempia ulvomisia. Jekku kai tietää, että Sirun näkee aina. :)



Eilen kävimme tapaamassa Neetua. Uskaltauduin ihan ovikelloa pimputtamaan ja päästiin sisällekin leikkimään (kävimme aikaisemminkin tälle kesää, kun tulivat aamulenkillä vastaan). Neetulla ja Jekulla menee kemiat loistavasti yksiin, onhan Neetu jo 4-vuotias. Neetuhan on kaunis musta merkein oleva sievä lapinkoiraneito ihan tästä naapurista.

Jekku saa ottaa Neetulta lelut, ruuat ja namit eikä Neetu koskaan sano mitään ja päinvastoin. Jekku taas osaa ottaa huomioon Neetun ja käyttäytyy nätisti, ehkä J jo tietää että kyseessä on hieman vanhempi neitonen?

Sisäpainien jälkeen kaverukset pääsivät kahlaamaan ja uimaan (vain Jekku) Pyykösjärven rannalle. Täytyy joku kerta ottaa Neetusta kuviakin, kun tapaillaan aina silloin tällöin. Neetu taisi olla ensimmäisiä lapinkoiria joita Jekku tapasi. Neetun tapaaminen on aina niin hienoa ja kovaäänistä. :D



Tänään Jekun ja Sirun ihmiset lähtivät uimaan ja kyllä oli hauskaa (oli turretkin mukana)! Jekku jopa lähtee uimaan ja etsimään Mikkoa, kun siltä kysyy "Missä Mikko?", ja sukeltajapoikakin aina löytyy. Vaikka Jekku on oppinut kaikenlaisia uutta, niin uimataito on niistä paras lahja. Kiitos seurasta kaikille! :)

Jekkulan blogiin liittyen olen tehnyt Jekulle monta kuvagalleriaa, joista seurata kasvua ja kehitystä. Laitan ne julkiseksi kunhan saan ne valmiiksi. Kuvagallerioita on mm. nassukuvista profiilikuvista ja liikekuvista..



Niuniu ja Jekku leikkimässä Kuivasjärven ihanalla kukkaniityllä 12.7.2010.
Kiitos Elinalle upeista kuvista, oli valinnanvaikeus! :)

Tämän postauksen kaikki kuvat: Elina Seppänen

KV Oulu

Juuri saavuimme Jekun 3. näyttelyesiintymisestä Oulun kansainvälisistä näyttelyistä. :)

Kaksipäiväinen näyttely oli upea kokemus - eilen olin turistina katsomassa lapinkoirakehän ja tänään Jekku esiintyi tanskalaiselle Gunnar Nymannille.

Jekku saikin plakkariinsa ensimmäisen EH:n (Erittäin hyvä) arvostelulla:

Oulu KV 11.7.2010
Tuomarina Gunnar Nymann
JUN-EH

"14 months. OK size and balance. Not in coat today. Nice expansion. Strong muzzle. OK bite. Good ears. Enough neck. Tailset a little low. Could have more angle of the knee. Enough body. Could have more drive. A little loose, coming and going."



Kuvat: Taru Vallius - kiitos kuvalainasta! :)



Kuva: Laura Posti - kiitos!

Kilpailuluokkaan emme päässeet, sillä 7 junnu-uroksesta 4 saivat ERIn, mitkä laitettiin paremmuusjärjestykseen. Mutta olemme niin ylpeitä Jekun esiintymisestä kehässä ja toki menestyksestäkin. :) Kahden hyvän jälkeen tuntuu niin mukavalta saada erittäin hyvä.

ROPiksi kruunattiin upea Peikkovuoren Mettänpeikko ja Dagolas Naavanuttu oli VSP.Koko tulostaulukko nähtävissä tästä. Kuvia näyttelyistä Taru Valliuksen kuvagalleriassa.
Jekku oli koko yön itkenyt Unnan (Orso-Farm Tunna) perään, joten oli vähän naattipoikana kehässä. Nimittäin Unna ja emäntä Pirjo olivat näet meillä yötä (Jekun ensimmäinen yövieras ja viehkä neito vieläpä) ja Jekku sai eilisesti iltapäiväkolmesta saakka liehitellä Unnaa.

Yön parivaljakko vietti erillään. Yön pimeinä tunteina alakerrassa kyllä vaihdettiin kielisuudelmia ja käpälällä yritettiin toista kosketella. Jekulle oli siis erittäin väsyttävä päivä ja yö joten oli vähän rauhallista poikaa. Kiitos Pirjo ja Unna vierailusta! :)

Unna pärjäsi upeasti näyttelyissä ja oli junnuluokkassa PN4 (Paras narttu 4) , ja hänestä ja Jekusta tulee myöhemmin kuvia.

Unna

10.7.2010

Oulun kansainvälisten näyttelyiden aikana Jekullahan oli vieraana ihastuttava Unna (Orso-Farm Tunna). Unna oli sunnuntain näyttelyissä PN 4 (eli paras narttu sijoituksellaan 4.)

Jekku tottakai sekosi Unnan nähdessään ja yökin meni Unnan perään välillä piipaten. Tässä Unnan ja Jekun yhteisposeerausta. :) Ei kannata Jekun rennosta asennosta päätellä yhtään mitään päivän todellisesta energialatauksesta. ;)

Punakuono

Mie ja Jekku Kuivasjärven rannalla

Kävimme eilen iltasella lenkillä yhdessä Elinan ja Niuniun kera. Pitkän iltalenkin jälkeen kävimme lopuksi koirapuistossa (hylätty tenniskenttä), jossa Jekku ja Niuniu saivat touhuta omiaan, ja me Jekun kanssa pitkästä aikaa treenattiin häiriötekijöiden läsnäollessa..


.. ja kuten kuvasta näkyy, niin meidän treenaaminen oli vähän tätä luokkaa.. *

"Ai, niinku mä en tajuu yhtään mitään, mitä sä selität.. Paree vaan, kun ei katto päällekään, josko se sitten lopettaisi noi kummat pyytelyt.. " Jekku tuumii

Välillä pidettiin hauskaakin:

Toisaalta taas hymyiltiin, sillä moni muukin Cantavian kasvatti hymyilee:


"Jekku Punakuono, oli lapinkoira nimeltään, ollut ei puna huono Jekkumme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin punankuonoksi pilkaten, tuosta vain saikin silloin omistaja aattehen..

Punamultatalo suuri on, ihan maaliton. Jekku vois nenässään maalin tuoda seinään.
Jekku siitä asti maalisutia heiluen johtaa sen riemuisasti luokse maalipurkkien.."

Kaikki kuvat: Elina Seppänen

Kiitos Elina lenkkiseurasta ja ihanista kuvistasi! :)

*) PS. Jos ihan totta puhutaan, Jekku kyllä handlasi koulutustilanteet hienosti! :)