lauantai 30. lokakuuta 2010

Neetuilua


30.10.2010


Viimeinen aamu meidän pikkukodissa koitti ja sen kunniaksi lähdettiin metsälenkille Neetun ja tämän ihmisen kanssa.

Neetusta on tullut Jekulle tärkeä kaveri ja vähän kypsempänä neitikoirana se onkin loistavaa ja rauhallista seuraa, minkä merkitystä en voi koskaan korostaa liikaa. Poavinävlin Ampeeri on siis Neetun virallinen nimi ja ikää neitokaisella on 4-vuotta.

Jekun ja Neetun yhteinen taival alkoi Jekun ollessa pieni pentu, kun samalla kadulla asutaan niin monesti tultiin vastaan ja siitä se ystävyys sitten lähti, koirien ja meidän ihmisten. :)

Monesti ollaan oltu lenkkeilemässä, mutta nyt vasta oli kamera matkassa. Toivottavasti nähdään pian!





"Sattuisikos sieltä tulla jotain namia tähän suuntaan?"



Meidän pönöttäjä sille hyvin tyypillisessä asennossa

torstai 28. lokakuuta 2010

Kuuramaisemaa


26.-28.10.2010


Siru tuli ensimmäistä kertaa vierailemaan meidän uudessa kodissa ja jäi peräti pariksi yöksi yökylään. :) Siru matkasi meille junalla, ensimmäistä kertaa elämässään. Voi sitä riemua, kun Jekku hoksasi, että kuka tuli etuovesta sisään.

Kaksikko vietti yöt erillään, ihan meidän ihmisten mielenterveyden vuoksi. Jekku nukkui tyytyväisenä makuuhuoneen lattialla tekotaljalla (missä se nykyään aina nukkuu). Siru taasen vierashuoneessa ihmisensä kanssa. Kun yö oli levätty olikin aika leikin. Välillä kaksikko nukkui päiväuniakin ja leikki jatkui taas. Tunteet välillä vähän kuumeni, kun Siru ei pitänyt lainkaan Jekun tavasta läpsätä tassulla. Onneksi rauhoitteluun riitti pieni äänen korotus.

Siru palasi takasin Ouluun meidän kyydillä, sillä viimeinen muuttokuorma odotti noutajaansa.




Ensimmäisenä aamuna. 27.10., oli upea kuuramaisema vastassa, kun lähdettiin aamulenkille. Pian kuvaamisen jälkeen aurinko sulattikin kaiken kuuran. Onneksi hetki tallentui kameralle ja muistoihin. :)






tiistai 26. lokakuuta 2010

Laavuilua

26.10.2010


Jekku laukkaa tietämättömänä siitä ihanasta asiasta,
että pian Siru tulee yökylään.


Kävimme tutustumassa Tornion laavutarjontaan ja täällähän näyttää olevan paljon oivia retkikohteita. Tällä kertaa kohteeksi valittiin meidän lähilaavu, mihin pääsee autolla ihan viereen, koska mukana oli ystäväperhe lasten kanssa.

Valitettavasti vessa oli kaadettu ja laavu hieman kärsinyt ahkerasta käytöstä, mutta se ei tunnelmaa latistanut, kun puutkin oli mukana (laavulla ei ollut puita).

Kiitos seuralaisille! Otetaan pian taas uusiksi!:)

Jekun uudet leikkitoverit:





Mikähän saa veden lapinkoirapojan kielelle?


Retkieväät tietenkin - makkaraa, makkaraa, vaahtokarkkeja ja keksejä! Lapinkoiraa ei vahingoitettu syöttämällä sille epäterveellisistä eväistä muuta kuin makkaraa.



Lastenvaunuja sen sijaan vahingoitettiin tai ne vaan saivat uuden käyttötarkoituksen:

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Niuskuilua

24.10.2010

Jekku-paralle ei suotu kuin parin tunnin lepo Saivan kanssa metsässä juoksun jälkeen, kun Niuniu tuli visiitille. :)

Meillä olikin mukava pieni koirapuisto takapihalla. Kateus pitää lapinkoiran mielenkiinnon yllä - Jekulla on varmaan jo talvesta saakka ollut pihapuruluu, josta se ei ole lainkaan ollut kiinnostunut. Neitikoiran seurassahan sitä sitten piti niin esitellä, kun hänellä on niin hieno puruluu, lällällää.

Tämä kaksikko puhuu hyvin koiraa, joten luuesittely meni hiljaisuudessa - nassujen eleitä, korvien ja hännän asentoja tulkiten. Lopulta Niun terävät hampaat joutui puruluun kohtaloksi ja se sopi Jekulle mainiosti, eihän se halunnutkaan kuin elvistellä.

Kaksikosta on mainiota mainiompi videotallenne olemassa, mutta hovieditoija ei ole vielä saanut sitä nettiin asti laitettua. Perästä kuuluu!




"Entäs jos makaan tässä näin.."


"Katso nyt, kun luovutan. En edes halua sitä luuta, en yhtään.."



Ps. Kiitos Elina välipalasta! ;)

Saivailua

24.10.2010

Keppeilyn jälkeen siirryttiin taas Oulun maisemiin. Asunnosta lähti toiseksi viimeinen kuorma ja kuorman mukana erittäin onnellinen lapinkoira, jolla oli taas roppakaupalla ihania muistoja. Aloitetaan Saivasta, sillä koirakaksikko suuntasi kulkunsa meidän lähimetsään, missä on hyvä pienten lapinkoirien juosta vapaana. Lisää kuvia ja juttua Saivan blogissa. Kiitos Tiialle mukavasta retkestä! :)

Saiva ja Jekku tuumimassa, että mitäs sitä alkaisi puuhastella


Lapinkoirat maastoutuu maisemaan vähän turhankin hyvin.. onneksi tullaan kutsusta luokse



Meidän polku vei metsäsaarekkeisiin soisten kohtien kautta ja välillä pysähdyttiin istumaan, koirien toki tehdessä aivan jotain muuta
..


Saiva ottamassa ihmiseensä kontaktia. :) Mainittakoon, että soiset kohdat teki meille ihmiselle tepposet, kumppareista huolimatta.. :(



Tulee valtava ikävä kaikkia Ouluun jääviä ystäviä, Jekun koirakavereita ihmisineen ja näitä metsiä. Näissä metsissä on jotain perin kummallista, jotain mitä ei sanoin voi kuvata - valon leikkiä, isoja puita ja hiljaisuutta. Kun istun tai kuljen näissä metsissä tunnen olevani turvassa ja olo on niin rauhallinen. Tunnen olevani kotona.





perjantai 22. lokakuuta 2010

Keppimestarin opissa



22.10.2010


Keppimestari opastaa keppien järsimisen saloihin


Talven koittaessa ja lumen peittäessä ihanat tuoksut onkin aika siirtyä Jekun lempiharrastuksen pariin. Keppien järsiminen on varsin jalo taito, joka saattaa tavallisen turren mielestä olla ihan helppo asia, vailla sen suurempaa vaikeutta. Keppeilyn voi kuitenkin tehdä monella tekniikalla ja vaikeusasteella, johon Jekku teidät nyt opastaa:

Tärkeintä keppeilyssä on sopivan kepin valinta


Keppiin tartutaan vahvalla puruotteella ja siirretään haluttuun paikkaan


Keppeilyn suurin idea on nautinto - keppiä voi järsiä seisaaltaan silmät kiinni:


Parasta kuitenkin suorittaa järsintä makuuasennossa, ensin vasemmalta..



..ja sitten oikealta puolelta


Välillä kannattaa nuuhkuttaa maata, jos sieltä saisi uutta ulottuvuutta touhuun


Muista tassun oikea asento, jotta pito pysyy lujana



Ennen kaikkea - suorita keppeily Asenteella!


maanantai 18. lokakuuta 2010

Aamulenkillä Niun kanssa


Treffimies-Jekku

17.-18.10.2010


Toissa viikonloppuna käytiin jälleen kerran visiteeraamassa Oulussa. Tuliaisina oli ihana metsälenkki Jekun ja Sirun kesken sunnuntaina ja aamulenkki Niuniun kanssa. :) Kiitos!

Sirulla taisi olla hieman valeraskautta aikaisimpina kertoina ja nyt kun se on ohitse, niin juokseminen ja leikkiminen maittoi. Jekulla ja Sirulla oli todella hauskaa. :) Harmi, ettei ollut kameraa matkassa!

Erityisen hauskuudesta tekee se, että Siru ihmisineen on tulossa huomenna meille pariksi yöksi tänne uuteen Tornion kotiin. Saas nähdä miten Jekulla pelikestävyyttä riittää ja vieläkö sitä leikittää torstai-aamuna, entäpä vieläkö ollaan kavereita keskenään. ;)

Maanantai-aamusta "kiusattiin" jälleen kerran Niuniun ihmistä Elinaa aamulenkin tiimellyksessä. :) Niuniun blogissa lisää kuvia ja juttua kaverusten aamulenkistä.













Tanssii koirien kanssa, osa II (osa I luettavissa tästä) - Liekkö tässä menossa valssin natural turn vai whisk? Oli miten oli, vauhdikasta on ja ilmeistä päätellen joku tallasi jonkun tassulle..




"Tuokohan mami mullekin munkkipossun, kun sellaista lähti itselleen hakemaan.."






Kaikki kuvat: Elina Seppänen (jälleen kerran :) )

PS. Lapinkoira ei saanut munkkipossua, vaikka kuinka nuuhki paperipussia ja tuijotti suklaasilmillään..