keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Näkymätön aita

29.-30.10.2010


Jekku on ollut kova poika kyttäämään naapurien asioita: kaupassa käyntejä, koirien kanssa ulkoilua, kesä- ja talvirenkaiden vaihtamisia. Talvellahan meno näytti tältä.

Kun elokuussa kasvit lähti pihalta ja tilalle kylvettiin nurmikko, tuli pienelle pojalle enemmän tilaa telmiä. Tai näin me oletettiin, kuitenkin aika pihalla vietettiin useimmiten kytäten. En tiedä miten moni naapurustosta edes huomasi, että heitä vakoiltiin..

Muuton viimeisimpiä puuhia oli aidan purkaminen ja myös näkymätön aita teki tehtävänsä. Jekku on tottunut, että tuota rajaa ei ylitetä, niin kotipihassahan se pysyi, vaikka koirakoitakin meni parkkipaikalla ja minä ylittelin näkymätöntä aitaa, kun oli asiaa pyykkituvalle.



Meille jäi haikea olo, kun pieni kotimme puunattiin puhtaaksi ja sieltä hävisi kaikki tutut tavarat. Jekku ei ole pikkuasunnossa viihtynyt enää aikoihin, siellä ei mitään tuttua juuri ole ollut eikä ruoka ole maittanut. Tornioon saapuessamme ilo taas syntyi, kun pääsi etupihalle kellimään, pyyhkimään kuonoa pörrömattoon ja pistämään päänsä lelukoriin.

Meidän jää valtava ikävä teitä kaikkia! :) Onneksi kyllä tullaan jo ensi viikolla käymään..

Nähdään taas pian! :)

2.-3.11.2010

Nyt olenkin saanut päivitykset ajantasalle ja jos jotain jäi puuttumaan, niin lisäilen sitä mukaa, kun mieleen muistunee. :)

Eilen laajennettiin neitikoiratuttavuuksia yhdellä sievällä harmaan riistanvärisellä lapinkoiraneitosella. Fanni on 8-vuotias Fidelis-kasvatti. Alkuinnostuksen (lue: Jekun riemu-, itku- ja huutoriemahdusten) jälkeen kaksikko hienosti tassutteli vierekkäin Tornion katuja ja rantapolkuja.

Petsiessä laitoin Fannin omistajalle viestiä, että täällä olisi halukas lapinkoirapoju vailla lenkkiseuraa ja niinpä me päätettiin tavata. :) Aina kannattaa siis kysyä! Onneksi Fannin omistaja on kaverien kesken perustanut tännekin vapaamuotoisen treeniringin, joten mekin päästään Jekun kanssa vähän treenaamaan pitkästä aikaa.

Tänään taasen lenkkikaveriksi pääsi Kompo. Kaksikko piti kyllä sellaisen pörräystuokion heti ensi alkuun, kun tapaamisesta oli taas vierähtänyt liian pitkä aika. Yksi teini-ikäinen ja yksi nuori uros on sinänsä huono yhdistelmä, mutta kyllä se ajan kanssa taas helpottaa. Rauha saavutettiin ja taas tassuteltiin entiseen tapaan, välillä kuonokkain ollen täydessä yhteisymmärryksessä 1,5 tunnin ajan.

Kiitos lenkkiseurasta kumpaisellekin! :) Jekku on ihanan naatti ja oloonsa erittäin tyytyväinen, varsinkin kun sai pienen palan pullaa..

3 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Ihanaa että olette löytäneet uusia lenkkikavereita :)

Minz kirjoitti...

Tuohan on hienoa, että näkymätön aitakin tekee tehtävänsä. :) Kaikille koirille se ei kyllä auta. Katselin, että teillä on muutenkin niin matala aita aikaisemminkin, että jos Jekkunen olisi halunnut siitä yli, niin helposti olisi päässyt. Mutta kun on tiedossa ne rajat, mitä ei ilman lupaa ylitetä, niin homma hoituu. Meilläkin nyt koira-aitaus senverti matala, että Kadi pääsisi pienellä loikalla sen yli, jos haluaisi, mutta pienemmät eivät kyllä enää siihen loikkaan kykenisi. Mutta mihinkäs sitä yksin laumasta lähtisikään? ;D

quu kirjoitti...

Hanna, kiitos toivotteluista. Jekun sosiaalinen elämä on tärkeä juttu meille myös täällä uudessa piirissä.

Minz, toivottavasti Kadi pysyy kaidalla tiellä ja aidan oikealla puoella. :)

Näkymätön aita toimi, ainakin sen päivän pari, mutta varmaan pitempää käyttöä ei olisi voinut ajatella. ;)