keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Treenailua



Jekku kävi tänään Kemissä alaosaston järjestämissä vapaamuotoisissa treeneissä ja tällä kertaa kyseessä oli kaikille roduille avoin treenihetki, joten alaosastomme lappalaiskoirat saivat tutustua kahteen terrieriin, amerikanakitan ja afgaaninvinttikoiran pentuihin. Oli jännä huomata, ettei lappalaiset juuri toisia huomanneet, kun nämä uudet tuttavuudet saivat täyden huomion.

Harjoiteltiin ohittamista, pujottelua ja vähän näyttelyjuttuja mukavalla porukalla ja kaikilla meni hienosti. Kiitos seurasta kaikille! :)

Treeneissä oli mukana Jekun kaveri Kompo, jonka kanssa kuljettiin myös samalla kyydillä. Autoilu ja lenkkeily sujuu pojilta todella hyvin eli pojat on siedätetty toisiinsa hyvin. Mukava huomata, että pitkäjänteisyys kannattaa. Suurin osa alaosaston uroksista on vieläpä samanikäisiä, joten samoissa näyttelyissä koirapojat on kaikki samassa kehässä. Nyt on muutamat treenit menneet täysin äänettömästi, ei haukkumista eikä ärinää kuin ihan pikkuisia ylilyöntejä. Jekku on ollut täysin hiljaa, kun herra yliherra eli sumutinpullo on ollut muistuttamassa, mutta onneksi sitä ei tarvinnut käyttää kuin kerran silloin muutama viikko sitten.

Kontaktiharjoituksia:



Pikkuterrierin katselua:


Nakit mielessä? ;)



Lisäksi näimme treeneissä Jekun sedän ja lenkkikaverin eli Jekun Tuisku-isän täysveljen Eetun, jonka kanssa otettiin pari perhepotrettia:



Kaikki kuvat: Essi Matinlassi - kiitos ihanista kuvista!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Söpöstelyä

Kuvaterveinen kasvattajalta - Jipsu n. 6,5 viikkoa vanhana:

Kuva: Petra Palukka

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Luennolla

Aija hurautti meille aamusella ja kävimme Moskun kanssa mätsäreissä. Mosku ja Jekku pääsivät tutustumaan toisiinsa ja mukavasti meni, vaikka aluksi Jekkua hieman ahdistikin että miksi vuosikas uros marssii sisälle. Mutta kohta sitä jo leikittiinkin. :)

Jatkoimme matkaa kohti metsästysseuran laavua ja jossa kävimme alaosaston porukoiden kanssa paistamassa makkaraa ja Mäntyrannan Minna luennoi meille kontaktista, laumajärjestyksestä sekä paimentamisesta ja porotalousdesta yleisesti sekä piti luoksetulo- ja tokoharjoituksia.

Luoksetuloharjoitus meni meidän osalta mukavasti, mutta tokojutut meni vähän plörinäksi kun paikalle tuli tärppipäiväinen narttu.. ;)

Tässä pari Aijan ottamaa kuvaa , kiitos kuvista! Lisää kuvia tapahtumassa näet tästä linkistä.






Mitä lie herralla mielessä..

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kofia katsomassa

Muistatteko vielä pienen parkinvärisen lapinkoirapojan nimeltä Kofi? :)

Kävimme tapaamassa Kofia ja Neetua Jekun kanssa.

Kofi oli muuttunut valtavasti sitten viime kerran ja nyt vastassa oli yhä se sosiaalinen ja energinen parkinvärinen karvapallero, mutta vain hieman isommassa mittakaavassa. Kofi on kasvanut täyteen mittaanssa, mutta pentuenergiaa riittää kuin pienelle pitäjälle.


Kofi etsiikin energistä väsytysleikkiseuraa Oulun Linnanmaan alueelta, joten pistäkäähän viestiä jos kiinnostaa. Pikkasen saisi olla ytyäkin leikkikaverissa, kun asuinkumppani Neetu ei ikinä kerro, että koska energiapakkaus tekee väärin. Kofia voisi ehkä verrata jojoon. :)



Kyllä, Kofi on Jekkua hieman suurempi, tosin erittäin muhkea turkki hieman huijaa. ;) Pojat tulivat edelleen todella hyvin juttuun, kerran Jekun piti kertoa että äläpä juokse päälle, mutta muuten huoletonta koirapoikien hetkeä pitivät kahdestaan telmiessä ja juostessa pihalla.


Neetu ei poikien villityksistä perustanut ja paremmin vain lepäili sisällä sohvan uumenissa. Taitaa Kofin riehuminen hieman rouvaa väsyttää?

Jipostelua


Moi! Jippo, ikää kuusi viikkoa tässä hei! Mulla oli kuulkaas niin jännä päivä tänään - ne kivat ihmiset tuli taas mua katsomaan. Juoksin heti sen pienemmän syliin ja vähän maistoin poskesta ja otin tukasta kiinni..



.. ja se isompi oli niin kiva! Sillä oli semmoinen iso musta juttu monesti nassun edessä, muttei mua yhtään pelottanut ja sen sormet maistui niin hyvältä! Kaikista parasta on kuiteskin ruoka - tiedän äänestä, kun ruokakuppi kilahtaa ja juoksen keittiöön. Oon kova syömään ja tunnen jo oman nimeni.


Sit mua se kasvattajaksi kutsuttu ihminen (hyvältä maistui senkin sormet) kampas, että näyttäisin oikein sievältä kun meidät vietiin ulos ja meitä taas aiottiin osoitella niillä mustilla kapineilla! Harjaaminen oli kivaa, vaikka näytän ihan hupsulta tässä. Tykkään kaikista jutuista millä ne mua koskee ja matolääkekin on hyvää!








Otin päikkärit sillä aikaa kun veljeä harjattiin:


Pihalla en pelännyt yhtään ja viiletin sinne ja tänne, vauhti oli kova! Leikkikavereina mulla oli käpy ja männynoksa ja taisin mä vähän maistaa valotolppaakin vahingossa. Tässä mä oon kukkulan kuningas..





.. mut ihan hetken vain, sillä se pienempi kuitenkin aina yritti laittaa mut menemään toiseen suuntaan, jotain se puhui ettei naapurin puolelle saa lähteä, mutta yritin monta kertaa kuiteskin.


Ehdin mä vähän poseeratakin, varmaan sekuntin:



 




Sit semmoinen iso musta koira, jota ne sanoi Jekuksi tuli ja nuuhkaisi mua eikä mua pelottanut yhtään ja se oli tosi kiltti mua kohtaan. Sisällä me mentiin veikan kanssa uudelle patjalle nukkumaan. Tän patjan se pienempi toi mulle ja sano, että saan nukkua tällä tulevan viikon ja sitten patja minä lähdemme ensi lauantaina heidän mukaansa isoon maailmaan. Oon kuulemma tosi reipas muksu ja että iso maailma ei mua varmaankaan kovin paljon pelota.


torstai 24. maaliskuuta 2011

Treenailua

Meillä on takana pari mukavaa treenihetkeä, tosin ne eivät tulleet ihan helpolla. Jekku on kehittänyt ikävän tavan haukkua 15-20 minuuttia treenien aluksi ennen kuin jaksaa keskittyä. Edes nakki ei ole haukkumista hidastanut, eikä autoon vieminen, eikä komentaminen, eikä selän takana pitäminen, paikaltavieminen, eikä haukkumisen opettaminen käskystä...

Ilmeisesti Jekkuli on niin täpinöissään treenikavereista, joista jokainen on Jekun kaveri ja joiden kanssa on leikitty tai käyty kävelyllä, joten ihmekös se jos vähän ärsyttää, kun ei pääse kaverien luo ja pitää vain tyhmiä treenailuja tehdä, kun koirapojan mielessä olisi jonkinlainen muunlainen treeni mielessä.

Oli aika kaivaa kätköistä se ikiaikainen ja suurin auktoriteettihahmo eli sumupullo.

Ensimmäinen mukava treenihetki oli parisen viikkoa sitten ja olimme treenipaikalla ajoissa, ja kävelimme sinne pitkän matkan, että väsy jo vähän painaisi. Heti kun Jekku mietti haukkumista ja oli ensiäännähdystä päästämässä vedin sumulaukaisimen kohti kohdetta. Syvä hiljaisuus, ja sitä kesti koko treenien ajan. Kaikkien treenit onnistuivat mainiosti, kun innostaja oli poissa pelissä. Me treenailimme ihan vain hiljaa olemista, vierellä kävelemistä ja kontaktia, sekä tassun antamista.

Sunnuntaina olimme jälleen kerran treenaamassa lappalaisporukalla ja siellä riitti jo ihan sumupullon näkeminen. Nyt treeneissä on se itsevarma, rauhallinen ja pöljä sessu joka meillä on kotonakin - Jekku kelli ja lepäili kaikessa rauhassa Eetu-sedän lähellä, kun me emännät jäätiin juttelemaan ja kun vaadittiin tekoja, niin reippaasti teki mitä pyydettiin. Olen kovin ylpeä Jekusta! :)

Vähän tuoreempaa profiilikuvaa eli ikää 1 vuosi ja 11 kuukautta:



Heh heh, liikekuvaa olkaa hyvä. ;)

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Koiran lääkekaappi

Pennuntuloa ajatellen yksi tärkeimmistä asioista on koiran lääkekaapin päivittäminen.

Pieni pentu tutki maailmaa maistellen purukumeista tupakantumppeihin ja mädäntyneisiin linnun- ja myyränraatoihin ja sinne mahaan kulkeutuu kaikkea muutakin sopimatonta, joten tästä syystä on hyvä olla kotosalla kaikkea tarvittavaa lääkitystä ja olla erittäin valppaana.

Me emme mieluusti vie pientä pentua turhaan eläinlääkärille mahavaivojen takia, kun eläinlääkäriasemalta on iso riski saada jotain muutakin kulkutautia, kuten meille kävi Jekun ollessa pieni, kts. kuva alta.

Ulko- ja sisäloiset:

Axilur
- Matolääke

Ruoansulatusongelmat ja ripuli:

Aptus Nutrisal
- Lisäravinneseos nestetasapainon säilyttämiseen

Aptus Attapectin
- Kivennäisvalmiste tilapäisiin ruoansulatushäiriöihin (akuutti ripuli)

Aptus Tehobakt
- Maitohappobakteereja sisältävä lisäravinneseos mahan ja suolen toiminnan tasapainottamiseen

Canikur
- Paras lääke ripuliin eli ravintolisä äkillisessä ripulissa, johon ei liity yleisoireita

Muut tarvittavat:

Betadine-paikallisantiseptiliuos
- Haavojen hoitoon ja tulehtuneen peniksen huuhteluun (nuorilla uroksilla yleinen vaiva)

Canofite-korvatipat
- Korva- ja penistulehdukseen (aivan, samaa tuotetta käytetään myös peniksen tulehdukseen, eläinlääkärin määrämä)

Maxim-silmähuuhde
-Silmien, silmäluomen ja rähmän poistoon

Kyypakkaus
- Koirille vain ampiaisen- ja mehiläisen pistoihin, sillä koirille ei saa antaa kyytablettia kyynpuremaan!

Näiden lisäksi tietenkin sidostarpeita, tassuvahaa jos tassut herkästi halkeilee ja iso ruisku, mikäli koiraa täytyy pakkonesteyttää kovan ripulin vuoksi.

Rokotusreissulla saatu pöpö ei meinannut millään antaa periksi, mutta onneksi hyvien lääkkeiden avulla Jekku saatiin taas kuntoon.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Saanen esitellä Jippo!



Tänään pikkuherra, ikää kuukausi ja 8 päivää eli päivän yli 6-viikkoa, ulkoili ensimmäistä kertaa suuressa valkoisessa maailmassa, jota on aikaisemmin viikolla katseltu terassin suojista:












Pentujen nimet ovat ratkenneet, valitsimme tulokkaamme nimeksi Yövilkka, mikä tarkoittaa erästä hyvin yleistä kotimaista kämmekkäkasvia ja tulokas sai kutsumanimekseen Jippo.

Riistanvärinen veli sai nimekseen Cantavia Yömyssy. Pojat olivat vähän karanneet pyörätiellekin, kun mielenkiintoinen uusi asia, polkupyörä, mennä vilisti..










keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Videoterveisiä, osa III

Veljekset leikkimässä yhdessä ja erikseen:

Videoterveisiä, osa II

Tässä vielä toinenkin video pikkuisesta:

Videoterveisiä

Kasvattaja ja sijoituskoti tekivät päätöksen, että koska sijoituskodin emäntä on eläkeläinen ja hän on aina kotosalla jäävät pennut sijoituskodin huomaan loppuun saakka. Ratkaisu on meistäkin kaikista paras, kun sijoituskoti on paras mahdollinen ja pennuista huolehditaan erinomaisesti.

Kasvattaja laittoi aamusella ihanan videon tulevan pentusen leikkitouhuista, ikää hällä on 4 viikkoa ja 4 päivää, mikä leikkii hiljaisesti itsekseen velipojan jutellessa taustalla:


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Valinta


Tänään oli vihdoin SE SUURI päivä, jota olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa tammikuusta alkaen. :)

Aloimme syksyllä miettimään Jekulle toveria, mutta yllättävän muuttorumban seurauksena jouduimme perumaan pentuvarauksen, koska halusimme antaa Jekulle tilaa sopeutua uuteen kotiin (ja hieman kasvaa aikuiseksikin). Joulukuulla aloimme taas miettimään uudestaan asiaa, kun Jekku sopeutui hienosti uuteen kotiin ja sai tovereita, ja se on äärimmäisen leikkisä joten siitä olisi kovasti seuraa seuraajalle.

Saimme kuulla, että samaisen pentueen alkuunpanohetki oli siirtynyt ja pennut syntyisivät helmikuulla, joten siltä seisomalta hihkaisimme HEP! Yksi syy miksi halusimme juuri tästä yhdistelmästä oli pentueen emonisä, joka oli ensimmäinen lapinkoirauros johon ihastuimme. Pentueen Miina-emo on aivan loistava luonteeltaan - se on sosiaalinen ja pysyy irti pihalla. Se oli hieno paimentaja paimennuskokeessa, mutta valitettavasti se ei haukkunut joten koetulos hylättiin.

Synnytys oli vaikea ja kuudesta pennusta vain kaksi urosta jäi henkiin.

Siispä tänään pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan neliviikkoiseen kaksikkoon ja samalla valitsimme Jekun seuraajan.

Sekä kasvattaja, että sijoituskoti ovat seuranneet pentujen luonteen kehitystä ja ovat olleet sitä mieltä, että musta on rauhallisempi ja kaikki hoitotoimenpiteet (madotus & kynsienleikkuu) sujuu hiljaisesti ja rimpuilematta, jolloin teimme helpon päätöksen, että tämä ihana piirtopää muuttaa meille sen rauhallisen luonteen takia.

Vielä täytyisi odottaa kolme viikkoa ennen kuin pienen voisi hakea kotiin. :)



Riistanvärinen velipoika on aivan ihana, harmi ettei saa ottaa molempia!