sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ojasta allikkoon, osa II

Täällä voidaan jo onneksi paremmin. :) Antibiootit tehoaa ja haava on mennyt umpeen. Kipulääkkeen jätin antamatta, kun Jekku ei sitä tunnu tarvitsevan. Tyytyväisenä nukkuu päiväunia ja pitkät yöunet ja leikkii kuin viimeistä päivää.

Kauluria pienennettiin eilen, niin Jekku pääsee pönttö päässä liikkumaan helposti ja mm. juomaan kauluri kaulassa. Lenkit onnistuu kaulurin kanssa myös ja kauluria ei oikein voi jättää poiskaan lenkeiltä, kun Jekku saattaa kesken liikkeen ujeltaa kuono edellä pöpelikköön pyyhkimään nassuaan ja se taas ei auta haavan parantumista.

Hienosti Jekku on ottanut pöntön osaksi elämäänsä - peruuttelee hienosti, väistelee asioita, juoksee, nujupainii ja oikeastaan ei ole mitään asiaa, mikä ei kaulurin kanssa onnistuisi. Jekku ei ole muutenkaan luovuttaja ja sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen niin helposti, mikä on suuri etu kun muuten tämä elämä kaulurin kanssa olisi yhtä painajaista.






Tänään pojat olivat kanssani koko päivän seuramiehenä miun tehdessä puutarhatöitä ja parin päivän leikittömyys otettiin parin tunnin leikkisessiolla takaisin ja oikeastaan Jekulle on kaulurista vain suuri etu, kun nujupainiessa Jippo ei voi roikkua poskessa kiinni. :D

Hei me leikitään :)





Hei me kytätään ;)


3 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Aikansa ottaa, että paranee. Se arpien kutina on myös yksi rapsutuksen aihe. Mutta kun se vaihe on pois, sitten alkaa taas normielämä. Hienosti sentään elämä tuntuu sujuvan tötteröisenäkin. Ei se kaikilta noin mallikkaasti tosiaankaan mene. Hienoa!

Millan kirjoitti...

Ihan iloisen näköinen tötteröpää :)

quu kirjoitti...

Jekku kiittää! :)

Jippo ei samalla tavalla suostunut pönttöpäässä liikkua, ei edes metriäkään parin törmäyksen jälkeen kohti nameja.. ;)