keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tunnustus

Jaahas meille napsahti peräti kaksi tunnustusta, kiitos vain. :D Eli nyt pitäisi sitten
vastausten olla erityisen näppäriä. No kokeillaan, meni syteen tai saveen. En jaa tätä erityisesti kenellekään, mutta laitathan viestiä jos olet tähän vastannut. :)

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kun kerta poikien maailmassa ollaan, niin kerron niistä enemmän ja vähemmän tunnustuksia.

1. Tervetulotoivotus: Ei tarvitse varkaiden pelätä, että meillä vastassa olisi vihaiset pojat ja onhan meillä kylttikin "Beware friendly dog". Ainakin Jipon kohdalla tämä pitää varsin hyvin kutinsa, jos ei pidä kuolasta. Jipolla on piiiiitkä kieli ja se varmasti nuolaisee mihin yltääkään.

Jekku ottaa vastaan vieraan öristen ja päästellen kaikkia mahdollisia ääniä korvat lytyssä ja peppu maata viistäen ja mahdottomasti häntää heiluttaen.

Jipolle syntyy pienimoinen kiire hakea äkkiä jostain pehmolelu, tai niin monta kun suuhun kerralla mahtuu ja pieni kananen tulee tepastelemaan korvat lytyssä keikuttaen päätä puolelta toiselle. Pitäisi joskus videoida, kun on meinaan niin huvittavan näköistä, ettei koskaan voi tulla kotiin pahallapäällä. :D

2. Hyväpahakoira: Joskus on vaikeaa syyttää kumpi sen aloitti, meinaan pihan vahtimisen. Jekku on nyt  alkanut jonkin verran pihaa puolustamaan, mutta syyttävä sormi osoittaakin valkoisen hännänpään omaavaan pienen turren suuntaan. Jekku ei välitä tuon taivaallista mistään pihan ohi menevistä koirista, ei rähisevistä uroksista eikä ihmisistä, mutta pieni - se on  pahan alku ja juuri. Jippo ilmoittaa ja isompi hoitaa homman kotiin. Jekku yleensä vilkaisee keittiön ja olohuoneeseen, että eihän mun täydy reagoida ja jos ehdit koputtaa ikkunaan niin Jekku jatkaa uniaan. Onneksi Jekku on nyt lenkeillä lopettanut Jipon puolustamisen, kun Jippo on tullut sukukypsäksi ja Jekun mielestä muut koirat voi ihan hyvin syödä Jipon.

Onneksi tämä vahtikäytös on vähenevään päin, kun Jippo on alkanut osoittaa jonkinlaisia osaan-pitää huolta-itsestäni-merkkejä.

3. Vipinää kinttuihin: Jekun töppöset saa villisti pyörimään jaloissa sanat LENKILLE ja myös sana Piitu saa Jekun pään kääntyilemään ja juoksemaan ikkunaa kohden, että onko Piitu pihalla.

Jipolle toimii mikä sana tahansa, mutta yleensä sana RUOKAA aiheuttaa itkut kun MUNONAINANÄLKÄ-reaktio nousee pintaan.

4. Odotuksia: Kumma miten ihmisillä, ei-omistajilla, on odotuksia ja mielikuvia ja mielipiteitä toisten koirista. Näin omistajan silmin, mitäpä tuon on väliä että miten paljon se oma koira sitä rotumääritelmää vastaa. Tärkeintä on, että kunhan koira on terve ja tervepäinen ja soveltuu alkuperäiseen tehtävään. Lapinkoirat on työkoiria ja siihen tehtävään ei  liian raskas tai karvoihin kompastuva tai miniatyyri tai jättiläinen sovellu.

On turha puhua samassa lauseessa rodun monipuolisuudesta jos seuraavaksi ilmaistaan, että kaikki pitää olla samasta muotista tehty.  Onneksi, todellakin onneksi, jokainen koira on yksilö eikä täydellistä koiraa olekaan.  Muutenkin noloa arvioida yleensäkään mitään pelkästään ulkomuodon perusteella ja se kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta.

Erityisesti Jekun kohdalla meidän odotukset on menneet yli odotusten - pentueen rohkein, sosiaalisin ja reippain pentu oli valintaperusteena ja  vaikka viime metreille oltaisiin saatu valita toisin. Jekku on pätevä vaelluskoira ihan pienestä saakka, ei lähde riistan perään ja pysyy mukana. On erittäin ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Osaa ottaa huomioon pienet lapset ja lapsia kohdatessaan istahtaa paikalleen ja antaa kymmenen lapsen raastaa harjalla turkkia.Ei rähise eikä rähjää toisille koirille eikä uroksille. Voi kuljettaa pitkässä flexissä toisten urosten kanssa vailla pelkoa siitä, että Jekku hyökkäisi toisen kimppuun, haastaisi tai edes vastaisi haasteeseen. Ei pelkää mitään, ei tulitteita, ei ukkosta eikä ole mitään inhokkeja. Voi harjata, leikata kynnet ja muutenkin hoitaa kaikki paikat vailla mitään vastaanhankaamisia (näyttelyissä olen nähnyt monet koirat tikkaavan omistajan käteen kiinni harjan nähdessään..).  Erittäin älykäs ja arjessa helppo. Kaiken lisäksi virallisesti testattu terveeksi ja tervepäiseksi.

Tokihan huonoja puoliakin löytyy, kuten puhtaan pyykin rakastaminen, omapäisyys, välinpitämättömyys (mikä on myös hyväkin puoli)..


Tuppaavat vaan nämä missikoirat olla terveydeltään tai päästään sellaisia, että ei kiitos semmoisille. Moni vieläpä pitää koiria ulkotarhassa ihan vain sen takia, että koirilla olisi hyvä turkki näyttelyitä varten. Koira joutuu olemaan pääsääntöisesti tarhassa sen kolmen minuutin takia, että ihminen saa siitä itelleen mainetta ja kunniaa, koiran kustannuksella. Ei siinä koiran rakenteen keskustelussa varsinaisesti mitään pahaa ole, kunhan se tehdään oikeassa paikassa ja rakentavasti. Kaikissa on hyvää, joten myös se näkökulma pitäisi aina tuoda esiin eikä vain lytätä. Poliisitkin joskus sanoivat, että jos pitää antaa rakentavaa palautetta niin pitää sen perään kehua vähintään kahdesti.

Jostain syystä arvostelevat tuppaavat olemaan valioiden omistajia, mikä minusta on perin kummallista. Luulisi, että ei se heiltä ole pois jos on erilaisia koiria näyttelyissä, kun ei enää heidän koirien titteleitä tai sertien saamista vaaranna.

Saapa nähdä millaisia odotuksia Jipon suhteen on - kyllähän kasvattaja myönsi, että lupaava nuori mies, mutta luonteen perusteella Jippokin valittiin ja on kyllä mennyt kemiat Jekun kanssa yksiin, että oikean valinnan teimme.  Omia toiveita olisi suht järkevä luonnetestitulos ja terveys kunnossa. Mukavasti nuori mies jo paimentaakin ja äänet on mukana.





5. CASE: Polttopuut; Mitäänpahaaenoletehnyt-kuvan saattelemana pääsemmekin aiheeseen polttopuut.Me olemme jo keskustelleet, että mitä mieltä olemme polttopuiden olemassaolosta olohuoneessa. Uudessa paikassa Jekku kiertää talon nopeaa läpi ja etsii herkulliset polttopuut ja reippaasti tuo keskeiselle paikalle.




Tekevälle sattuu t. Jekku

6. Imuri & hiustenkuivaaja: Jippo rakastaa imurointia - no täytyyhän sen korjata lelut ja puruluut imurin tieltä, mutta suurin syy tähän on se, että imuri yleensä tutkii huonekalujen alustat ja kadonneet lelut, vierineet nappulat ja puruluut ja ne päätyy pienen saaliiksi, joten ehkä imuri on eräänlainen metsästyskumppani.

Jekun fiksaatiohin kuuluu ehdottomasti hiustenkuivaaja ja se juokseekin innokkaasti kuivattavaksi, vaikkei olisi märkäkään. On kivaa kun ilmavirta vilistää karvojen seassa ja Jekku seisaaltaan kellahtaa hiustenkuivaajaan eteen kuin sanoen "ota mut, olen tässä".

7. Valkoisten karvojen mysteeri: Jekulla oli pentuna kuonon päällä valkoinen läiskä,nyttemmin kuonon päällä ja kirsun ympärillä on valkoharmaita karvoja. Valkoisia karvoja löytyy myös selän päällä, siihen kohtaan mihin häntä laskeutuu on myös valkoisten karvojen luvattu maa, mistä lie ovat siihen tupsahtaneet? Hännänpäästä löytyy myös valkoisia karvoja.

Jipon piirto on ajan kanssa hävinnyt ja katkennut, mutta niskassa on valkoiset karvat tiukassa.



Jippo ihan pienenä. Kuva: Petra Palukka


8. Jipon ja Jekun äänimaailma: Kts. kohta 1.  Jippo oli tullessa varsin hiljainen kaveri, kun sen emokaan ei hauku (ei läpäissyt poropaimennustestiä, kun Miinalta puuttui äänet, vaikka muuten paimensi ensiluokkaisesti), mutta tiukan opettajan metodit on purreet ja Jippo örisee, vinkuu, önisee ja vikisee minkä ehtii. Varsinkin aamuisin haukotuksen lomassa kuuluu vaikka millaista ääntä ja leikkiinkutsuessa Jippo vastaa, erityisesti meidän ihmisten eleisiin.  Jekusta nyt ei tarvinne puhuakaan mitään. ;)

Ei kommentteja: