Luulta luulle-hippaleikki

24.2.2012

Osa näistä kuvista olikin edellisessä postauksessa, mutta laitan nekin nyt tähän samaan. 

Jipon lasagneselkkaus jäi yhden päivän riesaksi ja onkin tyytynyt leikkimään pahvisella lasagnelaatikolla. Koska lunta on puolimetriä oli pojat kavunneet, lumen ansiosta, matalan kompostin päälle ja hakeneet omatoimisesti pannassa olleet hirvenluut x 4kpl.

Poikien aika onkin ulkona kulkenut, kun luut on levitelty pitkin pihaa. Yksi luu "asustelee" portin edessä, yksi risukasan päällä, yksi takapihan ulko-oven läheisyydessä ja neljäs luu metsässä Jipon poterossa. 

Luut on niin painavia ja suuria, että niitä ei voi juuri kuljettaa. Luut on viime syksyltä ja niiden parasta ennen-päivä on tainnut jo mennä (siis siinä minimaalisessa määrässä, mitä niissä on lihaa/läskiä), mutta tuntuu maittavan eikä mahakaan ole reagoinut, joten kuluttakoon aikaansa niiden kanssa.

Isä aina sanoo, että koiran henki haisee jos se syö liian puhdasta ruokaa. En tiedä mihin liittyy, mutta Jipon henki ei haise enää.  Vaikka tällä vanhan kansan viisaudella ei varmaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Viisaushan koskee enemmän sitä ruokaa, eikä niinkään sitä että luiden järsiminen poistaa hampaista plakkia ja muita epäpuhtauksia.

Poikien luun syönti menee siten, että kumpikin valitsee oman luunsa ja järsii sitä-  Jekku yleensä valitsee suurimman luun joka on korkeimmalla paikalla eli risukasan päällä (selkeä alfauros). Jippo ei ole tarkka, että minkä luun se saa - sille possulle maittaa mikä vain.

Jippo väistää aina luultaan, kun Jekku tulee kohti sillä olotilalla, että haluan juuri tuon  ja Jippo juoksee tämän jälkeen Jekun luulle tai jollekin kahdesta muusta luusta. Joskus Jekku intaantuu juoksemaan perään ja omii Jipolla olleen luun, ja Jippo valitsee taas uuden luun.  

Jippoa tällainen juoksuleikki ei haittaa, päinvastoin,  ja se näyttää tykkäävän isomman härnäämisestä ja välillä ahkeraankin juoksuttaa isoveikkaa pitkin pihaa, välillä juosten aitan ympäri ja muita polkuja pitkin Jekun seuratessa tilannetta tai juostessa perässä. Eli jotain hippaleikkiä ne leikkii, kun välillä aletaankin vain painia ja luut unohdetaan. Jekku ottaa Jipon juoksuspurtit leikkinä eikä jaksa aina edes kiinnostua.

Jippo voi olla ja kulkea Jekun luun lähellä rauhallisin mielin eikä Jekkukaan Jipon luita aina ota - yleensä isompi keskittyy antaumuksella omaan luuhunsa. Niillä on niin selkeät ilmeet ja eleet, että tajuavat kyllä mitä toinen on aikeissa tehdä.   

Mitään tappeluita (kuten ei leluista tai muistakaan asioista) näistä vanhoista eikä tuoreista luistakaan ole. Ne tulee myös kutsumalla nopeasti sisälle jättäen luunsa. Puruluista Jippo kyllä murisee Jekulle, mutta hirvenluista se ei sano mitään. Ehkä se Jekun asenne on luita kohtaan eri kuin tylsempiä puruluita. 

Onpa joskus Jekku yrittänyt itkien tuoda hirvenluutaan minulle, että voisitko pitää siitä kiinni, kun hän sitä järsii, mutta hommasta ei mitään tullut, kun luusta ei saanut kunnon otetta. Puruluut se tuo automaattisesti pideltäväksi (aika hemmoteltu tapaus.. :D )

Jippo oli tehnyt pienen poteron itselle ja luulleen

Pientä pilkkimistä havaittavissa..

Möhköfantti edestä päin..

Mötky sivulta käsin etupihalla vailla mitään hilavitkuttumia (pysyvät etupihalla irti) - virikkeenä nami & uusi lelu, mutta katseli mieluusti mitä naapurilapsoset teki aidalla

Vapaampaa seisoskelua - tankkeri-Jekku :)

Loppukevennykset :)