sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Penkkiurheilijat







Lenkin päätteeksi minulla on tapana istahtaa hetkiseksi penkille ja pojilla on lupa tulla viereen - Jippo tökkii kuonolla taskua, missä on nameja, kun Jekku taas kaipaa rapsutuksia ja tukkii syliin.








* Yhdessä *



Jekusta on ihan turha yrittää saada hienoa liikekuvaa sivusta päin. Tässä paras otos pitkiin aikoihin.


Vuosi sitten pojat näyttivät samaisella penkillä tältä - Jipon nelisilmät eroittautuivat ja kellertävää turkkia oli niukasti.

Syksy 2011

Lääkärisetä tässä hei!


Jekun lutkutuslelu sai hoikemman kuosin, kun Jippo päätti tyhjentää siltä koko sisuskaluston. Olen joskus aikaisemmin kertonut Jekun lutkuttamisvimmasta - se on oikeastaan ainut sen "paha" tapa, joskin en sitä niin pahana koe. Tein huomion, että lutkuttaminen liittyy aina narttujen juoksuaikoihin, jolloin Jekku kiihdyksissään hakee pehmolelun ja alkaa sitä imemään, ja hetken päästä hyppää Jipon selkään ja sitten jatkuu taas lutkutus. Aikani menoa katselen ja sitten otan lelun pois ja käsken pojat nukkumaan, ja rauha on taas maassa.

Muutoin Jekku leikkii samoilla leluilla tai jättää ne rauhaan, mutta kun juoksuaika on käsillä niin sitten se ilmeisesti jotenkin purkaa sitä kaipuutaan tai näin olen pähkäillyt, tiedä häntä mikä on sitten oikea totuus.

Jekku lutkuttaa ja Jippo yrittää kiskoa tai ravistaa lelua leikkipörinät apuna. Hyvin näyttää lelun jakaminen onnistuvan, no nyt ei ole paljon jaettavaa, kun torsonorsusta ei ole jäljellä kuin nahka, kun Jippo kiskoi kaiken sisuksen pois:






keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Isänpoika

Syystöiden lomassa isä tuli hetkeksi aikaa avustamaan poikien kuvaamisen kanssa.  Jippokin tietää mitä sanat "Missä isä"-tarkoittaa ja ryntää kauhealla vauhdilla isää etsimään. Isä on ihan lemppari Jipon mielestä ja se tunne on molemminpuolinen. Kukapa ei voisi hösläävästä pikkumiehestä pitää.


"Isä, kerro mitä haluat minun tekevän?"


Jipon bravuuri eli kahdella jalalla seisominen ja se tapahtuu sanoilla "DIN DIN"


Isä on opettanut pojat myös komentamaan itseään.. (omistajan suureksi kauhuksi)




Aivan valtavan hulja koila! Kaikkihan tätä pelkää. ;) Jipon katu-uskottavuus on ihan käsinkosketeltavissa, tai sitten ei..



Jekku osaa poseerata ilman avustajaa eli sarjassamme Jekun perusilmeitä aina kun kamera on paikalla.






.. mutta onneksi Jekku osaa myös näyttää hyvin pöljältä. :D



maanantai 24. syyskuuta 2012

Syysnautintoja

Harvinaisen kauniin syyspäivän kunniaksi pojat pääsivät viilettämään heinäpellolle ja tältä hauskanpito näytti:




Koevedoksia siitä miltä Jippo näyttäisi taitto ja luppakorvaisena - ei hyvä.







Jekun hännän suojaväritys on täydellinen!





lauantai 22. syyskuuta 2012

Hessu Hopo


Lapinkoirien kaverina asustelee veljeni iäkäs suomenajokoira Hessu.

Hessu majoittuu omassa hotellissaan eli koiratalossa pihan kera. Mukavuuksiin koiratalossa kuuluu patteri, valot ja ikkuna, ja makuupaikkoja on kolme - ylälaveri ja kaksi pienempää unipaikkaa yläsängyn alapuolella.  Hessu on 11-vuoden iästä huolimatta täydessä kunnossa. Se on ikäänsä nähden ehdottomasti parhaimmassa kunnossa oleva ajokoira mitä meillä on ollut. Hessu on täysi peli yhä edelleen - se toimii metsässä täysin ja erityisosaamiseen kuuluu löytää kettu myös illalla, mikä on useimmille koirille vaikeaa.

Vaikka Hessun pää ja vartalo pelaa täysin, niin silmissä on jo vanhuudenkaihia. Onneksi kaihi etenee hitaasti, niin Hessulla on aikaa sopeutua, mutta jossain vaiheessa sen metsästyskoiran tehtävät vaihtuu ainoastaan hihna- ja pyörälenkkeihin.

Raskaan metsästysreissun päätteeksi Hessu tulee aina sisälle useammaksi tunniksi kuivattelemaan ja lämmittelemään. Se saa vapaasti tassutella sänkyyn ja se oikaiseekin sinne pitkäksi aikaa nukkumaan, ja kertoo itse koska haluaa lähteä takaisin omaan kotiinsa. Jostain syystä se ei sisällä syö ruokaa vaan haluaa ruokailla omassa tarhassaan, ehkäpä se vain nauttiin maallisista herkuista eli mässäilee kaikilla herkuilla sisällä ja tarhassaan se syö sitä omaa ruokaansa - jälkiruoka ensin ja sitten oikea ruoka taitaa olla sen tapa ruokailla. ;)



Lappalaisten puruluutakin kokeili, mutta pyöreä muoto oli kinkkinen ja väsyneenä ei jaksanut kovinkaan kauan puruluun parissa työskennellä.


tiistai 18. syyskuuta 2012

(Kulo)musta merkein

Kesällä ottamani kuva Jiposta kiinnitti huomioni sen turkin värin muutokseen. Musta merkein muuttuukin kesäaikaan hetkellisesti kulomustaksi merkein. Päälaelle osuva auringonsäde paljasti turkin muutoksen. Hevosiakin on tämän värisiä.


Kyselin parilta kulomustan lapinkoirauroksen omistajalta väristä ja kummatkin sanoivat samaa - pentuna ja nuorena koira on ollut silminnähden mustaturkkinen, mutta kahden-kolmen ikävuoden tietämillä turkki on vähitellen muuttunut ruskeammaksi ja turkin sävy säilyy myös talviaikaan punertavana, joskin kesäisin se on selkeästi ruskeampi. Jippo on normaalistikin hyvin erikoisen värinen ja tämä vielä lisää sitä entisestään.

Liisa Sarakontu, leikkisästi "suomenlapinkoirien väriexpertti",  kirjoittaa sivuillaan Suomenlapinkoirien värit  karhunmustista ja kulomustista (myös parkinväriset voivat kulottua) näin:

"Termit karhunmusta ja karhunruskea tarkoittavat mustaa koiraa, jolla pohjavilla ja peitinkarvojen tyvet ovat selvästi vaaleat ja näkyvät ainakin toisin paikoin päällimmäisen, pikimustan karvan läpi. Varsinaisia vaaleita merkkejä ei ole. Näitä termejä ei kannata käyttää rekisteröitäessä, sillä karhunmustalta näyttävä pikkupentu saa yleensä jonkinlaiset vaaleat merkit kasvaessaan, ja aito karhunmusta taas voi olla pikimusta syntyessään. Karhunmustan koiran genotyyppi voi ainakin joskus olla heterotsygootti dominanttimusta, Kk.

Kulomusta tarkoittaa mitä hyvänsä pääosin mustaa koiraa, jonka karvojen kärjet kulottuvat auringon, hormonitoiminnan tai karvanlähdön lähestymisen takia ja muuttuvat selvästi punaruskeiksi. Toiset koirat kulottuvat paljon vahvemmin kuin toiset, ja yleensä ”kulahtaneimmatkin” kulomustat muuttuvat takaisin pikimustiksi karvanvaihdon jälkeen. Tämä ominaisuus on siis tavallaan tilapäinen, eikä sitä kannata mainita rekisteröitäessä. Pikkupennusta ei edes näe, tuleeko siitä kulomusta vai pysyykö sen musta pigmentti pikimustana ympäri vuoden. Myös parkkikoirat voivat kulottua, mutta niillä turkki vain vaalenee eikä muuta sävyään punertavammaksi."
Liisan sivuihin kannattaa ajan kanssa perehtyä - katsella kuvat ja lukea tekstit. Lähiotos Jipon ruskehtavasta mustasta turkista. Keväällä sävyeroa ei huomannut, mutta nyt kun pojat ovat vierekkäin ja varsingin auringossa värieron huomaa:


Riistanvärisen Jekun turkin mustat kohdat ovat mustia - ne taittuvat tietyssä valossa sinertävään.


Tässä eräs kulottunut lapinkoirauros, joka oli turistina eräässä näyttelyssä - upean värinen eikö totta!


lauantai 15. syyskuuta 2012

Hilla ja Vili




Jippo ja tämän sisarpuoli Hilla (sama isä) ja Vili lähtivät käymään Lapuan raviradan lenkkipoluilla.  Jippo odottelemassa lenkin alkamista ja Vilin emännän, Erjan, ikuistamana - kiitoksia lenkkiseurasta ja kuvista!

Kuva: Erja Mäkelä
Kuva: Erja Mäkelä
Hilla ja Jippo, mikä ero aikuisella naisella ja pienellä teinipojalla!



Kuva: Erja Mäkelä

Sisarrakkaus kukoistaa näillä kahdella - ne on niin samanlaisia ja niillä on täysin samanlaiset leikkitavat ja niillä on aina hauskaa yhdessä. Aivan kuin tietäisivät olevansa sukua. Jippo kuiskuttelemassa salaisuuksia Hillan korvaan:









Hilla on siis myös Jipon Ransu-isän (Staalon Usvapeikko) tytär eli Kivimarjan Korpihilla lukee tämän neidon papereissa. Hilla on mahdottoman kaunis, varmaan kaunein lapinkoiraneito.  Hilla on hyvätuulinen, iloinen ja reipas neiti.













Vili eli virallisemmin Sydäntalven Welhoa olin monesti ihaillut nettisivujen ja kuvien kautta, joten tapaaminen oli ensikerta minullekin. Vili oli rauhallinen ja nallemainen herrasmies. Ihastuin Vilin olemukseen ja luonteeseen. Jiposta Vili ei välittänyt millään tavalla joten lenkki oli oikein mukava ja onnistunut, kun poikaset kävelivät välillä rinnakain ja peräkkäin, ja kerran Vili vähän ystävällisesti nuuhkaisi Jippoa.









Kotmatkalla oli pakko ikuistaa yksi katoava kansanperinne:


Kiitos lenkkiseurasta ja otetaanhan piakkoin uusiksi! :)