torstai 29. toukokuuta 2014

Kotikolo

Uuteen omaan kotikoloon tutustuminen oli tämän viikon suurin tapahtuma.

Kävin asuntoa katsomassa vapun jälkeen ja ihastuin siihen kovasti. Uusi kotikolomme on ihanan tilava sekä valoisa.

Asunto sijaitsee kolmannessa kerroksessa ja hissiä ei ole käytössä. Joten portaissa ravaamista riittää ja pojat eivät ole koskaan kerrostalossa asuneet, niin kun en minäkään. Asunto on hiljainen ja parveke avautuu sisäpihalle. Naapurissa asuu paljon koiria ja lenkkipolkujakin on riittävästi, eikä kepon luoksekaan ole pitkä matka.

Ennen kuin pojat saivat tuntea uuden kotinsa lattian tassujensa alla, kävimme testaamassa lenkkipolkuja, jotta pahimmat innot olisi höyrytetty ulos.

Lenkin jälkeen portaat mentiin todella rauhallisesti ja pojat istuivat oven eteen ja astuivat luvan kanssa sisään. Muut huoneet tupakeittiön lisäksi käytiin läpi samalla tavalla - lupaa pyytäen ja rauhallisesti. Pojille tuli selvä käsitys siitä, että uuteen kotiin mennään rauhassa. Ovikelloon hieman reagoivat, mutta itse kävelin tavanomaista rauhallisemmin ja liikuin kuin hidastetussa filmissä - tämä tuntui tarttuivan poikiin ja ne rauhoittuivat. Yritin itse välttää hössöttämistä ja säntäilyä.

Olin varannut pojille tuttuja tuoksuja ja leluja, ja Jekku lelut löysikin nopeaan. Lopulta iski väsy ja uni maittoi:


Jekku kellahti heti selälleen, jos sitä lähestyi. Masurapsutus on niin ihana juttu!




Tottakai Jippokin nautti masurapsutuksista.


Parveke on suuri ja siellä onkin mukava poikien nukkua päiväunia. Tänään kuitenkin riitti pikainen tutustuminen parvekkeeseen, sillä öljyttiin vielä parvekekalusteet ja pikkulava.



Remppa- ja muuttokaverit lepäämässä. :) 






sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lepoa

Terassin laudoitus ja pihakalusteet ovat verhoutuneet pieneen siitepölykerrokseen, ja lämpötila huitelee lämpötiloissa, jotka ei ole lapinkoirien mieleen.

Vaan me pojatpa nukutaankin päikkäreitä sisällä.  Vaikka pörrömattoa ja koiranpetiäkin olisi tarjolla niin ehei, mepä poka nukutaankin viilellä laminaattilattialla.


Jekun löytää varmiten joko halaamasta vessanpönttöä tai sitten keskeltä lattiaa. Iltaisin se nukkuu pöydän tai tietokonepöydän alla karvamattona.




Jippo uskollisesti linnoittautuu aina nukkumaan sängyn vierelle. Mieluusti se nukkuisi sängyn alla jos sinne mahtuisi.



Pennusta saakka Jekku on nukkunut häntä selän alla. Liekkö hännässä mitään tuntoaistiakaan. Kovasti yritin opettaa, että ei nukkuisi hännän päällä, mutta olen luovuttanut.


Taustalta kuuluu tukahdutettua haukkuntaa ja murinaa. Jippo se siellä näkee päiväunia niin että tassut vipattaa.

Punkkipannoituksia

Pitkällinen puntarointi erilaisten punkkitorjuntapantojen suhteen päättyi lopulta tuttuun Scalibor vet'tiin viime kesän tapaan. Tutkin eri pantojen ominaisuuksia ja hintoja, ja olin jo kallistunut yhteen vaihtoehtoon Scaliborin lisäksi.

Kävi kuitenkin niin, että työkaverin äiti oli ostanut tyttärensä koirille Scaliborin- pannat, mutta työkaveri ei niitä halunnut käyttää. Sain pannat edukkaasti kaksi yhden hinnalla ja viime vuonna pannat toimivat hyvin (muttei erinomaisesti), eikä oireitakaan pannoista tullut. Toki jokainen erä voi olla jollain tapaa erilainen, joten seuranta on tarpeen.

Tänään pannat tuli asetettua pian sen jälkeen kun poistin Jipon nelisilmästä kauden toisen punkin. Jippo kerää punkkeja herkemmin kuin Jekku, mikä on vielä välttynyt punkkeilta.

Pannan teho kestää 5-6 kuukauteen eli loka-marraskuulle saakka. Täysi teho saavutetaan viikon kuluttua pannan asettamisesta.

"Scalibor vet -panta on ainoa eläinlääkkeeksi rekisteröity panta. Scalibor panta suojaa koiraa punkkeja eli puutiaisia vastaan 5-6 kk ajan eli koko kesän. Valmisteen vaikuttava aine, deltametriini, leviää koiran ihon pinnalla ja turkissa olevaan rasvaan. Sitä ei imeydy merkittävässä määrin ihon läpi. Täysi vaikutus saavutetaan viikon kuluessa pannan asettamisesta. Pantaa voi käyttää 7 viikon iästä lähtien." Ilopilleri Apteekki



Pannat ovat pakattu ilmatiiviisiin pusseihin. Koska panta pitää asettaa tiukasti kaulan ympäri (Pannan ja koiran kaulan väliin on mahduttava kaksi sormea) on liiallinen osa leikattava pois. Pakkaan ylijäämät takaisin pusseihin ja palautan punkkipannat kauden loputtua apteekkiin.

Pantoja ei saa hävittää kotitalousjätteen mukana vaan ne on aina toimitettava apteekkiin hävitettäväksi.


Ennen pantojen laittamista harjasin molemmat karvaotukset ja tein kummallekin jakauksen kaulaan jotta saan pannan tiiviisti kaulan ihoa vasten, että panta tehoaisi.

Kun mustalla koiralla on karva musta kärjestä tyveen on riistanvärisellä Jekulla mustaa vain karvojen päässä.



Turkki harjattu ja panta laitettu.

Nyt odotellaan viikon verran, että panta alkaa toimia kunnolla.  Järvenrannat odottavat meitä ja sitten testataan pannan tehot.





tiistai 20. toukokuuta 2014

Arvonta suoritettu!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja oli niin ihanaa lueskella teidän laittamia kommentteja. Kaikista välittyi se tärkein asia -  karvakorvat tuovat suunnattomasti iloa ihmisilleen ja kaikista tärkeintä on se arjen yhteiselo.

Arvonnan suoritin Random.org'in avustuksella. Kun osa osallistui kahdella arpalla oli arpoja yhteensä 21 (Mikäli osallistui kahdella arvalla sai peräkkäiset numerot).


Arpaonni osui numeroon 8. kommentilla ja voittajalle on laitettu sähköpostia.Todella ikävää, että koiraystäväsi ei ole enää läsnä. :(  Paljon onnea Hukkakukalle voitosta ja toivottavasti voitosta on hieman iloa ystävän koiran iloa seuratessa.












sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sunnuntailenkki




Tutuissa uusissa kotomaisemissa tassuttelemassa sunnuntailenkkiä, mistä on muodostunut yksi viikon kohokodista. Itse olen yleensä lauantait töissä ja sunnuntai on ainut yhteinen vapaapäivä meille kaksijalkaisille.

Sain mieheltä hienon "korunkin" eli matkajuomapullon, mikä on kyllä kätevä kun on näin kuumia lenkkipäiviä. Sellaisia asioita, mitä ei omista ei tiedäkään käteväksi ennen kuin sellaisen saa, ja tämä on juuri sellainen vekotin. Jekku yleensä juo vasta kotiin päästyään, joten vesi onkin Jippoa ajatellen, kun sen on aina kuuma.



Jippo rakastaa yleistä sinkoilua, pomppimista sekä hyppelyä. Se olisi ollut mainio agilitykoira, kun se on niin ketterä ja nauttii touhusta, eikä pelkää mitään vaikka tassujen alla pitoa ei olisikaan. Mutta harmittavasti sen lonkat (C/D) ei harrastamista salline. Agility olisi ollut meille hyvä yhteinen harrastus.  Satunnaisesti olen kannustanut sitä hyppimään kaatuneiden puiden runkojen yli ja siitä se on hurjan hauskaa.

Jekku puolestaan mieluusti kiertää kaikki esteet jos vaan voi. Se ei piittaa hyppäämisestä, vaikka kuvassa se näyttääkin pakahtuvan hyppäämisen ilosta. ;) Korkeassa ruohikossa pomppiminen on Jekun mieleen ja samaten kiville pomppiminen, ja sieltä päivystäminen, mutta päätön pomppinen ei kuitenkaan sitä niin paljon innosta.


 



Kiitos sunnuntailenkistä meidän kanssa!

maanantai 12. toukokuuta 2014

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kanervikossa suhisee



Harmaa aamu kääntyi iltapäivää kohden parempaan suuntaan - aurinko alkoi paistaa ja lähdettiin lentokentän maastoihin kävelylle. 

Muistin eilen miksi rakastuinkaan tähän putkeen ja innostuin kuvaamisesta uudelleen. Kuvausinto on ollut kadoksissa, kun on tuntunut että osaa jo riittävästi mutta sitten taas ei laisinkaan. Kuvattavia kohteitakaan ei ole tuntunut löytyvän tarpeeksi.

Kanervikossa suhisee, ihan kuin lapisssa oltaisiin!









Istahdettiin maisemapaikalle ja muistettiin, että yksi geokätkö oli tämän paikan läheltä jäänyt löytymättä.  Jekun kanssa geokätköjä on etsitty ja löydettykin Oulussa asuessa.

Geokätköilyn ideana on siis etsiä satelliittipaikannusta hyödyntäen rasioita, joita kutsutaan geokätköiksi. Rasioissa on lokikirja johon merkitään käynti. Geokätköjä löytyy kaikkialta maailmasta.



Tiimi jakaantui kahtia ja kuinka ollakaan löysimme Jipon kanssa geokätkön! Kätkö oli kuten ohjeessakin sanottiin juurakon alla piilossa ja sieltä löytyi tällainen rasia:



Rasiassa oli lokikirjan (ei kuvassa) lisäksi pikkuaarteita:



lauantai 10. toukokuuta 2014

Kuopalla, osa 2



Sade taukosi pitkästä aikaa ja lähdettiin Kuopalle tuulettumaan. Kylmästä säästä huolimatta puut ovat alkaneet kukkia ja niitä koristaa pienet lehdet.



Olipa mukava pitkän tauon jälkeen kuvata pitemmällä putkella (55-250mm), mutta runkona poikkeuksellisesti Canon 450D.

Pojat joutuivat olemaan kiinni, koska Jekun pannan puhelinnumerolaatta lähti irti eikä sitä ole vielä saatu kiinnitettyä. Punkkipantojakaan ei karvateilla ole ja Jipon niskasta irroitin edellisen retken jälkeen yhden punkin tavallisilla pinseteillä.

Hajutkin ovat viime aikoina kiinnostaneet vähän liikaa, että korvat ovat toimineet päässä lähinnä koristeina. Ettei oikein tuo kuuntelupuoli ole toiminut niin paljon, että juuri nyt olisi luottoa päästää poikia irti.

 












 Jippo venyttelee paljon, mikä on hyvä että itse pitää huolta itsestään. Aina aamuisin herättyään venyttelee hartaasti. Myös pannan saatuaan kaulaan ja silloin kun kysytään haluaako lähteä lenkille on ensin vuorossa venyttely.










Toistensa parhaimmat ystävät



Virallinen makkara-valvoja. 
Harmi vain, että makkarat unohtuivat kotiin..



Jekullakin on Niuniun tapaan supikoiran häntä. :)