sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Järsintää



Miehen Miikka-ystävä lahjoitti aikaisemmin poronluita ja pojat talven tuiskussa järsivät edelliset luut. Eilen tuli leivottua ja pakastimesta löytyi luita. Muistimme luut jopa vielä aamulla ja agendassa oli pihavaraston järjestely ja pojille keksittiin ajankulua lahjoitusluista.

On mennyt pitkään, että olen koirille aitoja luita antanut. Ape-ajokoira menehtyi syötyään peuranluita, kun se ei yrityksestä huolimatta saanut tehtyä tarpeitaan ja verta tuli takapäästä. Vanha koira päästettiin tuskistaan enkelikoiraksi. Tästä tapauksesta jäi pitkäksi aikaa kauhu syöttää aitoja luita.

Tämä kuvasarja luiden järsimisestä kuvaa varsin hyvin poikien ystävällisiä välejä. Ne sulassa sovussa järsivät luita kuin majakka ja perävaunu ilman mitään poikkisanaa toiselle. Jekku sai vanhempana koirana valita ensin luun ja se valitsi pienemmän, mutta paksumman luun ja Jipolle jäi suurempi luu.






Kun Jekku sai oman luunsa syötyä se pyyhki kuononsa multaan ja asettui odottelemaan. 




Ei kommentteja: