Tarkoitus oli käydä tänään kaupassa, mutta kohtasin lenkkipolulla puutarhatuttavan, jonka olen tuntenut netin välityksellä jo kymmenisen vuotta. Olavi tunnisti minut mistäs muustakaan kuin Jekusta ja Jiposta. :)
Kaupat ehtivät mennä kiinni ennen kuin saatiin jutut lopeteltua Olavin kanssa. Hernekeittoa on aina kaapissa tällaisia tilanteita varten, ja sekös jos mikä sopii pojille.
Kummankin karvakorvan erityistä herkkua on HERNEKEITTO. Onhan rasvaa ja hieman lihaakin tuohon purkkihernekeittoon piilotettu, mutta se ei taida olla se juttu.
Jekku rakastaa tuoreita herneenpalkojakin kun Jippo taas pitää herneistä. Jekku söi pentuna valtavat määrät mustikkaa ja puolukkaa. Aikuinen Jekku syö mansikat, herukat ja karviaiset suoraan puskista. Ruusunmarjoja se jo kuumeisesti ruusupensaista etsi. Jippo söi pentuna kaikenlaista, mutta vielä sille ei kelpaa ihan niin laajasti marjat kuin Jekulle.
Tähän postaukseen voisi kyllä liittää varoituksen, että älkää tehkö näin tai opettako koiraanne kerjäämään. ;)
 |
| Hyvin anova katse kertaa kaksi |
 |
| Suurta herkkua ja vain niin vähän tarjolla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti