Väärä Musta

Illan viiletessä suuntasimme Väärään Mustaan. Lisäilen kuvia paikasta myöhemmin.

 "Takkulassa Vaakkoin ulkoilualueella, Väärä-Musta-järven kaakkoisrannalla, sijaitsee vedestä melko jyrkästi nouseva silokallio. Kalliossa erottuu rakoja, jotka ovat rapautuneet hyvin esille. Vihdintien varressa on pysäköintialue, josta on silokalliolle matkaa noin puoli kilometriä. Perille vievän polun varrella on vanha tervahauta opastauluineen." -> Esittely

Upea tummanpuhuva pikkujärvi vain pienen matkan päässä parkkipaikalta. Polku kiersi järven ympäri, mutta me tyydyimme ihastelemaan paikkaa suuren silokallion tuntumasta.  Koirakoita kiersi aina satunnaisesti ja yksi nainen kävi uittamassa koiraan rannassa.


Tästä innostuneena heitin kepin veteen ja laskin Jekun vapaaksi - sinne se vanha uimamaisteri kiiti epäröimättä.

Pari vuotta onkin ollut taukoa uimisesta, kun Etelä-Pohjanmaalla asuessa ei löydetty sopivaa paikkaa - lammet ja joet mutaisia tai sitten uimakäytössä. Järveä ei sopivan lähellä ollut joten uimataukoa tuli pitkästi.

Jekku muisti sen miksi rakastaa uimista ja keppien noutamista. Sille nousi aivan valtava hinku päästä uudelleen ja uudelleen, kierrokset nousivat ja into kasvoi. Jekku on monessa asiassa hyvin rauhallinen, mutta uiminen ja keppien nouto vedestä onkin asia, missä se nostaa kierroksia.

Kuivaus käynnissä

Pian Jekku olikin lähes kuiva. Sillä on tehokas tapa kuivattaa itsensä ja pohjavillaton turkki ei paljoa vettä pidätä.

Jippo ei ole uinut sitten pentuaikojen ja sekin oli vahinko, kun tassujen alta loppui maa ja joutui uimasille. Toistamiseen Jippo ei ole virhettä tehnyt ja lenkeilläkin se tehokkaasti kiertää vesilätäköt kaupaa. Vaan niinpä se etutassunsa laittoi ranteita myöden veteen kun Sami sitä kannusti ja keppejä heitteli (Jekun taustalla huutaessa kommentteja). Jipon takatassut pysyivät visusti kuivalla maalla.

Huomasimme sitten vasta lähtiessä, että alueelle ei olisi telttaa saanutkaan pystyttää, mutta yö tuli kuitenkin teltassa vietettyä. Yö meni mukavasti kuulostellessa rupikonnan rapinaa, Helsinki-Vantaa-lentokentän koneita ja naapurimökin mökästystä. Ihan niin luontoon ei täällä pääse että rikkumaton hiljaisuus vallitsisi.

Jippo herätti aamuneljältää ja se siirtyi teltan ovelle - se joi ja kääntyi takaisin viereen nukkumaan. Jippo on mammankoira ja aina nukkuu minun vieressäni Jekun nukkuessa kepon jalkatilassa.

Kuvat pojista aamuauringossa ennen kello kahdeksaa.