lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäiväkotailua


"Tehdäänköhän me tänään jotain kivaa?"

"Otan ainakin kiekon mukaan!"

Puolenpäivän tienoilla lähdettiin poppoolla kodalle, johon on hyvin vaikeakulkuinen reitti, joten siellä saa olla rauhassa. Ensin rämmittiin kalkitulla pellolla pitkin traktorin jälkiä ja karvakorvat revittelivät sellaista haipakkaa, ettei pitkään aikaan olekaan nähnyt tuollaista kiitoliitoa. Mukavasti tuntui luoksetulokin olevan hallussa, kun pienestäkin kutsusta ne säntäsivät luokse ja vapauduttuaan taas lähtivät kiitämään.

Metsää lähestyessä pojille napakasti sana "takana" ja ne kiltisti tallustelivat käyntivauhtia perässä osaansa hyvin tyytyväisenä. Metsään mentäessä napattiin pojat vielä kiinni, kun reitti oli sen verran vaikeakulkuinen ettei pystynyt ennakoimaan mahdollisia vastaantulijoita.

Kota sijaitsi mäen juurella järven rannalla. Ei pöllömpi paikka tämäkään.



Harmittavasti järvi oli jo osittain sula, joten pojat olivat evästyksen aikana kiinni ettei reissu muuttuisi surulliseksi. Vaikka jos pojilta asiaa kysytään, niin aika surullistahan se on olla kytkettynä juuri sen mittaiseen hihnaan, mikä ei yllä kotaan laisinkaan eikä lähellekään makkaraa. Harmi juttu, pojat!



Muuten niillä oli ihan omat jutut ja kujeet menossa - saivat vapaasti rallattaa, tutkia, jahdata toisiaan ja ihmetellä. Tuppaa välillä jäädä kuvataanpa koiria-moodi päälle ja pojat jää kytikselle poseeraamaan. Nyt ne eivät olleet kiinnostuneita poseeraamaan tuon taivaallista ja olihan meno sitten sen mukaistakin. Hauskaa ja vauhdikasta, juuri sellaista reippailua mistä lapinkoirapojat tykkää (ja hihnanjatkekin).












maanantai 9. helmikuuta 2015

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tyäret kylässä


Pojilla kävi naisia kylässä - poroneidot Pilvi ja Kuutti piipahtivat leikkimässä. Kaikkihan kiusasi Pilviä, kuinka ollakaan. Vaikkei Jekkua kuvissa näykään, niin se kyllä oli hyvin kiinnostunut Pilvistä. ;)

Näin pienellä pihalla neljä koiraa on pikkaisen liikaa ja siinä on semmoinen sekasortofiilis, että parempi vähän pitää osaa porukasta sisällä.

..

perjantai 6. helmikuuta 2015

Oscar & Mush





Pitkään ollaan pärjätty Oscar-jauhelihapötköllä ja saman valmistajan lihapullilla. Kilohinnaltaan nämä ovat edullisempia kuin kovassa huudossa olevat Mush-merkkiset.

Kilon lihapötkö kuitenkin pilaantuu verrattain nopeasti sulatettuna jääkaapissa, joten sitä saa syöttää normaalia enemmän.

Laatuun olen ollut tyytyväinen ja pojatkin mielellään syövät, vaikka ovat jo vuosia tätä merkkiä popsineet.

Citymarketissa ei ole myynnissä muita kuin näitä Oscarin pakasteita.


Prismassa on tarjolla Oscarin lisäksi myös myös Mush'ia.

Vauhti-tuotemerkin alla myydään sekoitelmalihapullia, mitkä on kilohinnaltaan arvokkaampia ja pakkaukset pienempiä Oscariin verrattuna.

Mukavaa vaihtelua nämä tuovat päivittäiseen ruokavalioon.  Kaikkiea kolmea vaihtoehtoa on kokeiltu:  Kana-sika-nautaKalkkuna-kana-lohi-ateria ja Sika-nauta-lohi.

Pyysin valikoimiin myös Basic-sarjan lihapötköjä ja pullia. Saa nähdä miten tarkasti tuotevalikoima on Prismassa määritelty. Kauppiasvetoisissa pikkuliikkeissä tuotepyynnöt usein toteutuvat helpostikin, mutta isot ketjut ovat eri asia.  Allergisille koirillekin olisi sitten paremmin vaihtoehtoja.

Totuus kuitenkin on, ettei kummankaan tuotemerkin ruuilla voi siirtyä raakaruokintaan ihan jo liian pienien pakkauskokojen ja kalliiden hintojen vuoksi. Mutta ruuanlisänä tuomaan vaihtelua on nämä kuitenkin oikein soppeleja.

Barf-kokemuksista voit lukea täältä, voit määrittää myös koiran rodun ja  juttua lapinkoirienkin ruokakokemuksia sieltä löytyy monta.

 




Hierontaa

Loppuvuoden liukkaat kelit koitui kummankin karvakorvan kohtaloksi, mutta erityisesti Jekku jumiutui joulukuussa lähellä jouluaattoa ja se oli hieronnan tarpeessa.

Loka-joulukuussa täällä oli aivan kamalat kelit - vettä satoi, välillä pakasti ja taas tuli vettä. Tiet ja polut olivat peilijäässä, eikä luntakaan ollut pelloilla tai metsissä. Pojat liukastelivat hyvin tasaiseen tahtiin, menivät pariin otteeseen nurinkin per karvakorva. Hihnanjatkekin on pyllistellyt samaan tahtiin.

Aika usein luen ja kuulen puhuttavan, että koira on ihan jumissa ja tarvinnut hierontaa. Syystä tai toisesta se seikkaperäisempi kertomus on  jätetty pois. Olen jäänyt pohtimaan, mitä se jumiutuminen koiran kohdalla tarkoittaa ja miten koira reagoi eri jumeihin?

Siksipä kirjoittelen Jekun jumiutumisesta tarkemmin:

Normaalin aamulenkin jälkeen Jekku laittoi maate eikä halunnut nousta. Nousi kyllä muutamaan otteeseen juomaan, mutta vaivaisesti. Selkeästi se kipuili ja halusi mieluimmin vain nukkua.

Sami tuli iltapäivällä eikä, yleensä niin sydämellisesti tervehtivä, Jekku edes jakanut nousta tervehtimään. Vaivoin nousi ylös ja seisoi selvästi vasen takajalka kehon alla. Kokeilin taittaa polvea ja siitä kääntyi katsomaan ja lipaisi suupieliä eli siellä suunnalla kipeyttä. Käsikopelolla ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään sellaista vikaa, ttä olisi voinut ajatella luun olevan murtunut tai poikki. Sitä puolsi myös se, että ettei mitään mullistavaa ollut tapahtunut päivälenkilläkään.

Lenkille Jekku kuitenkin lähti ns. "hakatun oloisena" (ryhti matalalla, jalat kehon alla ja häntä tullen perässä), mutta nopeasti vetreytyi siellä juosten, hyppien ojissa ja nostaen jalkaa häntä selällä. Se oli todella haluton kapuamaan portaat ja soitin Samin hakemaan meidät hänen asunnolleen yöksi, kun siellä  ei ole portaita.

Jekku on aina ollut varsin omatoiminen tyyppi ja ennen kuin sain otettua siitä kiinni se istui jo autossa hieman varoen, vaikka olisin sen nostanut. Autossa se istui ja se ei meinannut nousta ylös, joten kannettiin se sitten autosta ulos. Illalla se meni taas lenkillä taas normaaliin tapaan ja nosteli molempia jalkoja, kuopi, juoksi.. mutta illalla nostin sen kolmasti ylös ettei se rasittaisi itseään. Selvästi polvien lihaksistossa tuntui se jumi olevan. Jekku myös istui ihan kummasti ja vinossa. 

Soitin urheilukoirahierojalle, joka valitettavasti oli matkoilla, mutta kuunteli ja konsultoi sen verran, että hierojalle olisi hyvä päästä. Sainkin  urheiluhevoshierojan, joka myös hieroo koiria, kiinni ja hän lupasi tulla seuraavana aamuna.

Hierontapäivän aamulla Jekku olikin taas normaali oma itsensä ja se oli iloisella tuulella ja pääsikin itse reippaasti ylös. Se oli tavanomaiseen tapaansa seurallinen, leikki ja rapsutteli niskaa molemmilla jaloilla.  Lenkillä meni mukavasti juosten, kuopien ja ilotellen. Edellispäivän kipuilu näytti olevan päällisin puolin ohitse.

Meille saapui ihana hieroja ja hän oli hyvin varmaotteinen ja rauhallinen. Ensin hierottiin Jekku ja kun hierojalla oli aikaa, niin Jippokin pääsi käsittelyyn pörrömatolla maaten.

Hieronnan jälkeen käytiin vielä kummatkin pojat läpitse ja kirjaan hierojan kommentit tähän:


Jekku:

Tasaisen jumissa takaosasta polvien koukistajien ja lähentäjien osalta. Edestä löytyi jumipallukoita kainaloista ja lapojen takaa (koirille tyypilliset jumipaikat).

Rintalihaksistossa ja selässä ei mitään jumeja. Pään akupunktiopisteistä ei reagoinut (mm.otsa ja silmien väli).

Jekku vinkui ja ulisi kipeistä kohdista, erityisesti kipeän takaosan puolesta ja kainaloista painaessa. Hieroja sanoi, että Jekulla on tasainen lihaksisto ja hyvät liikeradat.

Jekku pysyi hyvin aloillaan, vaikka paikoin hieronta teki kipeää. Hieronnan jälkeen Jekku nappasi lelun ja alkoi leikkiä hierojan kanssa. :)

Nyt hieronnasta on kulunut lähes 1,5 kuukautta ja selkeästi siitä on ollut apua  - jo samana iltana näki miten helppoa Jekun liike oli. Takajalkojen töpöttävä liike oli poissa ja Jekku käytti koko takajalkaansa ja askelpituus kasvoi. Vaivatonta liike on hieronnan jälkeen ollut.

Jippo:

Pikku-herra ei ollut reagoinut näennäisesti liukkaisiin keleihin, mutta Jippo on koirana sellainen ettei se näytä tarpeitaan helposti ja se oli myös hieronnan tarpeessa.

Polvien koukistajassa ylempänä, lonkan kiertäjä jumissa ja lonkkanivelen ympärillä jumeja. Vasemmalla puolella (C-lonkka) enemmän jumeja ja sillä puolella myös voimakkaammat lihakset.

Oikealla puolella (D-lonkka) oli ylempänä enemmän jumeja kuin jalan alaosassa. Lihakset pehmeämmät yläosasta, mutta polven kohdalta hyvä lihaksisto.

C-lonkan liikerata oli aluksi heikko, mutta vetreytyi normaaliksi. Sillä puolella jumit oli vieterimäisempiä eli enemmän jumissa. Hieroja arveli, että Jippo käyttää C-puolta enemmän tasapainottaakseen D-lonkan tuomia ongelmia.

Etujalkojen kainaloissa ja lapojen takana jumeja ja rintalastan luona. Selässä Jipolla ei ollut lainkaan jumeja ja pään akupisteistä ei mitään reaktiota.

Jippo kiljui ja vinkui useita kertoja ja pönki ylös jopa kuonolla. Arvelinkin sen olevan hankala asiakas, mutta rentoutui lopulta.

Jipon osaltakin takapotku piteni ja sen kulku on hyvin helppoa vaikeissakin maastoissa.

Jotta Jipon takaosan lihaksisto tasapainottuisi eli se alkaisi D-lonkan reisilihasta käyttämään nykyistä enemmän ollaankin Jipon kanssa tehty hidasta kävelyä pehmeässä lumessa. Lumessa kävellessä se työskentelee tasaisesti kummallakin jalalla ja nostaa huonomman lonkan jalkaa ylemmäs. Jippo onneksi mielellään kahlaa umpihangessa ja pomppii siellä.

Monien koirien eläinlääkärissä käynnin vähenisi jos koiraa hierotettaisiin tasaisesti, vaikka kerran tai kahdesti vuodessa. Jumiutuneen paikan kipu aiheuttaa esimerkiksi koiran liikkeissä lumipalloefektin ja kun koira yrittää tasapainottaa itse jumiutuneen kohdan ongelmia käyttämällä jotain toista lihasta enemmän on kohta koko koira ihan kippurassa ja jumissa.

Haastankin lukijat selvittämään oman paikkakuntansa koirahierojan ja viemään koiran hierojalle!

Hieronta kustansi 35€ ja seuraava turre sitten 25€, joten mistään kalliista jutusta ei ole kysy. Jätetään vaikka yksi näyttely käymättä ja annetaan koiralle lahja hieronnan muodossa. :)





´Fysioterapeutti Susanna Vartiaisen sivuilta löytyy koirien Metsäjumppa, josta löytyikin pari hyvää vinkkiä joita Jipon, ja miksei Jekunkin kanssa, aletaan metsälenkeillä käymään läpi.  Jos kuva näkyy liian pienenä, niin sivustolta löytyy sama ohje pdf-muodossa.


torstai 5. helmikuuta 2015

Lumi-ilottelua ja laatuaikaa




Lapinkoirien aktivointi talvella on varsin helppoa - ne rakastavat lunta turkissa, tassujen alla ja lunta on ihana kaivaa tai siinä kelliä. Lumipesut ja puista tippuvat lumet on niistä ihania juttuja.

Lumenrakastajia ajatellen kasattiin lumet käytävältä isoksi lumikasaksi keskelle pihaa ja kasa on kuin yksi suuri aktivointipeli - sen juurella voi maata tai kelliä, sitä voi kaivaa ja sen päällä voi maata tai juosta lumikasaa ympäri hurjasti haukkuen.




Lumitöiden jälkeen lähdettiin metsälenkille Narnian ihmemaahan. Lumisessa taikametsässä vilisi muitakin öttiäisiä, mutta me suunnattiin pääväyliltä syrjäisempään kolkkaan. Istahdin kivelle ja pojat pääsivät touhuamaan.

Jippo täyttää viikon päästä tasan neljä vuotta ja otin sen pöljistä touhuisat useamman kuvan. Aika kyllä menee hurjan nopeaan..










Leikkien jälkeen jatkettiin polkuja vielä pitkän aikaa ja lumilenkkeilijät saivat tuhdin aterian kotiin päästyään. Jekkussta sisällä olo oli ihan mälsää ja urheasti se jonotti ahkeraan pihalla nukkumaan. Lumessa nukkuminen on siitä parasta hommaa tällä hetkellä. Jippoa kiinnosti kieltämättä enemmän ruuanlaittopuuhat ja niihin osallistuminen, jos sattuisi jotain lattialle tippumaan.

Jippo jäi toistamiseen tällä viikolla Samin luokse hoitoon. Sami tykkää pikku-otuksesta hurjasti ja on ollut ihana palata Jekunkin kanssa niihin aikoihin, kun talossa oli vain yksi turrukka. Kahden turren kanssa joutuu aina kaiken jakamaan - lelut, huomion ja leikin. Jekusta huomasi varsinkin tänään, että se on kaivannut hurjasti kahdenkeskistä aikaa, vaikka kyllä sille unikin  maittoi kotiin päästyämme.

Kahdestaan kulkiessa Jekku on kuin eri turre, se köpöttelee perässä rauhalliseen tahtiin ja kipittää luokse heti kun sitä huhuilen. Se heiluttaa hurjasti häntää ja hymyilee aina, kun sen huomioi ja se örisee kun sitä rapsuttelee. Huomiota se hakee pomppien eteen ja olleen oma itsensä kaikella mahdollisella tavalla.Kahdestaan se myös mielellään pysähtyy pussattavaksi, halattavaksi ja rapsuteltavaksi. Jipon ollessa matkassa Jekun on aika usein kiire eteenpäin.

Kuljettiin iltalenkillä lumisia polkuja ja päästin Jekun vapaaksi kun ketään ei näkynyt missään. Katkaisin sille pajunoksan ja sen kanssa juoksi ja loikki pitkin peltoa. Hanakasti toi puoliksi järsittyä keppiä namin toivossa pyytämällä ja pyytämättä.

Kyllä se kahdenkeskinen aika on tärkeää, tässä tuli hyvä muistus, miten tärkeä toimiva laumadynamiikka on kokonaisuudessaan. Ja miten iso painoarvo niillä kahdenkeskisillä hetkillä on karvakorvalle, että hihnanjatkeelle. Joskus sitä koiran omaa persoonaa ei aina näe laumassa niin hyvin kuin silloin, kun vain te kaksi olette paikalla ja läsnä.