torstai 5. helmikuuta 2015

Lumi-ilottelua ja laatuaikaa




Lapinkoirien aktivointi talvella on varsin helppoa - ne rakastavat lunta turkissa, tassujen alla ja lunta on ihana kaivaa tai siinä kelliä. Lumipesut ja puista tippuvat lumet on niistä ihania juttuja.

Lumenrakastajia ajatellen kasattiin lumet käytävältä isoksi lumikasaksi keskelle pihaa ja kasa on kuin yksi suuri aktivointipeli - sen juurella voi maata tai kelliä, sitä voi kaivaa ja sen päällä voi maata tai juosta lumikasaa ympäri hurjasti haukkuen.




Lumitöiden jälkeen lähdettiin metsälenkille Narnian ihmemaahan. Lumisessa taikametsässä vilisi muitakin öttiäisiä, mutta me suunnattiin pääväyliltä syrjäisempään kolkkaan. Istahdin kivelle ja pojat pääsivät touhuamaan.

Jippo täyttää viikon päästä tasan neljä vuotta ja otin sen pöljistä touhuisat useamman kuvan. Aika kyllä menee hurjan nopeaan..










Leikkien jälkeen jatkettiin polkuja vielä pitkän aikaa ja lumilenkkeilijät saivat tuhdin aterian kotiin päästyään. Jekkussta sisällä olo oli ihan mälsää ja urheasti se jonotti ahkeraan pihalla nukkumaan. Lumessa nukkuminen on siitä parasta hommaa tällä hetkellä. Jippoa kiinnosti kieltämättä enemmän ruuanlaittopuuhat ja niihin osallistuminen, jos sattuisi jotain lattialle tippumaan.

Jippo jäi toistamiseen tällä viikolla Samin luokse hoitoon. Sami tykkää pikku-otuksesta hurjasti ja on ollut ihana palata Jekunkin kanssa niihin aikoihin, kun talossa oli vain yksi turrukka. Kahden turren kanssa joutuu aina kaiken jakamaan - lelut, huomion ja leikin. Jekusta huomasi varsinkin tänään, että se on kaivannut hurjasti kahdenkeskistä aikaa, vaikka kyllä sille unikin  maittoi kotiin päästyämme.

Kahdestaan kulkiessa Jekku on kuin eri turre, se köpöttelee perässä rauhalliseen tahtiin ja kipittää luokse heti kun sitä huhuilen. Se heiluttaa hurjasti häntää ja hymyilee aina, kun sen huomioi ja se örisee kun sitä rapsuttelee. Huomiota se hakee pomppien eteen ja olleen oma itsensä kaikella mahdollisella tavalla.Kahdestaan se myös mielellään pysähtyy pussattavaksi, halattavaksi ja rapsuteltavaksi. Jipon ollessa matkassa Jekun on aika usein kiire eteenpäin.

Kuljettiin iltalenkillä lumisia polkuja ja päästin Jekun vapaaksi kun ketään ei näkynyt missään. Katkaisin sille pajunoksan ja sen kanssa juoksi ja loikki pitkin peltoa. Hanakasti toi puoliksi järsittyä keppiä namin toivossa pyytämällä ja pyytämättä.

Kyllä se kahdenkeskinen aika on tärkeää, tässä tuli hyvä muistus, miten tärkeä toimiva laumadynamiikka on kokonaisuudessaan. Ja miten iso painoarvo niillä kahdenkeskisillä hetkillä on karvakorvalle, että hihnanjatkeelle. Joskus sitä koiran omaa persoonaa ei aina näe laumassa niin hyvin kuin silloin, kun vain te kaksi olette paikalla ja läsnä.


2 kommenttia:

tyy kirjoitti...

Ihania lumimyyriä!

quu kirjoitti...

Kiitos ja hännänheilutuksia pojilta! :)