sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Aamulöllöttelyt ja kissavihaa


Aamulenkillä







Kuuraisen lenkin jälkeen pakkasimme itsemme sängylle pötköttelemään. Jekustakin on kehkeytynyt näin keski-ikäisenä varsinainen  halinalle ja sohvaperuna. Jippohan on sohvaperunautunut jo tässä vuosien saatossa hyvään kuosiin.

Jipon kadotessa sängyn viereen nukkumaan Jekku jäi kellimään viereen, kunnes yllättävä vieras ilmaantui. Jekku oli silmät kiinni kunnes sen nenä alkoi toimia ja se nuuhkutteli hetken ilmaan tajuten ettei ole sängyssä yksin. Mike-kissahan oli tullut viereen istumaan. Jekku oli pentuna ja nuorena kissoille ystävällinen, mutta se pääsi muutaman kerran kissaa jahtaamaan ja sen koommin se on kissan nähtyään mennyt "tilaan". Häntä tötteröllä kuuntelematta tuijottanut kissaa, haukkunut ja yrittänyt päästä jahtaamaan/hyökkäämään. Puolitoista vuotta sitten  kepon kissan se on ahdistanut nurkkaan ja rähissyt.

Piiiitkän kaavan mukaan ollaan menty kepon luona ja  Jekku on nukkunut yönsä eri tiloissa kun kissat ja kissojen ollessa sisällä samoissa tiloissa ollessaan Jekku on ollut kytkettynä. Onneksi kissat viihtyvät vaatehuoneessa nukkumassa, joten kytkemistä ei ole paljoa tarvittu ja toisaalta taas koirat haluaa olla paljon pihalla.

Aluksi Jekku kiihtyi kissoista paljon ja se haukkui, murisi ja tärisi kissan nähdessään, mutta nyt kissamoottori käy hitaammalla. Jekku välttelee kissojen katselua, mutta nyt se voi katsoa kissaa ja vielä se hyvin harvoin nyyhkyttää, muttei murise tai hauku tai yritä hyökätä. Häntä sillä on kissan nähdessään alhaalla ja muutenkin sen kehonasento on rauhallisempi.

Kissat voi kulkea Jekun nenän edestä kun se nukkuu/lepää kytkettynä. Vaatehuoneessa kissat ovat turvassa, kun Jekku käy siellä vain ruokaa kyttäämässä ja silloin tuolilla istuva kissa saa olla rauhassa Jekun mennessä ohi tai vain kevyesti se nuuhkaisee kissaa. Ajattelisin, että jos se  oikeasti vihaisi kissaa niin olisihan se siinä tilanteessa kissaa ajanut takaa?

Kieltämisen sijaan olen yrittänyt olla puuttumatta Jekun nyt rauhalliseen  käytökseen eli käytännössä en huomaa kissoja ja yritän itse olla viilipytty. Jekku hakee kissan nähdessään kontaktia ja kyselee katseella mitä tehdään. Olen välttänyt Jekkuun katsomista ja antanut sen itse pähkäillä. Tuloksena on nyt kissojen kanssa rauhallisempi koira joka ehkä jonain päivänä hyväksyy kissat sisätiloissa. En myöskään kehu tai silitä Jekkua. Kissathan on tuttu juttu ja niiden suhteen ei saisi itsekään häslätä. Vieraita kissoja se varmasti jahtaa pihalla jos mahdollisuuden saa. Seuraavan koiran kanssa kissoihin tottuminen tehdään pitkän kaavan mukaan jo heti pennusta saakka ja kissoja ei anneta jahdata missään vaiheessa.

Jippohan on innoissaan kissoista, koska se rakastaa niitä hurjasti ja kun Jekkukin on tajunnut Jipon innostuksen ystävällisyydeksi niin isoveikkakin on rauhoittunut. Toisaalta taas Jipon ystävällinen käytös kissoja kohtaan on merkkinä siitä miten kissojen kanssa toimitaan.


Ei kommentteja: