lauantai 24. lokakuuta 2015

Päivälenkki Kokkokalliolle



Pientä jääkautta pidellään tämä päivä, kun tuntuu että turrukoiden korvat ovat välillä hukassa ja huomaa toistavansa päivänselviä asioita. Päätettiin pitää pienimuotoinen jääkausi eli turret jää vaille leikkiseuraa ja huomioimista. Ruoan ja lenkit toki saavat normaalisti.

Lähdettiin Kokkokalliolle katsomaan syksyn edistymistä ja katsekontakteja turret hakivat moneen otteeseen. Hihnoissa ei vedetty ja muutenkin olivat enemmän läsnä, kun huomio ei ollutkaan päivänselvää. Pieninä annoksina varsin tehokas keino saada korvat kasvamaan ja käytös parantumaan.

















Istuskeltiin tovi kalliolla ja nautimme suuresti auringonsäteistä. Paikalle saapui pari naista mustan pienen koiran kera. Kovasti koira kiinnosti, mutta kaverukset istuivat molemmin puolin katsellen. Välillä hakivat katsekontaktia, että miten asian suhteen täytyisi suhtautua. Katselin vain järvenselälle ja seurasin variksen puussa istuskelua.

Pakaroihin alkoi jo syksyn viileys kulkeutua kylmän kallion kautta ja lähdetiin kulkemaan alaspäin, kunnes vastaan tupsahti maksanruskea suuri Pentti-niminen labbisuros. Kepo kulki Jekun kanssa edellä ja Jekkuhan ilmoitti urokselle selvät sanat, että päälle on sitten ihan turha tulla. Pentin omistajilla oli hyvin kiire huutaa tule-tänne-seis-paikka-sanastoa. Pentin mielessä oli kyllä tulla päälle, mutta pannattoman koiran täytyi Pentin isännän pysäyttää juoksemalla sen eteen ja ottamalla kaulasta kiinni. Katselimme suu auki, että mikä ihme saa pitämään koiraa vapaana näin suositulla paikalla ja kun parkkipaikallakin oli useita autoja. Tällä kertaa mitään ei käynyt, olihan Jekun soidinhuuto sen verran täynnä raivoa, että Pentti päätti tuumata edes sen hetken päälle tulemista.
Joskus se rähinä on ihan paikallaan. Sanaa sanomattakaan Pentin ihmisväki kulki ohitse vaihtaen puheenaihetta. Toivottavasti pitävät jatkossa turrensa kiinni.

Ja kyllä, suututti niin kovasti koko kohtaaminen. Jekku unohti tapauksen Pentin mentyä ohi ja se alkoi leikkiä, etsiä keppiä, pyöriä ja pomppia. Onneksi se ei kanna traumoja mukanaan.


Ei kommentteja: