Lähdimmme kartoittamaan Iitun ja tämän emännän kera Pääkslahden luontopolun kuntoa ylihuomista lappalaiskoirien alaosaston retkeä varten ja kiersimme koko reitin läpitse, että onko polut miten märkiä/hyvässä kunnossa ja löytyykö laavuilta puita.
Suureksi iloksemme merkittyjen puiden lisäksi polun varsille oli ilmestynyt selkeät kyltit helpottamaan kulkua, joskin osaamme reitin kyllä jo lähes unissamme, mutta reittien merkintä on iso osa kohteiden viehättävyyttä, kun uudetkin retkeilijät uskaltautuvat lähteä polkuja kulkemaan. Ei nimittäin ole mitenkään tavatonta, että reittimerkit loppuvat kesken kaiken tai ovat niin huonosti merkittyjä - tosin Pääkslahdella tällaista ei tarvitse pelätä, mutta muualla päin tällaistakin on tullut koettua.
Ensiksi saavuimme Puumannin laavulle, mikä on ehdottomasti Pääkslahden suosituin taukopaikka - tästä kuljimme vain eteenpäin kohti Laukkakalliota.
Metsästä suuntautui erilaisia tuoksuja koirien kuonoihin ja ne olivat hyvin kiinnostuneita. Tällä alueella liikkuu peuroja ja niitä on päässyt näkemään ihan päivälläkin. Lisäksi ilveksiä ja jopa susia on alueella kulkenut. Toissasyksynä koko neljän koiran lauma pyrki autoon ja laittoi hännät koipien väliin, vaikka mikään niistä ei ole arka tai pelokas, mutta tuolloin metsässä oli aamuvarhaisella liikkunut jotain isoa ja vaarallista.
 |
| Laukkakallion maisemat ei koskaan petä |
Alueelta löytyy myös hiidenkirnu ja tässä Jippo on sitä tutkimassa.
Iso muurahaispesä oli suurempi - perinteinen kuvauskohde.
Rysätarhan laavulle saavuttuamme saimme tulet viidessä minuutissa ja ihanat mustapippuri-fetajuustomakkarat tulille sekä sokerimunkit - ai että :) Syöminkien ja kuvaussession jälkeen köpöttelimmekin takaisin autolle. Reissuun olikin kulunut yllättävän pitkästi aikaa kun ei oltu pidetty kiirettä ja hirvikärpäsiäkään ei ollut kiusana. Muita retkeilijöitä ei nähty kuin etäältä muttei ketään tullut vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti