Retki Karkaliin

Järjestin alaosastolaisille retken Karkalin luonnonpuistoon. Tämä pieni niemenkärki sijaitsee Lohjalla ja siellä voi kiertää pienen luontopolun, yhdistellä pienempiä lenkkejä tai sitten kiertää koko niemen ympäri. Vaikka alue on suojeltu niin se on avoinna myös retkeilijöille, joskin poluilla täytyy pysyä ettei hauras alue kulu. Alueelta löytyy pähkinäpensaita, lehtoja, mutta myös vanhoja sammaleisia kuusikoita. Sinivuokot värjäävät paikan keväällä siniseksi. Alueella on useita istumapaikkoja, muttei tulipaikkaa. Vessa löytyy ison parkkipaikan kupeesta.

Erityisesti pidän Karkalista sen vaihtuvuuden vuoksi, kun polku ohjaa kulkijaa niin monenlaisiin paikkoihin ja rannan tuntumassa on aivan upea järvimaisema - välillä korkeiden kallioiden päällä tai ihan rantaheinikon kupeessa. Suuret kuuset ja niiden alle levittyvä sammalmatto tuo mieleen monenlaisten otusten kodin, toisaalta taas kuusten juurakoiden ja kivien lomassa kulkeva kiinnittää huomionsa kaikkiin pienempiin juttuihin.

Meille tosin kävi niin hassusti, että navigaattori ohjasi meidät kyllä Karkalin lähelle, mutta aivan väärään niemeen - olisi täytynyt uida muutama kymmenen metriä jotta oikeaan paikkaan olisi päässyt.. ei sitä aamulla unenpöppyrässä tullut tarkemmin katsottua minne navigaattori meitä ohjaa. Onneksi muut retkeläiset olivat päässeet oikeaan paikkaan ja he lähtivät ilman meitä matkaan, eksymisvaaraa kun Karkalissa ei ole jos pysyy poluilla. Pääsimme lopulta perille ja lähdimme kulkemaan muita vastaan ja puolivälissä tapasimmekin.

Sieltä ne kaverit tulevat!

Keli oli kaunis ja aurinko pilkahteli puiden välistä ja rannan tuntumassa heinät hehkuivat kultaisina. Kuivaa reittiä oli mukava tallustella ja kävelimmekin muita vastaan reipasta vauhtia. Välillä Jippo haukkui käskystä, muttei muut sitä kuulleet. Lopulta tapasimme toisemme rannan tuntumassa ja palasimme reittiä takaisin aukiolle jossa juttelimme lapinkoiramaisia juttuja ja evästimme.

Mukana retkellä olivat Hile (Jegolas Helbmo) ja Pinja (Ailukka), meidän pojat Jekku ja Jippo, sekä porokoirasisarukset Mosku ja Lumo (Lumiturpa Ukuli ja Lumo). Rillipäinen Pinja emäntineen oli uusi alaosaston jäsen ja tämä oli heidän ensiretki. Muut sessukat olivat jo tuttuja aikaisimmilta retkiltä sekä lenkeiltä. Jekkuhan tietenkin pelimiehenä kiinnostui kovasti Pinjasta ja Jippo puolestaan leikkisästä Hileestä. Alaosaston retket tuovat niin mukavaa vaihtelua arkeen ja kivoja tapaamisia muiden saman henkisten ihmisten ja koirien kera.

Loppumatkasta jättäydyimme hieman jälkeen ja kyllä vain oli pörröillä kiire tyttöjen perään. Keväällä hankitut Rukkan Solid-valjaat ovat olleet näppäriä retkillä. Jekku ei edelleenkään halua niitä päälleensä laittaa ja yleensä vähin äänin häviää paikalta, kun valjaat otetaan esiin. Hyvin antaa kyllä ne laittaa päällensä ja niissä kulkee, mutta selkeästi mieluusti kulkisi ilman valjaita. Jekkuhan on nuorena kulkenut valjaissa mutta useita vuosia pannan kera. Valjaiden säätö oli hieman haasteellista ja Jekku sai heti ensi kerralla jalkansa niin pahasti solmuun valjaisiin, että taisi vähän jäädä jotain mieleen. Valjaat ovat muuten ok, mutta meidän pojat on sen verran suuria, että selkäosa saisi olla muutaman sentin pitempi - jää selkäosa hieman liian lyhyeksi ja se vaikuttaa istuvuuteen. Hintaansa nähden kuitenkin sopivat, mutta parhaiten sopivat retkeilyyn viileämmillä keleillä. 

Paappa ja Paapuska ovat Jekun uusia lempinimiä, mitkä kuvastavat herran ikää ja samoin kuono vähitellen vaalenee, muuten ikä on vain numeroita. Keväällä mittariin tuleekin pyöreät kymmenen vuotta!