maanantai 30. syyskuuta 2013

Kiulukkakoira



Jekku Paddington jatkaa rasittavuuteen saakka reippailua. Töiden jälkeen teimme lenkin ja laitoin pojat tarhaan hetkeksi. Hetkisen kuluttua tilanteen tarkistus ja Reima-hanska oli poissa, ihan kuten sukkakin. Reipasta! Uudelleenteippaus ja päästin pojat pihalle rallattamaan, kun antura on parantunut hyvin eikä Jekku sitä arkaile mitenkään. Hanskaa sai laittaa jalkaan lukemattomia kertoja, kun herrasta purkautui energiaa. Oltiinpa sitä lammessakin tassuttelemassa, hanska märkänä tottakai.

Tuosta ylemmästä kuvasta tuli mieleen, että mukavasti on Jekulle kasvanut nelisilmiin ja rilleihin karvat takaisin kun punkkien takia karvat piti leikata pois.

Hauskaa herroilla oli vaikkei nyt kauaa voitu olla, kun minä olen kipeänä.


Jekku on valtavan mieltynyt kiulukoihin ja juoksee pihalla ensimmäisenä ruusupensaisiin, kun enimmät leikkivirrat on kadonneet. Kurtturuusuissa olisi suuret ja herkulliset kiulukat, mutta niitäpä en ole kerännyt, kun ne leviää niin mahdottomasti. 



Jippo ei tämmöisten herkkujen päälle ymmärrä. Välillä se käy ihmettelemässä miksi isoveikka syö piikkejä.


Hortonomi hommissa
Karviaisetkin kelpaa
 Jippo jatkaa bikinikautta. Alkaa villahousut saada kyytiä.



Jippo ei ole rikkonut yhtään ainutta lelua. Se niin nätisti käsittelee kaikkia asioita. Tutkii, nuuhkii ja viilettää, mutta mitään se ei järsi. Rupikonna on edelleen sen paras ystävä ja taas me seisottiin eräänä yönä konnan rinnalla kun Jippo halusi sitä katsella. Konna oli vähän eri mieltä asiasta.

Jippo hoitaa minun hanskaa

Toissapäivänä selvisi syy, miksi Jippo ja Jekku ovat toisinaan niin nohevana ja terävänä lenkillä. Olen miettinyt, että onko kyse uudesta koirasta samoilla lenkkipoluilla vai kissasta, mutta niiden käytös on ihan erilaista - ne nuuhkivat ilmaa ja säntäilevät etsien jotain. Mikähän voi olla sellaista, mitä ne vainuaa, mutta minä en kun mitään ei edes näykään. Poropaimenethan ovat vainunneet kauriin! Se pomppi heinäpeltoja pitkin metsään. Senhän pojat vainusi! Kauriiden makuupaikka on lähellä ja unohdin niiden läsnäolon, vaikka viime syksynä semmoinen ilmestyi sumusta. Taatusti Jippo lähtisi perään, toivottavasti paimentamaan.


 Jipon suuri saalis "talja" eli pala leikattua pörrökangasta - sitä on hauska ravistella, pomppia sen kanssa ja juosta pitkin poikin pihaa.


lauantai 28. syyskuuta 2013

Alaosaston lenkillä


Salaisuuksia sulle kerron...

Koirat puikkelehtivat pitkin kapeita polkuja ja rynnivät vauhdilla luokse, kun käsky kävi. Sellainen oli Jipon ja Karran Pohjanmaan alaoasaston lenkkipäivä. Harmittavasti muut eivät tällä kertaa pääseet mukaan, mutta kaverukset kun tunsivat toisensa jo entuudestaan, niin hihnanjatkeet saivat keskittyä höpöttelemiseen. :)

Jippo istuskeli koko menomatkan takapenkillä ja katseli maisemia kiinnostuneena, mutta kotimatkalla se maiskutteli unessa. Taisi olla mukava leikki- ja lenkkihetki naisseurassa. Jippo osaa aina hurmata naiset.

Lenkin päätteeksi muutama todistusaineisto kaveruksista:

Jipon Hymy pyllyyn-hymy

Ihana Karra
 Jippo katselemassa ohikulkevia suomenpystykorvia




Kotimatkalla ihasteltiin Jokitien varren muutamaa latoa. Melkein kaikki on jo kaatuneet tai hävitetty.


 Lakeutta on silmänkantamattomiin. Tämä vielä vähäistä. Sukulaistäti ei meinannut saada henkeä, kun näki lakeuden ensimmäistä kertaa. Itselle tämä on arkipäiväistä niin ei sitä osaa ajatella, ettei kaikkialla Suomessa ole laakeeta ja aaketa. Etelä-Suomen kumpuilevat pellot saa minut taas huokailemaan. Sellaista maisemaa täällä ei ole.


Joka vuosi ihastelen jonkun isännän peltoa, missä on heinää seipäillä kuten ennen vanhaan.


Pysäytin auton ja Jipon kanssa hetki ihasteltiin rauhallisen oriin laidunnusta.


torstai 26. syyskuuta 2013

Eilisiä keppileikkejä


Tässä muutamia tilannekuvia eiliseltä päivälenkiltä. Flexissä mennään välillä aika vauhdikkaasti ja se ei todellakaan poikien leikkihaluja hillitse. Onneksi kototiellä saa mennä miten lystää, kun osaavat sitten ihmisten ilmoilla vähän käyttäytyäkin. :)

Jippo tahtoo kepin!
Tiedustelee äänekkäästi, että eikö hän saa keppiä ottaa.

Kun lupaa ei herunut, niin sijaistoiminnot alkaa. 
Yleensä Jekku harhautuukin ja keppi on ryöstetty.



Jippo ei tällä hetkellä ole mikään mairitteleva herranterttu. 
Sulkasato on päätöksessä ja joku ryökäle varasti kauluksen ja masukarvat.


Reimavarusteisen isomman tyypin kanssa kepinveto onnistuu flexeissäkin ihan mainiosti. Ihan hihnanjatkeen tingiksi sitä harrastavat ja onhan tätä kohnotusta hauska katsoa. :D

Kepii kestää ja kestää nippanappa

Jippo ottaa avuksi ojanpenkan.

Jekun suoritus on teknisesti parempi ja voitto tuli.

Jekku lällättelee keppisaaliista ja pikkutyyppi väijyy.

Pieni tuumaa, että kohta kohta..

Tilaisuus teki varkaan. ;)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Anturavaiva

Hän on nimensä veroinen.

 Syy, miksi Jekku ei päässyt metsälenkille mukaan, oli taka-anturan palkeenkieli.

Jekun etutassu parantui, mutta alkoi perjantaina ontua takajalkaa ja syy löytyi anturasta. Jekku onkin nyt sairaslomalla ja lenkit ovat hyvin niukkoja. Normaalilenkit teen, mutta kaikki ylimääräinen hömpöttely omalla pihalla ja irtipitohetket ovat hetkeksi pannassa.  Päivät se köllöttelee sisällä, kun anturoissa yleensäkin on niin huono verenkierto, ettei ole mitään mieltä pitää koiraa tarhassa. Parantuminen ehkä nopeutuu, kun tassu on lämmin. Maanantaina hommasin lasten Reima-hanskoja, niin nyt voi hetken jo pitää tarhassakin.



Valitettavasti Jekku ei millään tavalla tunne olevansa sairas ja se näkyy sen urpossa käytöksessä, mikä sapettaa välillä aika tavalla. Herra kulkee häntä tötteröllä rehvakkaasti teitä pitkin. Nuuhkii ja kuopii minkä ehtii, ja kuopimisesta se palkeenkieli on varmasti tullutkin. Esittää riehakkaita leikkiinkutsuja minulle ja Jipolle. Säntäilee flexissä ja hyppii pystyyn. Tekee rodeopomppuja ja pyörii ympyrää. Ilmeisesti alkaa olla patoutunutta energiaa purettavana.

Kevyet on askeleet herralla. 




Tästä syystä meinaa välillä huumorintaju loppua. Ennen lenkeillä oli mukana nameja, mutta nyt ne on vaihtuneet muovipusseihin ja maalarinteippiin. Jalkaa saa yhtenään teippailla ja paketoida paremmin, kun mikään ei tassussa suostu pysymään.

Jekun mielestä paketoitu jalka on egonnostattaja, kun juuri sitä jalkaa pitää erityisesti kuopia ja esitellä. Parina aamuna on nyt ollut kuuraa ja herra kelliikin joka välissä kaiken muun toilailun lisäksi.

Rikkinäisen tassun olen saanut pidettyä kuivana ja puhtaana. Palkeenkieli on siististi asettunut, eikä törrötä mitenkään. Palkeenkielen päällä on kaksi laastaria, side ja ihoteippiä ja niiden päällä kahteen kertaan teipattu naisten nilkkasukka. Tämä on sisäasuste, ettei tassua pääse kumpikaan tutkimaan.

Lenkille lähdettäessä Jekku jo valmiiksi seisoo, kun tietää, että on paketoinnin vuoro. Reima-hanskan sisään olen laittanut puhtaan koirankakkapussin ja se pujotetaan jalkaan, siten että kinnerkin jää piiloon. Teipillä hanska kiinni ja menoksi. Tämä nyt aika hyvin on pysynyt jalassa eikä jalka ole kastunut. Edelleen kyllä kuljetan maalarinteippiä taskussa.

En vain tiedä, koska tassu on parantunut, kun vastaavaa ongelmaa ei ole koskaan ollut. Pari viikkoa kai anturahaavan kestää parantua, että on tässä vielä työsarkaa jäljellä, kun vasta neljä päivää takana.

 Lenkkeilyä:
 


Välillä piti pysähtyä keppiä syömään, kun irti ei pääse.


Keppivetokin onnistuu Reimasta huolimatta.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Pompen-testitulos

"Koirilla Pompen tauti ilmenee mm. hidastuneena kasvuna, toistuvana liman oksentamisena, etenevänä lihasheikkoutena ja jatkuvana läähätyksenä. Tautiin liittyy myös käänteisvirtaus ruuansulatuskanavassa, johtuen laajentuneesta ruokatorvesta sekä sydänpoikkeavuuksia.

Sairauden ensioireet puhkeavat n. seitsemän kuukauden ikäisillä pennuilla. Koska sairaus on etenevä, siitä kärsivät koirat joko kuolevat tai lopetetaan yleensä ennen kahden vuoden ikää. Koirien Pompen tautiin ei ole hoitoa." Teksti: Lappalaiskoirat ry

 Jekusta otettiin joulukuussa 2011 prcd-PRA-testiä varten verikoe ja siitä samasta verinäytteestä pystyi vielä teetättää myös Pompen-testinkin.

Laitoin Laboklinille tiedustelua testin hinnasta ja vastaukseksi tuli n.66€. Viime maanantaina kirjoitin sähköpostiin koiran tietojen lisäksi tiedot Pra-testin laskusta, laskun numeron ja/tai tulostusnumeron (pyysivät niitä tietoja) ja jäin odottelemaan.

Viikkoa myöhemmin sähköpostiin tuli vastaus. Kädet täristen avasin sähköpostin ja siellä se oli!

Jekku on Pompen-taudin osalta terve!


Lappalaiskoirat ry:n sivulle on kerätty tietoa testatuista suomenlapinkoirista. Jekunkin tuloksen ilmoittelin sinne. Listaa voi katsella osoitteessa: http://lappalaiskoirat.fi/?id=jalostus/pompen-testatut_slk




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Metsäretkeilyä


Tänään lähdin kahden gasellin - Lauran ja Jipon kanssa metsäretkelle.

Jipon Duracell-varastot ovat äärirajoilla olleet, kun lenkit on menty Jekku-potilaan ehdoilla. Jipolle spesiaalihetki tuli tarpeeseen. Teen harvoin juttuja vain yhden koiran kanssa ja jotenkin pojat aina sulautuu yhdeksi. Yksistään ne käyttäytyvät paljon fiksumminkin. ;) Jekkuhan jäi kotiin potemaan jalkaansa.

Laura juoksutti Jippoa kiekon voimalla ja juosten sen perässä..


... tai edellä. Voi tuota nuoruuden intoa! :)


Jipon kohnotusta yksistään:






Jipolla ikää 2 vuotta ja 7 kuukautta





 Sänkipeltopomppujen jälkeen jatkettiin matkaa. Vnhan metsän läpi meni unohtunut metsäautotie. Kuljimme joskus keväällä tien päähän, mikä johti pellolle, mutta termaripullon ja dominokeksien poltellessa kassissa näimme metsässä kiven, jonne leiriydyimme.

Ympärillä avautui niin kaunis vanha metsä - varvikkoa, sammalia. Kyllä suomalainen metsä on niin kaunis paikka rauhoittua.





 Jippo on oppinut, että kun ihmiset evästää niin koiran tehtävä on odottaa paikallaan ja levätä.



Evästelyjen jälkeen sai vähän hömpötellä, mutta ensin pakollisia kuvauksia:





Lauran ei tarvinnut yhtään mairitella - Jippo oli heti valmiina keppileikkiin! Jippoa ei ole opetettu tuomaan keppiä, mutta aika hyvin se sen tuo, no jalkoihin kuitenkin.






Huomasimme, että tie jatkuu eteenpäin. Jippo kävi siellä jo kurkkaamassa ja lähdimme yhdessä tutkimaan minne tie johtaa.



Tie kiemurteli ja väliltä löytyi istutettu lehtikuusimetsä ja lopulta tämmöinen suora avautui. :) Päädyimme lopulta tuttuun paikkaan josta jatkoimme matkaa pururataa pitkin lähes kotiin saakka. Piti vain metsänreunaa pitkin taivaltaa kunnes olimme samalla tiellä, kuin mistä lähdimme. Oli hauska retkihetki! Lähimaaston tutkimista parhaillaan.