sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kolmas maailmansota

Houdini


Vuosittainen alkava maailmansota syttyi lauantaina- on taas vuosittainen Jipon pohjavillojen poistamisen vuoro. 

Jipolta kun ei irtoa pohjavilla laattoina/tuppoina kuten Jekulta. Vaan Jipolta täytyy pohjavilla varta vasten ja useaan kertaan harjata pois. Sen verran höttöä pohjavilla, että se vaan jää sykkyrälle päälikarvojen alle. Pohjavilla ei kuitenkaan tiivisty tai paakkuunnu, että siitä saa olla kiitollinen.

Jipon mielestä kaikki muut hoitotoimenpiteet kuten korvien puhdistus tai jopa kynsienleikkaus on maailmasta ihanempia tai minkä tahansa muun paikan ronklaus. Mieliala muuttuu heti jos yrität tuoda harjaa syväluotaavan lähelle. Harjata saa kyllä vaikka millä mitalla, jos se harja ei mene päälikarvaa syvemmälle. 


Pohjavillan harjauksen suhteen jätkä on houdini, mikä keplottelee vaikka mistä irti. Lopulta se pitää kellistää kyljelleen ja laittaa toinen jalka sen kaulan päälle ettei se karkaa, ja silloinkin se pääsee aika usein karkaamaan. Siinä se sitten venkoilee, läähättää ja heikon hetken yllättäessä se karkaa. Namikoulutuksesta ei ole mitään apua jos kyse on pohjavillan poistamisesta.




Jipolla on herkkä iho kyljissä ja kupeessa, ja sen takia se ei harjauksesta pidäkään. Mahan alta ja muualta harjatessa se alistuu kohtaloonsa, mutta kun harja osuu kylkeen niin se pyrkii pakosalle.


Luonnetestissä tuli ilmi että se on luonteeltaan kova, vilkas muttei millään tavalla vihainen. Nämä ominaisuudet tulee kyllä harjaamisen suhteen aina esille kun se ei opi mitään, huomioi kaiken mutta ei varmasti tikkaa käteen kiinni.

Muuten kaikinpuolin maailmasta paras pikkuotus, mutta tämä sen harjaus on kyllä syvältä. Onni kuitenkin että siinä otuksessa ei ole aggressiivisuutta tippaakaan, joten ainut pelko on että se nuolee kädet puhtaaksi. 
Voi olla, että harjaamisen suhteen taistelemme sen kanssa loppuiän.

Jekku yleensä siirtyy jonnekin syrjään nukkumaan, kun me Jipon kanssa taistelemme. Aikamoinen kasa pohjavillaa Jipsusta lähti ja harjausta täytyy jatkaa vielä monen monituista kertaa, ennen kuin kaikki villa on poistettu.

Aikamoinen kasa pohjavillaa Jiposta lähtikin


Jekku uinahti odottelemaan leikkitovereita.

Muutama hyvin arkinen kuva tältä päivää. Pojat ovat aika velikultia nukkumaan ja lekottelemaan, kun mitään hauskaa ja tekemistä ei ole näköpiirissä. Jippo tietenkin nukkuu sängyn alla ja Jekku on tällä kertaa linnoittautunut tuoliin kiinni. Jostain syystä sen pitää saada tunkea päänsä tai selkänsä jonkun huonekalun jalkaa vasten.




Jippokin eksyi olohuoneeseen nukkumaan.

Lelukorinvahdista ei pääse kukaan ohi.


Joskus täytyy keittiötäkin vahtia kun sieltä leijuu ihania hajuja kirsuun.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannus

Toistamiseen vietettiin juhannus Taavetissa, mutta tällä kertaa yövyimme Samin vanhempien luona. Lauantaina menimme ja sunnuntaina tulimme, että aika pitkälti juhannus meni istuessa autossa ja maisemia katsellen.

Pojat "mummolassa"



 Lauantaina ruuan ja kahvittelun jälkeen ajattelimme lähteä käymään laavulla - Huopaisenvirran ulkoilureitillä. Reitti lähtee Taavetin linnoitusten kulmilta.


Linnoituksilta

Linnoituksilta

Ulkoilureitin piti olla erittäin selkeästi merkitty, mutta kahden kyltin jälkeen loppui kaikki merkinnät. Polkuja risteili sinne tänne ja ehkä reitti on selkeä ja helppo paikallisille, mutta meille ei valjennut että minne ihmeeseen meidän pitäisi lähteä. Harhailtiin hetki ja lopulta kyllästyimme, ja palasimme takaisin autolle. Aikaa ei ollut niin paljon, että olisimme ehtineet ottaa selvää minne mennä. Tästä kyllä iso miinus ulkoilureitin ylläpitäjille.




Kylttejä kyllä löytyi, mutta minne ne osoittaakaan.

Yö meni teltassa nukkuessa - Jippo minun jalkoja lämmittämässä ja Jekku vierellä. Aamulla Jippo oli siirtynyt pääni yläpuolelle siten, että sen pää ja kaikki tassut löytyi tyynyltä yhdestä paketista.

Sunnuntaina ajelimme takaisin kohti Nummelaa, mutta poikkesimme Kotkassa Sapokan vesipuistossa. Kaikkia pieniä polkuja ei koirien kanssa päässyt kiertämään, kun muitakin puistoilijoita olii jonkin verran.





Reippaat puistoilijat, mitkä olisivat halunneet merkata jokaisen kasvin matkan varrelta. ;)




keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kotiutumista

Terveisiä uudesta kodistamme!

Kotiutuminen on tähän saakka mennyt vaivattomasti ja olemme kaikki viihtyneet todella hyvin. Portaissakin koirakaksikko osaa kulkea asiallisesti ja pysähtelevät joka tasanteella kerjäten nameja, joten namikoulutus todellakin on uponnut kitusiin. Lenkeillä ovat rauhoittuneet hurjasti, kun parin viikon ajaksi jätin flexit laatikkoon ja lähdimme hihnalenkeille. Nyt taas flexit ovat satunnaisessa käytössä.

Eilen Jekku tapasi parivuotiaan Hekla-saksanpaimenkoiran lenkin merkeissä. Heklalla tosin oli välillä Jekun syömistarkoitukset mielessä, mutta yllätyin suuresti kun Jekku ei välittänyt Heklan hyökkimisistä mitään - se toi omalla rauhallisuudellaan ja rauhoittavilla signaaleilla Heklallekin rauhan loppulenkiksi. Jotenkin olin mieltänyt, että Jekku ei tuon rotuisista oikein välittäisi Tornion aikaisen saksanpaimenkoiravälikohtauksen vuoksi, jolloin saksanpaimenkoiranarttu oli murtautunut häkistään ja kävi meidän kimppuun. Taitaapa hihnanjatke vaan muistaa tapahtuman, mutta koirapa ei. Jekkua alkoi jossain vaiheessa tylsistyttää ja se yritti neitokoiraa tällä kertaa saada leppymään moukumalla sille kaikenlaisia sulosäveliä.

Meillä ei ole suoranaisesti seinänaapureita, joten aika rauhassa saadaan olla talossa tapahtuvalta äänimölinältä. Jippo hyvin satunnaisesti kerran pöhäyttää ja kerran se parvekkeellakin haukahti niin että kaikui. Taisi vähän itsekin hämmästyä omasta äänestään ettei ole ääntä käyttänyt kuin Jekun komentamiseen.  Turha pelko oli, että karvakaksikko haukkuisi kaikille äänille. Pihalta kuuluu lasten leikkimistä, kiljahduksia, koirien haukuntaa ja kaikkea muuta, ja siltikin omat pojat ovat hiljaa.

Nukkumisen suhteen kummatkin ovat valikoineen niiden mielestä parhaimmat paikat - Jippo mamman pienenpienenä nukkuu aina sängyn alla niin että joskus näkyy jopa takatassut tai valkoinen hännänpää, usein ei mitään elonmerkkejä paitsi tukahdutettua haukkua tai muita unisia ääniä. Rautasänky vahvistaa Jipon uniääniä, että joskus unissani säikähdän, että sänkyni alla leijona murisee - Jippo se siellä murisee unissaan kerraten päivän mittaan tehtyjä koiruuksia.

Jekku nukkuu aina olohuoneessa kovalla ja viileällä lattialla ja aamusta se käpertyy pörrömaton päälle. Pienenä Jekku nukkui alakerrassa ja ihmiset yläkerrassa, joten se on tähän tottunut eikä kaipaa laumaansa yöaikaan. Aamulla se tulee pussailemaan ja herättelemään jos me muut ei jo nousta.

Aika paljon olen tehnyt iltavuoroja töissä ja ilokseni Sami on käynyt koiria kävelyttämässä ja moikkaamassa. On ollut suuri apu ja huojennus, kun koirilla on niin mukava ihminen kaverina. Sellainen on kultaakin arvokkaampi, joka välittää karvaystävien hyvinvoinnista silloinkin, kun itse et ole paikalla.

Kuvattua on tullut kyllä ihan äärettömän vähän - tässä kuitenkin jotain kuvia pojista uudessa kodissa:

Jekun huonoksi onneksi emäntä on täyttänyt parvekkeen kukkamereksi

Meillä ei päiväunia nukuta tuumaa Jekku - herätyspuuhiin kuuluu ääretön hännänheilutus

Jipon olinpaikka on lähes aina sängyn alla. Jos mitään ei tapahdu sen löytää sieltä.

Jippo löysi tänään upean pehmopaikan olohuoneesta kun tein itselleni pienen pesän. Jippo toi aarteen talteen.


Lelulaatikolla. :)

"Kukaan ei leiki mun kaa"



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Nokipannukaffit

Kaunis ja levollinen sunnuntai toi vähän katkoa tylsään arkeen ja matka suuntautui Kuopalle. Tällä kertaa makkarat eivät unohtuneet matkasta ja ne käristyivät nuotion ääressä nokipannukahvien kera.

Luonto kuhisi elämää - kyyhkysten kujerrusta läheisessä metsässä ja naakat vartioivat meitä hyvin tarkasti tehden välillä ylilentoja.

Koirapörriäiset pääasiallisesti märehtivät heinää kuten lehmät ja vaivoin jaksoivat lelusta innostua, kun päivä oli ollut kuuma eikä iltapäivälläkään kovin viileää ollut. Heidän suurin huomio kohdistui heille varattuun nakkipakettiin joten ehkä ei kannattanutkaan lelujen perässä säntäillä.




Jiposta sain mukavan rakennekuvan jossa se napottaa ihan luonnollisesti.

Iloiset kaverukset





"Anna makkaraa"-tuijotus, tehoaisiko sinuun? ;)



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Muuttoreissu

Muuton aika koitti ja lähdimme perjantai-aamusta Helsingistä muuttoauton voimin. Jekku linnoittautui jalkatilaan ja Jippo istui tai lepäili vieressäni penkillä. Pari pysähdystä tehtiin ja pojat leppoisasti matkasivat koko viisi tuntia kestävän ajon ajan.

Kiireinen aikataulu oli kyllä muuten - koska yhtään tavaraa ei oltu pakattu kuluikin perjantai-ilta pakatessa, pakatessa ja pakatessa. Pojille reissu oli kyllä perjantain osalta äärimmäisen tylsä kun se sisälsi vain pakolliset lenkit ja syömiset, sekä autossa istumista.





Yö nukuttiin teltassa ja Jekku oli kovin tohkeissaan - se kelli tyytyväisenä ja sätki jalkojaan ilmaan. Pian telttaan pääsemisen jälkeen kumpikin olivat syvässä unessa etteivät edes reagoineet kissojen tappeluun ja valtavaan mouruntaan. Jippo ei ole paljoa teltassa nukkunut, mutta se hyvin äkkiä varasi pehmeän jalkopään. Aluksi se yritti valloittaa makuupussia.. aika pehmonalle. :)

Lauantaina tavattiin Jill ja Ziva perinteeksi muodostuneen aamulenkin tiimellyksessä. Jippo pääsi maantiellä irtikin, kun se niin innoissaan meni Zivaa tapaamaan. Onneksi maaseudulla maantiet ovat hiljaisia viikonloppuaamuina. Pojat olivat yllättävän rauhallisia koko lenkin ajan. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olikin paluumatka edessä, tavaroiden kantaminen uuteen kotiin ja kodin järjestelyä.