maanantai 26. lokakuuta 2015

Pesuoperaatio



Lapinkoirien turkin pesemisen tarpeellisuudesta puhuttaa aika ajoin. Karvakorvat ovat säästyneet aikuisehtoolla shampoopesuitta tähän päivään saakka.

Jekku on pentuna pesty samalla pesukerralla useaan kertaan, kun se kieriskeli vetisen ja mädäntyneen linnunraadon päällä. Koko pentu oli yltäpäältä harmahtavassa nesteessä ja sen sai jätesäkissä kantaa silloisen kodin pesuhuoneeseen, mikä sijaitsikin "kätevästi" toisessa kerroksessa. Siltä kertaa pyyhkeet lensi roskiin ja koko kylppärin sai desinfioida. Eipä tullut sillä viikolla kovin valtavasti pentua rapsuteltuakaan.

Kilon lasagnelevypaketin maistelun jälkeen Jipon takaosa vaati hyvin tarkkaa pesua, kun se oli yltä päältä kellertävässä ripulissa. Haju oli kuvottava ja hyörivää pentua oli tuskaisaa pestä samalla kun itse sai osumaa ripulista.

Pesuihin liittyy aina tämmöinen mukava ja herttainen tarina. Näyttelyitä varten olen kevyesti pesaissut valkoiset kohdat ja masunalusen, mutta muuten luomuna on menty.

Sain useammalta vinkin hyvästä rypsipohjaisesta luomushampoosta. Edukas shampoo kustansi n. 5€ ja se sinetöikin pesupäätökseni. Jippo on lähdössä vähän reissuun ja olisi mukava lähettää se puhtaana reissunpäälle. Toisaalta taas Jekkua on irtokarvat kutitelleet ja muutenkin käteen jäi rasvainen tuntuma, että pistin ranttaliksi ja pesin pojat.




Ensiksi pesuun joutui Jippo, koska jos se olisi tajunnut mistä on kyse olisi sen onkiminen sängynalta ollut hieman haasteellista.
Jippo on tunnetusti vastarannan kiiski mitä tulee peseytymiseen ja harjaamiseen. Tassujakaan se ei juuri pese. Pahinta tosin oli kun TASSUT kastui, mutta ei se niin pahoillaan ollut muun turkin kastumisesta. Kuivaus on tietty superia. Se viihtyi yllättävästi harjattavana ja föönättävänä kun annoin sen itse vaihdella suuntaa. Sillä olisi ollut vapaat tassut painella kauas, mutta päätti pysytellä hoidettavana.  Lopulta köllötteli selällään ja kuivailin samalla harjaten sen pöksyt ja sukukalleuksien karvapehkot. Jipon kanssa vierähti tunteroinen kuivaamisineen.
Jekku rakastaa kaikkea komeuteen liittyvää. Sen mielestä vesi on paras elementti ja pesusta se ei ollut moksiskaan. Tuntui vain nauttivan. Harjauksesta se tykkää kanssa hurjasti ja föönillä saa puhaltaa nassuunkin (viileää ilmaa) vaikkei se ole edes märkä. Sen pesemiseen ja kuivaamiseen meni alle puolituntia.


Nyt ne on olleet niin mielissään ja hyvällä tuulella. Kovasti leikkivät keskenään ja hymyilevät. Ettei se pesu tainnut huonompi juttu ollakaan. Eivätkä nyt rapsutelekaan itseään kun perusteellisesti harjattu ja kaikki kellukan siemenet on poistettu turkista.


Shampoo oli ihan huippu - koiriin jäi vain hyvin mieto rypsin tuoksu, mikä hävisi turkin kuivaessa. Koirat tuoksuukin luonnolliselta. Laitoin shampoota pesuvatiin ja pesusienen avulla hieroin turkkeihin vaahtoa. Vaahtosi riittävästi, mutta sen sai helposti huuhdeltua. Olen oikein tyytyväinen tuotteeseen. Turkki jäi sopivan karheaksi ja toki se tänään vielä pehmoisemmalta tuntuu, muttei turkki jäänyt sellaiseksi höttöiseksi silkkiseksi, mikä sähköistyy helposti.

Jippo kuivailee tassuja Jekun odottaessa pesuvuoroa

Komeita poikia sieltä lian ja rasvan alta löytyi. Väritkin kirkastui ja valkoinen on taas valkoista.













lauantai 24. lokakuuta 2015

Päivälenkki Kokkokalliolle



Pientä jääkautta pidellään tämä päivä, kun tuntuu että turrukoiden korvat ovat välillä hukassa ja huomaa toistavansa päivänselviä asioita. Päätettiin pitää pienimuotoinen jääkausi eli turret jää vaille leikkiseuraa ja huomioimista. Ruoan ja lenkit toki saavat normaalisti.

Lähdettiin Kokkokalliolle katsomaan syksyn edistymistä ja katsekontakteja turret hakivat moneen otteeseen. Hihnoissa ei vedetty ja muutenkin olivat enemmän läsnä, kun huomio ei ollutkaan päivänselvää. Pieninä annoksina varsin tehokas keino saada korvat kasvamaan ja käytös parantumaan.

















Istuskeltiin tovi kalliolla ja nautimme suuresti auringonsäteistä. Paikalle saapui pari naista mustan pienen koiran kera. Kovasti koira kiinnosti, mutta kaverukset istuivat molemmin puolin katsellen. Välillä hakivat katsekontaktia, että miten asian suhteen täytyisi suhtautua. Katselin vain järvenselälle ja seurasin variksen puussa istuskelua.

Pakaroihin alkoi jo syksyn viileys kulkeutua kylmän kallion kautta ja lähdetiin kulkemaan alaspäin, kunnes vastaan tupsahti maksanruskea suuri Pentti-niminen labbisuros. Kepo kulki Jekun kanssa edellä ja Jekkuhan ilmoitti urokselle selvät sanat, että päälle on sitten ihan turha tulla. Pentin omistajilla oli hyvin kiire huutaa tule-tänne-seis-paikka-sanastoa. Pentin mielessä oli kyllä tulla päälle, mutta pannattoman koiran täytyi Pentin isännän pysäyttää juoksemalla sen eteen ja ottamalla kaulasta kiinni. Katselimme suu auki, että mikä ihme saa pitämään koiraa vapaana näin suositulla paikalla ja kun parkkipaikallakin oli useita autoja. Tällä kertaa mitään ei käynyt, olihan Jekun soidinhuuto sen verran täynnä raivoa, että Pentti päätti tuumata edes sen hetken päälle tulemista.
Joskus se rähinä on ihan paikallaan. Sanaa sanomattakaan Pentin ihmisväki kulki ohitse vaihtaen puheenaihetta. Toivottavasti pitävät jatkossa turrensa kiinni.

Ja kyllä, suututti niin kovasti koko kohtaaminen. Jekku unohti tapauksen Pentin mentyä ohi ja se alkoi leikkiä, etsiä keppiä, pyöriä ja pomppia. Onneksi se ei kanna traumoja mukanaan.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Aamulöllöttelyt ja kissavihaa


Aamulenkillä







Kuuraisen lenkin jälkeen pakkasimme itsemme sängylle pötköttelemään. Jekustakin on kehkeytynyt näin keski-ikäisenä varsinainen  halinalle ja sohvaperuna. Jippohan on sohvaperunautunut jo tässä vuosien saatossa hyvään kuosiin.

Jipon kadotessa sängyn viereen nukkumaan Jekku jäi kellimään viereen, kunnes yllättävä vieras ilmaantui. Jekku oli silmät kiinni kunnes sen nenä alkoi toimia ja se nuuhkutteli hetken ilmaan tajuten ettei ole sängyssä yksin. Mike-kissahan oli tullut viereen istumaan. Jekku oli pentuna ja nuorena kissoille ystävällinen, mutta se pääsi muutaman kerran kissaa jahtaamaan ja sen koommin se on kissan nähtyään mennyt "tilaan". Häntä tötteröllä kuuntelematta tuijottanut kissaa, haukkunut ja yrittänyt päästä jahtaamaan/hyökkäämään. Puolitoista vuotta sitten  kepon kissan se on ahdistanut nurkkaan ja rähissyt.

Piiiitkän kaavan mukaan ollaan menty kepon luona ja  Jekku on nukkunut yönsä eri tiloissa kun kissat ja kissojen ollessa sisällä samoissa tiloissa ollessaan Jekku on ollut kytkettynä. Onneksi kissat viihtyvät vaatehuoneessa nukkumassa, joten kytkemistä ei ole paljoa tarvittu ja toisaalta taas koirat haluaa olla paljon pihalla.

Aluksi Jekku kiihtyi kissoista paljon ja se haukkui, murisi ja tärisi kissan nähdessään, mutta nyt kissamoottori käy hitaammalla. Jekku välttelee kissojen katselua, mutta nyt se voi katsoa kissaa ja vielä se hyvin harvoin nyyhkyttää, muttei murise tai hauku tai yritä hyökätä. Häntä sillä on kissan nähdessään alhaalla ja muutenkin sen kehonasento on rauhallisempi.

Kissat voi kulkea Jekun nenän edestä kun se nukkuu/lepää kytkettynä. Vaatehuoneessa kissat ovat turvassa, kun Jekku käy siellä vain ruokaa kyttäämässä ja silloin tuolilla istuva kissa saa olla rauhassa Jekun mennessä ohi tai vain kevyesti se nuuhkaisee kissaa. Ajattelisin, että jos se  oikeasti vihaisi kissaa niin olisihan se siinä tilanteessa kissaa ajanut takaa?

Kieltämisen sijaan olen yrittänyt olla puuttumatta Jekun nyt rauhalliseen  käytökseen eli käytännössä en huomaa kissoja ja yritän itse olla viilipytty. Jekku hakee kissan nähdessään kontaktia ja kyselee katseella mitä tehdään. Olen välttänyt Jekkuun katsomista ja antanut sen itse pähkäillä. Tuloksena on nyt kissojen kanssa rauhallisempi koira joka ehkä jonain päivänä hyväksyy kissat sisätiloissa. En myöskään kehu tai silitä Jekkua. Kissathan on tuttu juttu ja niiden suhteen ei saisi itsekään häslätä. Vieraita kissoja se varmasti jahtaa pihalla jos mahdollisuuden saa. Seuraavan koiran kanssa kissoihin tottuminen tehdään pitkän kaavan mukaan jo heti pennusta saakka ja kissoja ei anneta jahdata missään vaiheessa.

Jippohan on innoissaan kissoista, koska se rakastaa niitä hurjasti ja kun Jekkukin on tajunnut Jipon innostuksen ystävällisyydeksi niin isoveikkakin on rauhoittunut. Toisaalta taas Jipon ystävällinen käytös kissoja kohtaan on merkkinä siitä miten kissojen kanssa toimitaan.


lauantai 10. lokakuuta 2015

Salmen ulkoilualueella


Salmen ulkoilualue sijoittuu Nuuksion kansallispuiston pohjoispuolelle ja se sijaitsee täältä n.20km päässä Otalammella. Ulkoilualueen laajuus on 860 hehtaaria. Palvelut alueella ovat laajat ja lähdimme eilen katsastamaan paikan.

Aika pian tuli selväksi, että näin laajasti rakennettu ulkoilumaasto käsitti suuret hiekkatiet, harvennetut metsät ja niitetyt tienlaidat sekä lukuiset teiden ylitykset. Muhkuraiset kivien ja juurakoiden peittämät polut ja karvaiset ikikuuset olivat vain etäinen muisto. Alue soveltuu loistavasti lenkkeilyyn, pyöräilyyn ja talviaikaan hiihtämiseen, mutta luontoa rakastavalle erätontulle paikka jäi etäiseksi.



Yöpakkasten jäljiltä pienen lammen pinta oli jäässä

Kuihtuneita sananjalkoja





Repun tarkastusta



Tuolta tultiin.

Saavumme Iso-Parikkaan laavupaikalle.


Joku halusi uimaan.

Turkin kuivatusta.





Pieni kinttupolkukin olisi mennyt, mutta päätimme palata toista reittiä autolle.

Ei pöllömpi taukopaikka.


Tapion taival jatkuisi järven rantamaa.



Aikomuksena oli Iso-Parikkaalla paistaa makkarat, mutta paikka kuhisi retkeilijöitä ja aikamme hiekkateitä kulkeneena päätimme jättää n.10km mittaisen Tapion taipaleen tekemättä ja oikaista takaisin Salmeen, jolloin lenkin pituudeksi jäisi kuitenkin yli 6km.

On iso harmi, ettei alueelle ole kehitetty polkuverkostoa heille, jotka haluaisivat tutustua alueen luontoon paremmin.  Iso-Parikkaalta olisi päässyt Paratiisin kautta takaisin Salmeen polkua pitkin, mutta ei sitten jaksettu lähteä kokeilemaan.

















Aivan lähellä parkkipaikkaa on Kanaholman nuotiopaikka, ja päätimme siellä juoda kahvia ja syödä kolmioleivät. Komeat puitteet!


Istahdimme järven rantaan nauttimaan lämmittävistä auringonsäteistä ja mukavasta retkestä.

Vaikkakin olimme pettyneitä laajoihin hiekkateihin, niin yhdessäolosta jäi mukava olo ja muistan vieläkin kuivien lehtien kahinan jalkojen alla. Syysvärejä oli vielä hitunen nähtävissä, mutta puut alkavat vähitellen olla paljaana. Karvakorvat saivat ryntäillä Iso-Parikkaalla tovin vapaana ja Jekkukin pääsi uimaan vielä viimeisen kerran tälle vuotta ja  Jippo taas piti hauskaa järven rannalla ja veti siellä useita kierroksia pentuhepulointia.