maanantai 31. tammikuuta 2011

Sanakirja


Kun Jekku tuli meille, innokkaana ajattelin, että alanpa pitämään vihkoon päiväkirjaa. No merkintöjä sinne ei montaa tullut ;)


Sieltä kuitenkin löytyi kohta, että mitä 10-viikkoinen Jekku-poika osaa eli elimme kesäkuun loppua.

Ihmiset-Jekku-sanasto, ikää 10-viikkoa:
  • Istu
  • Paikka
  • Irti/Kiitos
  • Kiinni (ottaa lelusta kiinni)
  • Odota (odottaa polulla, jos menee liian etäällä. Tämä toimi myös kun poika päästeli täysillä)
  • Etsi
  • Saa ottaa
  • Hyi (kieltosana väärin tekemisessä)
  • Ei (koulutuskieltosana)
  • Missä frisbee?
  • Oma paikka
  • Alas
  • Jätä
  • Loppu (leikin/koulutuksen lopettaminen)
  • Tule
  • Tänne
  • Vapaa
  • Hyvä/hieno poika
  • Jekku
  • Tapa = hyttysten tappaminen teltasta


Kymmenviikkoinen Jekku treenaamassa:


"Istu"



"Istu, paikka"



"Tule"


Missä ollaan koulutuksen suhteen nyt?

Jälkeenpäin tuntuu, että vaikka ihan mukavat sanat asioille ja tekemisille löydettiin, niin olisi voinut miettiä eri tilanteita ja tarvittavia sanoja pidempään - ns. katsoa tulevaisuuteen ja miettiä olisiko sanat parempia jollekin toiselle asialle. Me aloitettiin tyhjästä, sillä kumpikaan ei ollut koskaan kouluttanut koiraa.

Alusta saakka olisi voinut tehdä toisin, esim. toisten koirien luoksemenot luvalliseksi.

Kiitos-sanasta luovuttiin, kun ajateltiin ettei Jekun tarvitse vieraista välittää. Jos Jekkua kiittää ilmoituksesta vieraiden saapumisen suhteen, niin sehän sitten jatkaa sitä. Tarkoitus olisi kuitenkin, ettei Jekku reagoi vieraisiin. Tilalle on tullut paikallaan istuminen, katsekontakti ja luvan saaminen luoksemenoon.

Kiitos-sana muuttui kiittämiseksi hyvästä työstä. Jekku oli unohtanut jo koko sanan, kunnes se hoksasi sen kun Mari koulutti Sirua ja sanoi tälle kiitos.

Omaa paikkaa Jekku ei enää tunnista. Syykin on tähän ilmeinen - portaiden alle tehty nukkumapaikka ei enää herralle kelvannut, vaan hän nukkui vanhassa kodissamme mieluiten lipaston alla kovalla lattialla. Jätettiin oma pehmoinen alusta portaiden alle luomaan turvaa ja joskus Jekku sieltä kömpikin. Uudessa kodissa Jekku nukkuu mieluiten lattialla ja makuualustaa ei enää ole käytössä.

Missä frisbee on myös korvautunut sanalla Missä Kiekko tai Kiekkokin riittää. Meidän oli tosi vaikea käydä katsomassakin muiden pelaamista, kun penneli oli menossa frisbee-kiekkoja kohti. Jekku opetettiin etsimään kiekko ja laittamaan toinen tassu kiekon päälle. Nykyään sillä on oma oranssi kiekko jota se mieluiten kantaa.

Mutta missä-sanaa käytetään myös lelujen etsimiseen: missä pallo, missä possu tai isännän. Etsi-sana on samantapainen, mutta sitä käytetään lähinnä namien etsimiseen.

Jekulle on opetettu lelujen noutoa joten se unohti Kiinni-käskyn, mutta nyt se taas sen taitaa. Pannan noutaminen opetettiin sille 1 vuoden ja 8 kuukauden iässä juurikin kiinni-käskyn avulla. Nyt Jekku lähtee innoissaan hakemaan pantaa. Jännä kuitenkin, että se tuo minkä tahansa kolmesta pannasta, että kyllä sillä jotain loogistakin ajattelua on.

Ajan kanssa sanat korvaantuu uusilla ja seuraavan koiran kanssa tehdään moni asia toisin ja siitä syystä tämän merkinnän teenkin, että muistaa sitten tulevaisuudessa korjata erheensä ;)

Jekku, n.7-kuukautta, treenaamassa kentällä:

''Istu''


"Istu, jätä"


Ihmiset-Jekku-sanasto, 10kk

  • Tänne (Ehdoton luoksetulo, jättipalkkio)
  • Tule (namitetaan satunnaisesti, lähinnä tätä sanotaan jos jää liian taakse tms)
  • Täällä (2. ehdottomin luoksetulo)
  • Seiso
  • Vapaa
  • Mennään
  • Istu*
  • Maahan*
  • Etsi (namien etsintä)
  • Missä "xxxxx"(etsii ko. lelun/esineen)
  • Tuo/Hae
  • Paikka*
  • Odota
  • Seuraa
  • Jätä
  • Irti
  • Alas
  • Saa ottaa
  • Saa mennä/tulla
  • Pois
  • Pissa
  • Sisälle
  • Ulos
  • Hyi (kun tekee pahaa)
  • Ei (koulutuskäytössä)
  • Tassu
  • Pistä maahan (=asetu)
*) osaa käskyn myös käsimerkein

Lelut:
  • Kissa
  • Possu
  • Pallo
  • Jalis
  • Lemmu
  • Siili
  • Sini
  • Tennis
  • Kili
  • Ponu
  • Nasu
  • Norsu
  • (+ lelujen nimiä joita ei enää ole)

Muut:

  • Missä Mikko (Etsii isännän)

Joten kuten osaa:

  • Sivu
  • Siru (kaverikoiran nimi)
  • Tipi eli uuden lelun nimi

Entä jatko sitten? Opettelemme edelleen sivulletuloa, mikä menee nyt automaattisesti melkein ilman käsimerkkejä. Sillä tavalla Jekku pääsee takapihalle, joten se on opittu nopeaan. Täytyisi vielä liittää sana ja kun se on hallussa, siirtää käsky muuallekin.


Lelujen nimiä opetellaan jatkuvasti, kun uusia tulee ja vanhat jää käytöstä pois. Vielä voisi opetella sitä asettumista/rauhoittumista ja vauhdista pysähtymistä. Paikallaan oloakin täytyy treenata, ja muutenkin käskyjen pituutta.

Nyt tammikuussa 2011 Jekku osaa noiden lisäksi tosiaan pannan noutamisen, ja liikenteessä tarvittavat sanat seis ja yli. Sekä tölkin läppäämisen ja joitain uusia lelujen nimiä. Tipinkin nimen osaa, mutta sivulletulo on edelleen kesken. :D

Jekku 2v 8kk, päivitetty 28.1.2012

Yleisiä sanoja:

*) osaa käskyn myös käsimerkein



  • Kiitos
  • Kiinni (ottaa lelusta kiinni)
  • Missä frisbee?
  • Loppu (leikin/koulutuksen lopettaminen)
  • Hyvä/hieno poika
  • Jekku
  • Tapa = hyttysten tappaminen teltasta
  • Tänne (Ehdoton luoksetulo, jättipalkkio)
  • Tule (namitetaan satunnaisesti, lähinnä tätä sanotaan jos jää liian taakse tms)
  • Täällä (2. ehdottomin luoksetulo)
  • Seiso*
  • Vapaa
  • Mennään
  • Takaisin
  • Istu*
  • Maahan*
  • Sivu*
  • Lenkille
  • Etsi (namien etsintä)
  • Missä "xxxxx"(etsii ko. lelun/esineen)
  • Tuo/Hae
  • Paikka*
  • Odota
  • Seuraa
  • Jätä
  • Irti
  • Alas
  • Hyppää*
  • Saa (ottaa)
  • Saa (mennä/tulla)
  • Pois
  • Pissa(lle)
  • Sisälle
  • Ulos
  • Hyi (kun tekee pahaa)
  • Ei (koulutuskäytössä)
  • Tassu
  • Pistä maahan (=asetu)
  • Tölkki (etsii olut- tai limsatölkin) 
  • Hau (haukahtaa)
  • Syö (jos on kiire ja hidastelee)
  • Autoon
  • Seis
  • Laita (pitää kävellä tien laitaa)
  • Yli (tien ylitys)
  • Kierrä (kiertää esineen/puun)
  • Noniin = lopeta se hölmöily
  • Perkele eli viimeinen mahdollisuus totella :D
  • Pojat = Tarkoittaa kumpaakin koirapoikaa

Lelut:
  • Kissa
  • Puntti
  • Possu
  • Sakara
  • Pallo (aktivointipallo)
  • Jalis
  • Lemmu
  • Siili
  • Sini
  • Tennis
  • Kili
  • Ponu
  • Nasu
  • Norsu
  • Dino
  • Hiiri
  • Rotta
  • Sessu
  • Tipi
  • Myy
  • Muumi
  • Tikotiko (yleisnimitys mille tahansa vinkuvalle lelulle = alkaa vinguttamaan lelua)
  • Kiekko
  • Keppi (mikä tahansa risu)
  • Tähti
  • Ruttu
  • Hippo
  • (+ lelujen nimiä joita ei enää ole)

Kaverikoirat:
  • Piitu
  • Siru
  • Jippo

Muut:

  • Missä Mikko (Etsii isännän)
  • Missä Mami (Etsii minut) 
  • Missä panta/jonkun lelun nimi
  •  Tassu + jonkun nimi= käy antamassa tassua
  • Panta + jonkun nimi = vie pannan ko. henkilölle
  •  Minkä tahansa lelun nimi + jonkun nimi = vie esineen ko. henkilölle

Opettelussa:
  • Hau + jonkun nimi = käy haukahtamassa ko. henkilölle
  • Muki (tuo muovisen mukin jota tarvitaan piilotus/keilaleikissä)

Ei käytössä enää:
  • Ohi 
  • Oma paikka


lauantai 29. tammikuuta 2011

Raahe RN 29.1.2011


Raahen näyttely oli kokemuksena upea ja seurakin aivan mahtavaa. :)

Kiitos Aijalle kyydistä ja hauskasta seurasta (parempaa seuraa en olisi voinut toivoakaan!), sekä Jehnajan porukalle ja voittajakaksikon, Jorin ja Iineksen, omistajille juttuseurasta. Meitä oli siellä tiivis 21 henkinen lappalaisporukka esittelemässä koiriaan räntäsateessa. Sää ei kyllä suosinut ja ehkä pieni kirpakka pakkanen olisi voinut olla mukavampi keli, kun ulkona esiinnyttiin.

Jekku käyttäytyi jälleen kerran hienosti kehässä, vaikka pari päivää ennen koirapuistossa toinen uros kävi päälle ja pikkasen arvelutti, että mitäköhän tästä tulee, mutta kun itse oli vaan rauhallisena eikä tee asiasta ongelmaa, niin se ratkesi itsestään.

Meidän pieni nuorten luokka käsitti vain kaksi muuta urosta Jekun lisäksi eli mukana olivat Fihtolas Ekoteko ja Tiehpi Kaarneenmarja, jotka kumpainenkin olivat tuttuja kesän näyttelyistä. Molemmat saivat EH:n ja tuomari antoi vain valioluokan uroksille ERIn.

Ovathan valioluokan 6-vuotiaat urokset aivan eri tasolla kuin junnut ja nuoret. Valiot liikkuivat vaivottamasti ja lapinkoirien tapaan ahmamaisesti ja ne kantoivat itseään ihan eri tavalla kuin nuoret pojat. Valiokehä oli aivan upeaa seurattavaa! :)

Raahe RN 29.1.2011
Tuomarina Teuvo Kangas
NUO-H

"Tumma riistanvärinen. Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan oikea, kauttaaltaan hieman kevyt uros, jolla vielä hieman kevyt pää. Hyvät korvat. Tiivis runko. Kevytluustoiset raajat, jotka saisivat kulmautua takaa paremmin. Oikea turkinlaatu. Normaali luonne ja liike."

Tuomari tökkäsi mittatikulla heti ensi alkuun Jekkua kylkeen ja Teuvo nauroikin, ettei tämä siitä näyttänyt tuumavan mitään.

Olen arvosteluun erittäin tyytyväinen, vaikka olisin tietysti toivonut, että kehitystä olisi tapahtunut aavistuksen enemmänkin kesään verrattuna. Jekun isän puolen urokset on hitaita kehittymään, joten jäädään taas kasvutaolle ja ehkä sitten vuoden päästä avoimiin. Nyt on tärkeät arvostelut saatu junnu- ja nuorten luokasta.

Erityisesti hienoa oli huomata kehitystä liikkeen, rintakehän, turkin ja hännänkannon suhteen. Liikkeet oli parantuneet, kun aavistuksen rintakehä on leventynyt. Häntääkin Jekku kantaa nyt paremmin. Kesänäyttelyissä Jekulla oli ihan kauhea turkki, tai eihän sillä sitä ollut, että mukava oli saada siitäkin nyt mustaa valkoisella. :) Raajaluusto ei tuosta varmaan kummene, mutta pään pitäisi kehittyä vielä ja runko varmaan kerää vielä massaa, ja ehkä ne jalkakarvatkin vähän saisi jalkoja pulleimmiksi.

Kaikista parasta näyttelyistä oli se, että tapasin vihdoin Jekun isoisän Lumiturpa Eemelin, kun olin kuullu, että Jekussakin on paljon isoisäänsä. Valtava nallukka istahti eteen, korvat meni lyttyyn ja otti auliisti rapsutuksia vastaan ja kohtahan Eemeli olikin selällään - ihan kuten Jekkukin tekee. :) Eemeli oli PU2.

Lappalaiskehän voittajat oli täyssisarukset Jori ja Iines. Iines on Jekun kaverin Moskun äiti.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Näyttelytreenit, osa II


Käytiin eilen näyttelytreeneissä ja hyvät oli treenit! Pikkasen tietty innostutti (eikä vielä aamuruokaa ja lenkkiä tehtynä), kun oli niin paljon kavereita paikalla, joiden kanssa ois ihan välttämätöntä päästä leikkimään ja vähän inistiin kehän laidalla, muttei mitään ihmeempää.

Sellaista perussettiä ja oikeissa näyttelyissä ollaankin vähintään tunti, puolitoista ennen esiintymistä ja kuljetaan ja rauhoitutaan kaikessa rauhassa. Lopulta tuloksena on sitten aavistuksen liian laiska otus, kun tuomarit ehkä enemmän arvostaa terävyyttä ja vireyttä. Intopörinätkin oli minimissään treeneissä ellei täysin poissa. :)


Vapaata seisotusta - etujalat on hyvin rungon alla, mutta takajalka on liikaa taas rungon alla


Häntä selän päällä - tässäkin takajalat liikaa rungon alla ja ylälinja rikkoutuu, kun Jekku ottaa katsekontaktia.. harjoitus jatkukoon..


Paikalla oli tosiaan joukko tuttuja kaverikoiria (mm. Kompo, Mosku ja Piitu) ja Tyyne-neidon lähestyminen aiheutti sen, että Jekku alkoi huutamaan kurkku suorana, joten lopputreenin ajan pidinkin Jekun kaukana muista ettei innostus taas palaa ja pilaa tärkeitä treenejä, kun ensi viikonloppuna on Raahen näyttely ja viimeisestä näyttelykerrasta on puoli vuotta aikaa. Leikkihetket on sitten jossain muussa hetkessä, muttei koskaan treeneissä. Piitu kävi moikkaamassa Ransua ja siitäkin Jekku sai kauhean hepulin. :D

Ransun lähellä koitettiin olla jatkuvasti, kun kerta Ransu ja Jekku ovat samassa luokassa, niin mukava tutustuttaa näin etukäteen toisiinsa. Lisää treenikuvia tästä.

Raahen näyttelyissä onkin vain 21 lapinkoiraa ja näemmä uroksia vähemmän kuin narttuja, joten meidän luokassa on pari koiraa tai sitten ollaan ihan vaan yksistään siellä esiintymässä. Jotenkin ankeaa olla ainoana koirakkona luokassaan.

Marjo "mittaamassa" Jekkua :)

Nyt on takajalatkin niin kuin pitääkin eli hieman rungon ulkopuolella, että polvikulmaukset tulee esille.



Kuvat: Aija Peura - kiitos Aijalle kuvaamisesta. :)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Yhdistelmä

Iloisia uutisia - olemme ajatelleet hankkia Jekulle seuraa ja olemmekin varanneet urospennun Cantavia-kennelistä , joka on myös Jekun kasvattaja, koska olemme olleet kasvattajaan enemmän kuin tyytyväisiä joten oli luonnollista ottaa Jekulle seuralainen samasta paikasta (Kiitos Petra yhteistyöstä Jekun ja nyt myös Jipon kanssa) ja saimme tänään kuulla, että narttu on varmasti kantavana.

Yhdistelmän esittely kasvattajan käsialaa:

Cantavia Mielitietty eli Miina on astutettu FI MVA Staalon Usvapeikolla eli Ransulla (C.I.B & FI & EE & LT MVA EEV-06 LTV-08 Lumiturpa Oula x C.I.B & FI & EE & LV & LT MVA Staalon Cheralfiina). Pennut syntyvät helmikuun puolessavälissä ja ovat luovutusikäisiä huhtikuun alkupuolella.

Miina on feminiininen, kaunisilmeinen narttu jolla on upea luonne: se on erittäin ystävällinen, avoin ja oppivainen. Miina on käynyt kahdessa näyttelyssä ja saanut molemmilla kerroilla EH:n. Miinan lonkat ovat B/B (lonkkaindeksi tällä hetkellä 102), kyynärpäät 1/0 ja polvet 1/0. Sillä on terveet silmät (11/09) ja puhdas sydänkuuntelu. Miina on prcd-PRA terve vanhempiensa kautta.


Ransu on kookas, vahvaluustoinen, hyväturkkinen uros, jolla on hurmaavat taittokorvat. Myös Ransulla on ihana, avoin luonne, joten pennuista pitäisi tulla mukavanluonteisia. Ransu on käynyt paljon näyttelyissä ja sillä on valionarvon lisäksi mm. yksi CACIB. Ransulla on A/A lonkat (lonkkaindeksi tällä hetkellä 113), kyynärpäät 0/0 ja polvet 0/0. Myös silmät ovat terveet (12/09) ja prcd-PRA -status on terve (eli tämä pentue on prcd-PRA:n suhteen terve vanhempien perusteella).

Ransun kuva © Hanna Keskitalo ja Miinan kuva © Petra Palukka - kiitos kuvalainasta!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Piitulassa



Tänään Jekku kävi toistamiseen tällä viikolla Piitun kanssa lenkillä vähän päästelemässä enimpiä höyryjä ennen huomista näyttelytreeniä ajatellen.

Treeneihin on tulossa aika porukka pojankoltiasia Jekun lisäksi kuten Mosku, Ransu, Kompo ja Tiko. Juurikin mainio treeniporukka ennen ensi viikonlopun näyttelyitä ajatellen, jonne ollaan Moskua ja Jekkua viemässä. Ransu taasen esiintyy meidän kanssa samassa luokassa ensi kuussa ja Tornion näyttelyyn muutenkin taitaa koko harjoitusporukka olla tulossa.

Päästiinpä jopa Piitun kotiinkin kylään ja sisällä oli tosi hauskaa telmiä (..ja voih niitä Piitun leluja, joita olisi mieli tehnyt, mutta tällä kertaa ne laitettiin hyllylle piiloon).

Kiitos Satu lenkkiseurasta, teehetkestä ja hauskasta & varsin kuvaavasta kuvasta! :)

perjantai 21. tammikuuta 2011

Lautapelien lumoissa

Loppiaisen jälkeen on tapahtunut monenmoista:

Tarjosimme Jekulle älyllistä haastetta lautapelin muodossa, kun saimme lainaan Kompon pelin kokeeksi. Peli on muodostunut erittäin positiiviseksi ylläriksi ja se väsyttää paremmin kuin lenkki. Saagan omistajan kanssa oli puhetta, jos hankkisi kaveruksille puoliksi tällaisen pelin, että jos peli onkin liian vaikea tai liian helppo.

Lautapeli kannattaa nostaa aina käytön jälkeen hyllylle ja ottaa vaikkapa lenkin päätteeksi tai iltapuhteeksi ennen nukkumaanmenoa. :) Vaikka Jekku näyttää fiksulta noissa kuvissa, niin välillä se turhautuu ja alkaa kuopimaan tassulla tai työntää kuononsa pelin alle. :D Onneksi peli on kestävä, joten se kyllä kestää kynnen- ja hampaaniskut.

Jekun ensikokemus lautapelistä:

"Jaaha, se laittaa nameja noihin koloihin ja laittaa tuon palikan päälle..juu-u.."


"Ensin nostan nämä törpöt hampailla pois, niin niiden alta löytyy nami. Kompo tästä mainitsikin, että tämä täytyy tehdä ensin.."


"Nyt mun täytyy kuonolla työntää tätä juttua, niin saan namin tuolta alta"


Jekku tapasi uuden leikkiystävänsä Piitun Petsien ja alaosaston treenien kautta. Poikkikorvan Pieskaneiti eli Piitu on 8,5kk vanha lapinkoiraneiti ja joka asustelee tuossa parin kilometrin pän.ässä. Olemmekin nyt tapailleet pari kertaa viikossa, kun molempien pihalla voi käydä leikkimässä lenkin päätteeksi.

Aluksi Piitu ei juuri vanhemmista neitikoirista pitävää Jekkua kiinnostanut, mutta kun tajusi että Piitu on potentiaalista leikkiseuraa, niin hauskaa on riittänyt. Piitulla ja Jekulla menee jutut niin yksiin ettei kertaakaan ole tullut mitään keskustelua mistään.


Muuten Jekun elämään on kuulunut Saagan kanssa lenkkeilyä, ohitustreenit sekä yhteislenkki Kompon ja Piitun kanssa. Sunnuntaina on luvassa näyttelytreenit ja sitten kuun viimeisenä viikonloppuna Raahen näyttelyt.

Loppiaisreissu, osa II


Pienien teknisten ongelmien takia loppiaisreissun kerronta hieman viivästyi..

Heräsimme pirteinä uuteen päivään loppiaisaamuna ja kohta pihaan ajoikin auto, jonka sisällä oli eräs aarre. Karra.

Karra on Jekun ja Raikun yhteinen kaveri. Alkujaan Karra on peräisin Ruotsista eli hän on ruotsalainen suomenlapinkoira. :) Karra asusteli emäntänsä opiskeluiden aikana Oulussa. Nyttemmin Karran omistaja on valmistunut ja he muuttivat Oulusta pois takaisin kotiseudulle Etelä-Pohjanmaan lakeuksille.

Karrankin tapaamisesta oli kulunut ikuisuus. Viimeksi nähtiin viime kevään hallivuorolla ja kaverukset kovasti juoksivat ja leikkivät, ja treenasivat yhdessä välillä toisten touhuja seuraten.

Nyt kaksikko pääsi pitkästä aikaa leikkimään ja hauskaa riitti. :) Isän luona on iso piha, joten siellä on hyvä järjestää leikkitreffit. Kiitos Riikalle mukavasta hetkestä! :)


Välillä maltettiin olla vähän paikoillaan, niin saatiin kaverikuva:


Jekulla on jotain asiaa - luultavammin jotain painokelvotonta, vai mitä luulet? :D



Karran lähdön jälkeen lähdettiinkin ajamaan Ouluun.

Meillä oli suunnitelmana käydä Jekun kasvattajan Petran luona, mutta valitettavasti hän oli sairaana joten otimme suunnitelma B:n käyttöön ja käytiin pikaisesti tapaamassa Neetua ja Kofia, jotta kotimatkasta ei tulisi liian pitkän tuntuinen. Kofia on muutenkin hauska nähdä, kun Jekun kasvua ei oikein huomannut kun sen kanssa oli aina.

Kofi oli kasvanut valtavasti ja sillä oli isommat etu- ja takakäpälät kuin Jekulla, puhumattakaan eturaajoista. Valtava poika siitä on kasvamassa.

Tällä kertaa Jekku jo ymmärsikin, että Kofi on koira eikä haukkuva lelu, ja Jekku nujupaini Kofin kanssa sujuvasti. Välillä Kofi puri hännästä, korvasta, kaulasta tai muuten vaan roikkui Jekussa kiinni hampailla ja tassuilla. Pihalla Kofi sai opetusta, miten tyttökoirien jättämiä viestejä luetaan ja miten nostetaan jalkaa- toivottavasti näissä asioissa oppi ei vielä mennyt perille...

Jekusta onkin kouliintunut loistava kummisetä:


Joskus sitä vaan kirjaimellisesti jää toisten jalkoihin vai oliko se tassuihin:





Senkin takia halusimme vanhalla kotikadulla käydä, kun kiinnosti tietää onko siellä peruskorjaukset jo käynnissä. Jekku tunnisti paikan täysin omakseen. Se niin pörheänä ja onnellisena tepasteli ja juoksi suorinta reittiä Neetulaan. Neetukin omistajiensa mukaan kaipaa Jekkua ja aina jää odottamaan meidän vanhalle postilaatikolle josko Jekku sieltä ilmestyisi ja välillä haukkuukin, vastausta saamatta.

Jekku kylläkin suuttui meille, eikä sitten loppumatkalla katsonutkaan päälle - liekkö se suivaantui siitä, ettei menty vanhaan kotiin? Kuka tietää..

Ensi reissulla eli ensi viikolla onkin luvassa Sirun ja kasvattajan tapaamista, pitkän tauon jälkeen, kun lähdemme Jekkusen kanssa anoppilaan muutamaksi päiväksi ja tapaisimme tyttöjä vähän enemmästikin. Harmi vain, että Sirulla ja Niulla on passelisti juoksut menossa, joten jännäksi menee!

lauantai 8. tammikuuta 2011

Loppiaisreissu, osa I


Maanantaina Jekku touhutti lumileikkejään takapihalla täysin tiettämättömänä siitä, että sille oli varattuna monen monituista loppiaisriehaa koirakavereiden kanssa, joita se ei ole yli puoleen vuoteen tavannut.


Ajettiin tiistaina ensin Kemiin, missä tavattiin Mosku. Tämän nuoren koirapojan kanssa ollaan lähdössä Raaheen näyttelyyn joten oli aika vähän tutustua ennen samaan autoon sullomista. Mukavasti meni lenkki ja Jekku pörisi ilosta ja innostuksesta, eikä haukkumiseltakaan vältytty. Mosku puhdisti Jekun suupieliä ja tassunpohjia Jekun kelliessä lumessa, että eiköhän niistä kaverit saada kun käydään muutamaan otteeseen kävelyllä.

Kemistä pöristeltiin Ouluun ja käytiin hetki hengähtämässä anopin asunnolla, jonne Jekku juoksi pää kolmantena jalkana "tunnen nää paikat ja meen nyt"-tunteella. Karvas oli pettymys, kun anoppilassa ei ollutkaan ketään, kun ovat matkoilla ja Jekulta jäi saamatta lenkkimakkara, minkä se on viime aikoina anoppilasta saanut.

Jatkettiin matkaa ja haettiin Hanna ja Raiku kyytiin. Jekku uteliaana kurkki, että mikä harmaa otus etupenkille tuli. Raikun me tavattiin viimeksi 4H-kerhoreissulla, mikä oli viime kevään keväthankien aikaan eli kaaaaauaaan sitten, kun ollaan aina menty ristiin tapaamisien suhteen. Jekku ja Raiku ovat tässä ajassa kehittyneet todella paljon. Silloin viime tapaamisella oltiin vielä pikkupoikia ja nyt isoja teini-ikäisiä. Koirapuistossa pojat rallatteli, merkkaili ja tekivät poikien juttuja.

Ei nämä kaverukset ihan mitään ruudinkeksijöitä ole. ;)


Vauhdin hurmassa tuli pientä pörinähenkeä esiin (samaa tulee tyttöjenkin kanssa), mutta se meni komentamalla ohitse. Sitten tuli taas pikkuinen keskusteluhetki (aivan kuten tyttöjenkin kanssa monesti), mutta senkin jälkeen taas oltiin kavereita. Todella hyvin siis meni siihen nähden, että viime tapaamisesta oli kulunut ikuisuus ja pojat on lähes saman ikäisiä.



Raikun kanssa rallatusten jälkeen matka jatkui 300km verran etelään. Etelässä oli luvassa paljon kylmempää ja me värjöteltiinkin sisällä. Jekku kantoi saunasta puita matolle silputtavaksi heti kun silmä vältti ja se oli eri taitava kantamaan isojakin halkoja pitkän matkaa. Isälle näytettiin kaikki Jekun parhaimmat temput (pannan nouto ja käskystä haukkuminen).

Heti tulo iltana eli tiistai-illalla käytiin Leena-ystävän luona kylässä ja siellä Jekku sai Leenalta koulutusta. Se olikin koetinkivi meille, kun kerrankin Jekkua käskytti eri ihminen ja sellainen jota se ei ole moneen kuukauteen tavannut. Juusto teki tehtävänsä ja annetut tehtävät suoritettiin ja sen jälkeen Jekku menikin tyytyväisenä nukkumaan.

Keskiviikkona meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa varattuna. Nukuttiin pitkään ja illaksi mentiin naapuriin Jussia tapaamaan jonne Jekku menee mielellään, kun Jussilta saa aina jotain hyvää. Viimeksi Jekku sai ison kasan näkkileipää ja se kovasti tykkää rouskuttaa kuivia leipiä. Jussin luona Jekku jatkoi puiden kantamista ja hieman pälyili laulavaa kalaa (kalataulu), mutta se unohtui nopeasti kun ne ihanat halot sai taas pään pyörälle. Pianon äänille pää kääntyili, mutta sekin osoittautui ihan mukavaksi soittopeliksi ja kaikki helistinsoittimet oli todella ihania, että piti vähän lipaista kielellä, miltä ne maistuu. Jussi onkin muusikko, joten hänen luona on mukava testata eri soittimia, että mitä Jekku tuumaa äänistä. Bassokitara oli rakenteilla, joten sen äänimaailma jäi tällä kertaa testaamatta.


Mukavan illan päätteeksi kömmittiin nukkumaan ja tarina jatkuu huomenna, että mitäs silloin loppiaispäivänä oikein tapahtuikaan..

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Vuoden vaihtuminen

Upeaa uutta vuotta kaikille! :)

Ennen vuodenvaihtumista käytiin vapaamuotoisissa tokotreeneissä yhdessä Saagan kanssa, mutta kuten aina - pipariksi meni, kun ei ollut nakkeja matkassa. Positiivista kuitenkin oli, että Jekku tallusteli nätisti Ransun kanssa. Ransu onkin meidän kilpakumppani näyttelyrintamalla, kun ovat kuukautta vaille saman ikäisiä. Ransu tavattiin kesällä viimeksi ja silloinkin meni mukavasti tapaaminen. Samanikäisten urosten tapaaminen on aina hurjan positiivinen juttu (ja varsinkin jos ne menee mukavasti).

Vuodenvaihdetta me vietettiin Jekun kanssa kahdestaan leikkien ja katsoen telkkua. Kävimme iltakymmeneltä iltalenkillä eikä kaveria kiinnostanut tippaakaan raketit, vaikka niitä paukkui tasaiseen tahtiin. Tyttökoirien tekstiviestit oli enemmän Jekun mieleen ja niihin piti jatkuvasti vastata. ;)

Kotitiellä naapurit laittoi valtavan kipinämeren tulille, kun olimme 50 metrin päässä eikä siitäkään piitattu mitään vaan rohkeasti käveltiin kohti. Meillä siis ei ole paukkuarkuutta lainkaan, mikä on todella upea juttu, kun se on yksi voimakkaasti periytyvistä ominaisuuksista. Viimekertainen vuodenvaihdeei ollut ihan onnekas, kun Jekku ravasi ympäri taloa, läähätti ja panikoi. Kasvattaja-Petra sanoi, että vielä on liian aikaista sanoa, että onko paukkuarkuutta kun vasta yli vuoden vanhoilla se ilmenee. Onneksi kasvattaja oli oikeassa. :)

Vuoden ensimmäisenä päivänä lähdettiin pahamaiselle kävelyreitille, minkä varressa asuu valtava musta baskervillerin koiran-tyyppinen koira, mikä riehuu ja murisee hihnassaan. Sen ohittaminen on aina pelottavaa, että koska se koira pääsee vapaaksi. Tällä kertaa musta koira olikin irti pihassa, mutta onneksi omistajatar otti sen kiinni. Vaihdettiin pari sanaa vuodenvaihtumisesta ja hän tuli lähemmäs juttelemaan. Paljastuikin, että tämä hurja koira oli arka (ja Jekun mielestä ihana) tyttö. :) Kovasti sitä yritettiin kaikki keinot saada neitokainen leikkiin. Eli nyt meidän pahamainen kävelyreitti sai uuden vaikeustason - tyttöjen ohittaminen.

Eilen oli mies taas unohtanut oven auki, ja eräs pieni lapinkoira oli pujahtanut ulos. Onneksi kuitenkin vain kellimään ja iloisesti juoksi sisälle, kun menin kysymään joskos tulisi tupaan. :)


lauantai 1. tammikuuta 2011

Tavoitteet vuodelle 2011


Vuoden 2011 suunnitelmat:

  • Meidän tavoitteet on hyvin pikkuisia - pari näyttelyä nuorten luokassa nyt kevättalvella ja syksyllä/talvella avoimessa luokassa. Nekin on lähinnä esiintymisen vuoksi ja mukava saada mustaa valkoisella, että onko poika kehittynyt.
  • Me aiotaan säästää rahaa tärkeämpiin seikkoihin - silmien, polvien, kyynärien ja lonkkien virallisiin tutkimuksiin täytyy varata aika tavalla rahaa ja ne onkin prioriteetti nro 2. Ykkösenä tulee tietysti viihdyttäminen ja lenkkeilyt ja muu aktivointi.
  • Työ jatkuu kotikoulutuksen suhteen ja käydään pari kertaa kuussa alaosaston vapaamuotoisissa treeneissä ja muutenkin yritetään pitää mieltä virkeänä ja keksiä mielekästä puuhaa. Pari uutta koirakaveria olisi plussaa, koska nyt on ollut koirakaveririntamalla todella hiljaista.
  • Poroja olisi kiva päästä näkemään, että mitä niistä tuumataan.

Miten meidän kävi?  Lisää voit lukea vuosi pakettiin-osiosta (linkki tulossa pian).


Jekku on valmiina kohti uusia haasteita!