perjantai 30. syyskuuta 2011

Sitä sun tätä

Jekulla on siitä mahtava turkki, että sitä ei tarvi kuivata kun kertaravistuksella koko koira on kuiva, eikä turkkia tarvi edes juuri harjata. Oli taas venähtänyt pitkästi viime harjauksesta, mutta kun talviturkki kasvaa kovaa kyytiä (ei ole minään syksynä ollut näin muhkea turkki tähän aikaan) niin päätin harjata Jekun ja tältä lopputulos sitten näytti:



Kauluri on nyt taakse jäänyttä elämää, kun paukamat ovat laskeutuneet, eikä niitä enää kutitakaan. Haava on ummessa ja karvakin kasvaa. Toisen silmän päällä oli monen millin vahvuinen rupi, jonka päälle laitoin eräänä aamuna alkuviikosta Bebanthenia ja iltasella sitten varovasti rapsutin ruven pois ja ruven alla iho olikin jo parantunut hyvin, eikä vuotanut yhtään vertakaan. Heti kun kiristävä rupi oli poissa ei tassutkaan hakeutuneet rapsutusvalmiuteen.

Jekku pari päivää sitten:


Kävimme keskiviikkona laittamassa hautuumaalla hautapaikan talvikuntoon ja pojatkin pääsivät mukaan. Tosin pojat vain pääsivät katsomaan meidän touhuja, kun hautuumaillehan ei ole koirilla lupa mennä.


Kirppu-Jippo näyttää niiin isolta, vaikka on kaiken tuon turkin alla ihan pieni mies. On ne vaan niin hölmön näköisiä. :D


30.9.2011

Syyskuun lopussa Jekun nassu alkoi olla täysin parantunut, vain pari pientä rupea vielä "koristi", mutta karvat olivat jo kovaa kyytiä kasvamassa takaisin rapsutuspaikkoihin. Kaulurista oltiin jo luovuttu, mutta jotenkin Jekku oli mieltänyt kaulurin kivaksi asiaksi ja kävi säännöllisesti sitä tökkimässä ja katsomassa. Mukava ettei kammoa tullut, mutta toivottavasti kauluri jäi yhden ajan ihmeeksi.

Vielä näyttää hupsulta..

Oma pieni metsä kullan kallis..






Onneksi Jekulle elämä on yhtä suurta hauskuttelua ja leikkiä - oli se sitten lelujen kanssa hyppelyä, vinkurodeota, maassa kieriskelyä, pentuhepuleita, ympäri pyörimistä tai keppien kanssa pompottelua..


Sama aita, sama koira, eri kohteet ja katselupaikka



Jipon keppileikit



30.9.2011

Nuoremman herran päivän puuhia syyskuun lopusta:




Keppileikkejä:


Täältä tullaan (nämä voisi laittaa luonnekuvauksen yhteyteen..)!



maanantai 26. syyskuuta 2011

Jälkikurssilla Jipon kanssa

Jipon kanssa viikonloppu vietettiin peltojälkikurssilla opetellen alkeita. Kurssin järjesti Lappalaiskoirien alaosasto. Kurssin vetäjinä toimii eläintenkouluttajaksi valmistuvat opiskelijat.

Meillä oli viime viikonloppuna teoriaosuus ja nyt siirryttiin käytännön harjoitteluun. Jokainen kurssilainen tekee itse omalle koiralleen jäljen ja joka ajetaan jonkun ajan kuluttua eli jälki hieman vanhenee. Alueella on suorittamassa kerrallaan vain yksi koirakko.

Peltojäljen ideahan on se, että koira saalistaa jälki jäljeltä ja lopussa on kiitos eli pieni kasa ruokaa, Koiraa ei saa syöttää aamulla, että se on tarpeeksi nälkäinen ja ennen jäljelle lähtöä koiran tulee olla rauhallinen . Näin aloitteleville koirakoille on tärkeää, että koira saa jokaisesta jäljestä palkkion eli ruokaa. Täytyy tehdä kymmenittäin jälkiä ennen kuin palkkion voi jokaisesta jäljestä jättää pois.

Koira siis nuuhkuttelee maata jälki jäljeltä hihna jalkojen väliin laitettuna täysin rauhassa ja jarrumies eli koiran ohjaaja kulkee heti koiran perässä estäen koiran ympärikääntymisen ja jarruttaa koiran menoa, jotta koira oppii tarkuutta ja rauhallisuutta. Koira ei saa missään vaiheessa saada namia takaansa eli kun on nami ohitettu, se kerätään pois eikä koiraa saa päästää kääntymään ympäri. Kun maali on saavutettu koiraa kevyesti silitetään, mutta sitä ei saa innostaa. Heti kun palkkio on syöty koiraa estetään jäljestämästä, jotta säilyy käsitys alusta ja lopusta.

Itse jälki tehdään siten, että alkuun tampataan n. 30x30cm alue jolle ripotellaan useampi nami, tämän jälkeen kuljetaan taaksepäin asettaen jokaiselle askeleelle yksi nami ja maaliin tehdään samanlainen neliö jossa kukkurallinen ruokaa. Jäljestä kannattaa tehdä mieluimmin liian pitkä kuin lyhyt, koska menee aikansa ennen kuin koiran hajumuisti toimii ja se pääsee rytmiin. Huomioitavaa on myös se, että jäljelle tullaan ja lähdetään eri suunnasta kuin mitä jälkentekijä.

Tässä nyt näin tiivistettynä, ja paljonhan tästä jäi poiskin..

ENSIMMÄINEN PELTOJÄLKI

Lauantaina tein suht pitkän jäljen ja Jippo suoritti ensimmäisen jäljen todella hienosti. Muutamia korjattavia asioita jäi sunnuntaille:

  1. Kun jälkeä tehdään takaperin niin pitää huomioida, ettei tule harpottua liikaa polvet levällään.
  2. Valjaat on ehdoton estämään hihnan liikkuminen
  3. Koiraa todella pitää jarruttaa, että se oppii tekemään tarkasti töitä.
Ilman valjaita Jippo nosteli jalkoja, kun tähän saakka ollaan painotettu, että hihna ei saa olla jalkojen välissä.

TOINEN PELTOJÄLKI

Sunnuntaina puin päälle valjaat ja hihna oli helppo pujottaa siten, että pysyy paikoillaan joten hihna ei enää tuottanut ongelmia. Sunnuntaina menikin paljon paremmin ja pieni tiesi tasan tarkkaan, että mitä sen tuli tehdä. Automaattisesti rauhoittui ja istui paikalleen ennen jälkeä eikä kääntyillyt jäljellä. Potentiaalinen jälkikoira siis. :) Ja voi sitä nuuhkuttamisen määrää!

Jäljestyspaikka


Muutama kuva pienestä eiliseltä tai ei se enää pieni ole..







sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ojasta allikkoon, osa II

Täällä voidaan jo onneksi paremmin. :) Antibiootit tehoaa ja haava on mennyt umpeen. Kipulääkkeen jätin antamatta, kun Jekku ei sitä tunnu tarvitsevan. Tyytyväisenä nukkuu päiväunia ja pitkät yöunet ja leikkii kuin viimeistä päivää.

Kauluria pienennettiin eilen, niin Jekku pääsee pönttö päässä liikkumaan helposti ja mm. juomaan kauluri kaulassa. Lenkit onnistuu kaulurin kanssa myös ja kauluria ei oikein voi jättää poiskaan lenkeiltä, kun Jekku saattaa kesken liikkeen ujeltaa kuono edellä pöpelikköön pyyhkimään nassuaan ja se taas ei auta haavan parantumista.

Hienosti Jekku on ottanut pöntön osaksi elämäänsä - peruuttelee hienosti, väistelee asioita, juoksee, nujupainii ja oikeastaan ei ole mitään asiaa, mikä ei kaulurin kanssa onnistuisi. Jekku ei ole muutenkaan luovuttaja ja sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen niin helposti, mikä on suuri etu kun muuten tämä elämä kaulurin kanssa olisi yhtä painajaista.






Tänään pojat olivat kanssani koko päivän seuramiehenä miun tehdessä puutarhatöitä ja parin päivän leikittömyys otettiin parin tunnin leikkisessiolla takaisin ja oikeastaan Jekulle on kaulurista vain suuri etu, kun nujupainiessa Jippo ei voi roikkua poskessa kiinni. :D

Hei me leikitään :)





Hei me kytätään ;)


perjantai 23. syyskuuta 2011

Ojasta allikkoon

Sillä aikaa kun toinen puoli minusta iloitsee Jekun terveystuloksista toinen puoli suree Jekun tämän hetkisen terveyden puolesta.

Maanantaina Jekun kimppuun kävivät äkäiset ampiaiset ja tuloksena oli pari näkyvää pistojälkeä kuonossa, mutta otsa ja silmäkulmat olivat sitäkin turvonneemmat, vaikken löytänyt selviä pistokohtia. Olin itse koulutuksessa ja mies soitti, että Jekulla on asiat huonosti. Kotiin tultuani annoin yhden kyytabletin ja turvotus laskikin parin tunnin päästä tila normalisoitui.

Naama turvonneenakin Jekku leikki ja oli iloinen. Lenkillä selkään lensi ampiainen jonka se varsin hyvin muisti, kun heti yritti kellahtaa selälleen ja tappaa selässä matkustavan ampiaisen, joten ampiaiset siis olivat käyneet kimppuun ja kun niitä on nyt takapihallakin varsin reippaasti pyörinyt.


Luulimme selvinneemme tästä ampiaisepisodista, kunnes eilen taas mies soitti, että Jekku näyttää vihaiselta eli sen toinen kulma on taas turvonnut. Hetken päästä soitettiin uudelleen, että nyt tulee verta ja selkeästi kulmassa olikin kaksi kynnenraapaisua.



Tänä aamuna tilanne oli vieläkin pahempi ja jo parin sentin alueelta oli karvat lähteneet ja iho vereslihalla. Myös toiselle puolelle oli ilmaantunut raapauksia. Sain tälle aamulle ajan lääkäriin ja eläinlääkäri tarkasteli ensin ja sanoi, että haluaa rauhoittaa ja tutkia paremmin kun yksi kohta näytti tummemmalta ja haluaa tarkistaa, onko silmässä/luomissa vaurioita raaputtamisesta.

Rauhoituspiikin purettua eläinlääkäri ajoi molemmista kulmista karvat pois, tutki, puristeli ja totesi ettei märkää ole ihon alla. Vaurioituneet kohdat desinfioitiin eikä märkäeritettä vaurioista tullut. Jekku sai kipupiikin ja herätteen. Nopsaan nukahti ja heräsikin rauhoituksesta. Nyt menossa on antibiootti- ja kipulääkityskuuri sekä kauluripakko. Haavat puhdistetaan pari kertaa päivässä ja neljän päivän päästä haetaan uusi kuuri, jos toipumista ei ala tapahtua.

Kotiintultua Jekku laittoi nukkumaan ja siitä herättyään oli kakannut ja pissannut alleen, kun aamulla emme ehtineet lenkillekään lähteä, kun tuli kiire päästä eläinlääkärin pakeille.

Ilmeisesti ampiaisen sisälle jäänyt pistin ärsytti sen verran paljon, että Jekku omalla toiminnallaan aiheutti tulehduksen, kun jatkuvasti rapatassuilla rapasi. Nyt Jekku on sitä mieltä, että kauluri ei ole kiva, kun ei pääse rapaamaan ja välillä teippasimme sukat Jekun jalkoihin, mistä pitikin kauluria enemmän, mutta pian se sukaton takajalka oli menossa kohti päätä ja kauluri sujahti uudelleen päähän. Selkeästi tulehtuneet kohdat näyttää paremmalta, kun ovat saaneet rauhassa kuivua ja alkavat muodostamaan arpikudosta ihon suojaksi. Saapa nähdä tuleeko Jekulle sittenkin valkeat tai harmaat nelisilmät..



Tästä sairastumisesta tuli tottakai kustannuksia seuraavasti:

Toimenpiteet 40,63€
Hoitotarvikkeet 5,54€ (kauluri)
Lääkkeet 20,19€
Eläinlääkärivisiitti yhteensä 66,36€

Kipulääke apteekista n. 20€

Nämä rahat menivät kyllä täysin oikeaan paikkaan ja olen tyytyväinen etten jäänyt odottamaan maanantaita vaan nyt mennään kohti parantumista (toivottavasti). Toivon kovasti, että Jekku nyt äkkiä paranee, ettei tarvitse pönttö päässä olla. Huomenna alkaa jälkikurssi, mistä Jekku olisi varmasti pitänyt, mutta se nyt jää Jekun osalta käymättä. Nyt keskitytään saamaan maailman paras sessu taas terveeksi eikä muulla ole mitään merkitystä.

torstai 22. syyskuuta 2011

Terveystuloksia, osa III

Mukavia terveysuutisia!

Lausunnot kennelliitosta saapuivat Jekun lonkka- ja kyynärkuvien osalta - Lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Tuollaisella luustolla pääsee tassuttelemaan mukavasti eli tätä kirjoittelee oikein iloinen hihnanjatke. Tässä vielä kuvat uudelleen:

Jekun lonkkatulos B/A

Vasen kyynär
Oikea kyynär


torstai 15. syyskuuta 2011

Tök tök

Jipsukka on opetellut "Tök"-sanaa jonkin ajan ja kovin mielellään se tökkiikin kättä tai mitä tahansa esinettä, mitä nyt pitääkin kädessä, kun pyytää tökkäämään. Ja jos pitää ruokakippoa tai namia kädessä, eikä huomioi pientä niin märkä kuono osuu jalkaan ihan taatusti eli varsin omatoiminen kaveri. ;)

Tök-kurssilla: Käsi eteen vie ja sana esitä:


Näin se kuono tulee ja tök - nami suuhun ja riemu repeää:


Ihminen - Jippo-sanakirja:

Nämä osaa ihan mukavasti jo:
  • Istu
  • Seiso
  • Saa (ottaa ja mennä)
  • Jätä
  • Maahan (tämä ei ihan suju, kun ei ole tätä juuri mihinkään normaaliin arkitoimeen tarvinnut)
  • Odota
  • Mennään
  • Jippo = toimii luoksetulosanana

Opettelussa:

Alla olevien lisäksi olen alkanut opettamaan Jipolle kiepin tekemistä eli edessä pyörähtämistä ja Jippo on selkeästi potentiaalisempi tässä. Jekku opetettiin luopumaan asioista, joten se ei seuraa namia, joten mitenpä sille kieppiäkään opettaa?
  • Tök
  • Seis
  • Yli
  • Laita (Ei seilata kävelytiellä puolelta toiselle)
Jekulta opittua:

Jippo on sattumalta oppinut sellaisiakin asioita, joita me ei olla sille opetettu. Jippo on seurannut, kun Jekku etsii isännän ja osasikin yksin isännän etsiä. Yleensä hakee ensin jonkun lelun tai luun, jonka vie tuliaisiksi. Jonkun muunkin Jekulta oppi, mutten nyt muista mikä se oli..
  • Missä Mikko


tiistai 13. syyskuuta 2011

Terveystarkastuksia

Eilen maanantaina lähdettiin viimeiselle terveystarkastusreissulle Jekun osalta ja tällä kertaa täytyi lähteä Ouluun, koska silmäpeilauksia ei tehdä Torniossa eikä Kemissä. Samalla reissulla kuvattiin Jekulta kyynärät ja lonkat.

Lääkäriasemalle saavuttaemme Jekku önisi ja heilutti iloisesti kaikille häntää, ja tutkaili ympäristöään:


.. ja rentoutuikin puntarin päälle:


Jotta silmäpeilaus onnistuisi annettiin 15minuutin sisällä kolmasti silmätippoja, mitkä laajentavat pupilleja. Olikin suuri yllätys, että kun näkökyky hämärtyi Jekku alkoi pienesti murista muille koirille epävarmuuttaan, mikä tosin oli ymmärrettävää kun ei nähnyt kunnolla.


Kuono olisi koko ajan ollut maassa ja Jekku olisi nuollut lattialta kaikki, joten me hieman jouduttiin keskustella, onko semmoinen pöpöjen nuoleminen ihan ok


Päästiin puolituntia myöhässä vastaanotolle ja lääkäri tarkisti silmäpohjan - tutkinta keski ikuisuuden, lääkäri peilasi ja peilasi ja totesi, että silmänpohja on puhdas. Seuraavaksi tutki iriksen ja silmän etuosaa, ja niistä ei sitten sanonutkaan mitään ja kysyi, mitä Jekku painaa ja laittoi nukutuspiikin. Piti oikein varta vasten kysyä, että oliko silmissä jotain vikaa sitten. Lääkäri totesi, että Jekulla on täysin terveet silmät, mistä olen niiiin onnellinen. :)

Nukutuspiikki vaikuttikin nopeasti ja pian röngtenhuoneeseen päästyämme Jekku oli syvässä unessa:



Kuvaamisen jälkeen pääsimme katsomaan kuvia ja kuvien mukaan ihan hyvät tulokset tulee. Kyynärät näyttää puhtaalta ja lonkkienkin suhteen hyvältä näyttää.  Tässä vielä kuvat:

Jekun lonkkakuva

Jekun vasen kyynär

Jekun oikea kyynär

Kuvassa Jekku on heräämössä vielä sikeässä unessa, mutta 15 minuutin päästä nousi istumaan ja seisomaan.


Vastaherännyt potilas seisoo huterasti paikallaan ja pian päästiinkin jatkamaan matkaa. Jekku käärittiin peittoihin ja nukkui sikeästi sen aikaa, kun kävimme asioilla ja hakemassa Jipon emonsa luota.



Koska matkaan meni koko päivä Jippo otettiin myös matkaan ja vietiin emonsa luo hoitoon siksi aikaa, kun olimme Jekun kanssa lääkärissä. Jippo selkeästi tiesi minne paikkaan oli tullut, kun saavuimme Railin luokse ja ensitöikseen Jippo etsi pentuaikaisen lempilelunsa. :) Jipolla oli ollut hauskaa ja meidän lähtiessä oli pienen häntä tippunut ja hetken piipannut, mutta sitten rynnännyt emon lelukopan kimppuun ja leikkinyt vimmatusti neljä tuntia. Vain pari minuuttia oli torkkunut.

Emon kanssa tulevat erinomaisesti juttuun, ei ollut mitään sanomista kummankaan puolelta (eikä ihmekään, kun molemmat on niin rauhallisia ja sosiaalisia tapauksia) ja olivat leikkineet leluilla, syöneet puruluita, käyneet ulkona ja painineet. Myös pari tyttöä, jotka olivat käyneet pentuaikana Jippoa hoitamassa olivat käyneet tervehtimässä joten Jipolla oli erittäin kiva hetki emonsa luona. Kiitos Railille Jipon hyvästä hoidosta! :)

Kävimme vielä pikapikaa tervehtimässä Saivaakin entisillä kotikulmilla ja Jippo oli kovasti ilahtunut Saivan kanssa telmimisestä. Siinä on kaksi niin samalla aaltopituudella olevaa sessua kun vaan olla ja voi. Täytyy tehdä uusi reissu paremmalla ajalla.

Koska meillä oli vielä aamulla asioita Oulussa pystytimme teltan laavun läheisyyteen. Paistoimme makkarat ja pojat sai hetken kuljeskella ja syödä iltapalan.



Nopeaa siirryttiinkin sitten teltan puolelle, kun nukutetun koiran verenkierto on hieman "kohmeessa" joten nukutettu koira saattaa saada vilunväristyksiä. Jekulla olikin aika kylmät tassut joten oli aika mennä nukkumaan.


Puin Jekulle päälle loimen, pari pyyhettä ja lämpimän peiton. Alustana oli lämpöalusta ja osa untuvamakuupussia.



Aamuyöstä Jekku kömpikin viereen ja kellahti selälleen jalat kohti teltan kattoa, ja se olikin taas normaali oma itsensä. Tosin ei ihan tykännyt, kun jouduimme jo kahdeksalta aamulla lähteä. Kun aamumeno peruuntuikin lähdimmekin käymään Ranuan mökillä. Siellä Jippokin sai tutustua ihanaan Aaro-setään ja Jekku kävi uimassa Kuukasjärvessä.

Pitkä, mutta antoisa reissu takana. :) Nyt vain jännätään ne kuvausten tulokset.

PS. Kuvauksen tulokset ovat saapuneet ja Jekun lonkat on B/A (Asteikolla A - E) ja kyynärät terveet eli 0/0!