tiistai 28. helmikuuta 2012

Poroaidassa

KUVIA PUUTTUU!

Sunnuntaina tutustuttiin porotalouteen tarkemmin Piitun kasvattajan Minnan luona (kennel Poikkikorvan). Mukana olivat koiruleista Jekku, Jippo, Piitu ja kasvattajan Kielo-neiti. Todella hauska päivä - kiitos asianomaisille! :)

Uskomattoman syvällistä porojen hoitaminen ja kasvatus on ja maallikko ei voi ymmärtääkään, miten hieno ammatti porojen kasvattaminen onkaan.  Poroisäntä tiesi kaikkien 150 poron sukutaulun - vanhempien ja sukulaisten ominaisuuksista lähtien, ja osahan poroista oli muiden isäntien omistuksessa. Porot usein liikkuu pienissä perhepiireissä eli vaatimen ympärillä on usein eri ikäisiä jälkeläisiä. Porojakin jalostetaan yhtä lailla, kuten kaikkia muitakin tuontantoeläimiä rakenteen ja lisääntymisen kautta.  Esim. huonorakenteisella yksilöllä saattaa olla ongelmia pakenemisen tai synnyttämisen suhteen, joten ne karsitaan. Kellot oli laitettu kunkin eri alueen johtajaporoille, jotka ovat rauhallisia. Porot siis menevät samoille alueille, joten ne on helppo löytää.Koska kyse on laumaeläimestä, niin usein yhden löydettyä löytää muitakin laumanjäseniä.

Koirat tapasivat porot liinassa koirien ja vaatimien turvallisuuden vuoksi. Vaatimet vasoo toukokuussa ja neljän koiran juoksuttaminen neljän tunnin ajan olisi ollut aivan valtavan raskasta ja kohtalokastakin. Liinassa koirat oppivat olemaan porojen seurassa rauhallisesti ja reagoimaan asioihin oikealla hetkellä, ja sitten taas säilyttämään malttinsa, kun se on tarpeen. Ensin opetetaan koiralle perustottelevaisuus porojen kanssa ja sen jälkeen voidaan koira vapauttaa.  Poropaimennustestissähän koira päästetään, usein kylmiltään, poroja paimentamaan tai jahtaamaan riippuen koiran vieteistä ja koska nykyään poropaimennustestin läpi saaminen vaatii luoksetulon ja ehdottoman tottelevaisuuden onkin hyvä opetella malttia ja tottelevaisuutta.

Ensin vuorossa oli tytöt ja sitten omat pojat. Jippo on vilkas nuori mies, joten se havainnoi porot ja katseli niitä avoimesti pelkäämättä. Kertaakaan se ei ollut poroja jahtaamassa, eikä syöksymässä päin ja vaan maltilla lähti seuraamaan. Koska ollaan opetettu, että hihnassa ei saa syöksyä eikä haukkuakaan ei kuumumista ollut havaittavissa. Jippo reagoi omaan nimeensä nopeasti ja tuli aina hakemaan palkkiota eli se oli tässäkin tilanteessa hyvin kuulolla. Todella hyvä ensikokemus poroihin.





Viimeisenä ekasta kierroksesta oli Jekku, mikä oli kyllä aikamoinen virhe eli se olisi pitänyt viedä aitaan ensimmäisenä. Takana oli pitkä lenkki, parin tunnin ajelun ja 1,5h odottelu joten sen jälkeen se oli väsähtänyt eikä tehtävää helpottanut sekään, että talossa oli kolme juoksuista narttua ja joilla yhdellä vielä tärppipäivät.

Näihin nähden sen suoritus meni silti hienosti - se tiedosti porot, katseli niitä ja porot tiedosti Jekun varsin hyvin ja nehän väistivät jo kaukaa. Jekku ohjaili poroja ihan omalla olemuksella ja egolla. Yksi haukku sai koko metsikön porot poistumaan paikalta. 

Jekku on kerran aikaisemmin poroa paimentanut ja palannut heti takaisin, joten sillä kyllä on viettiä taustalla. Se vaatii ehkä enemmän herättelyä nyt kun sitä on kolmasti kielletty innostumasta poroista. 



Toinen koira vaatii malttia ja toinen innostusta - tämä asettaa kyllä ohjaajan vaikean paikan eteen. Käydään parin viikon päästä vielä kerran kokeilemassa kummallakin porojen kanssa olemista. Ensi kerrat on aina ensikertoja, eikä niistä voi oikeen suuntaan ja toiseen päätellä.  Vasta se kertoo todellisista vieteistä, kun koira saa itsenäisesti toteuttaa itseään - syttyykö se paimentamaan vai jahtamaan.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Luulta luulle-hippaleikki

24.2.2012

Osa näistä kuvista olikin edellisessä postauksessa, mutta laitan nekin nyt tähän samaan. 

Jipon lasagneselkkaus jäi yhden päivän riesaksi ja onkin tyytynyt leikkimään pahvisella lasagnelaatikolla. Koska lunta on puolimetriä oli pojat kavunneet, lumen ansiosta, matalan kompostin päälle ja hakeneet omatoimisesti pannassa olleet hirvenluut x 4kpl.

Poikien aika onkin ulkona kulkenut, kun luut on levitelty pitkin pihaa. Yksi luu "asustelee" portin edessä, yksi risukasan päällä, yksi takapihan ulko-oven läheisyydessä ja neljäs luu metsässä Jipon poterossa. 

Luut on niin painavia ja suuria, että niitä ei voi juuri kuljettaa. Luut on viime syksyltä ja niiden parasta ennen-päivä on tainnut jo mennä (siis siinä minimaalisessa määrässä, mitä niissä on lihaa/läskiä), mutta tuntuu maittavan eikä mahakaan ole reagoinut, joten kuluttakoon aikaansa niiden kanssa.

Isä aina sanoo, että koiran henki haisee jos se syö liian puhdasta ruokaa. En tiedä mihin liittyy, mutta Jipon henki ei haise enää.  Vaikka tällä vanhan kansan viisaudella ei varmaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Viisaushan koskee enemmän sitä ruokaa, eikä niinkään sitä että luiden järsiminen poistaa hampaista plakkia ja muita epäpuhtauksia.

Poikien luun syönti menee siten, että kumpikin valitsee oman luunsa ja järsii sitä-  Jekku yleensä valitsee suurimman luun joka on korkeimmalla paikalla eli risukasan päällä (selkeä alfauros). Jippo ei ole tarkka, että minkä luun se saa - sille possulle maittaa mikä vain.

Jippo väistää aina luultaan, kun Jekku tulee kohti sillä olotilalla, että haluan juuri tuon  ja Jippo juoksee tämän jälkeen Jekun luulle tai jollekin kahdesta muusta luusta. Joskus Jekku intaantuu juoksemaan perään ja omii Jipolla olleen luun, ja Jippo valitsee taas uuden luun.  

Jippoa tällainen juoksuleikki ei haittaa, päinvastoin,  ja se näyttää tykkäävän isomman härnäämisestä ja välillä ahkeraankin juoksuttaa isoveikkaa pitkin pihaa, välillä juosten aitan ympäri ja muita polkuja pitkin Jekun seuratessa tilannetta tai juostessa perässä. Eli jotain hippaleikkiä ne leikkii, kun välillä aletaankin vain painia ja luut unohdetaan. Jekku ottaa Jipon juoksuspurtit leikkinä eikä jaksa aina edes kiinnostua.

Jippo voi olla ja kulkea Jekun luun lähellä rauhallisin mielin eikä Jekkukaan Jipon luita aina ota - yleensä isompi keskittyy antaumuksella omaan luuhunsa. Niillä on niin selkeät ilmeet ja eleet, että tajuavat kyllä mitä toinen on aikeissa tehdä.   

Mitään tappeluita (kuten ei leluista tai muistakaan asioista) näistä vanhoista eikä tuoreista luistakaan ole. Ne tulee myös kutsumalla nopeasti sisälle jättäen luunsa. Puruluista Jippo kyllä murisee Jekulle, mutta hirvenluista se ei sano mitään. Ehkä se Jekun asenne on luita kohtaan eri kuin tylsempiä puruluita. 

Onpa joskus Jekku yrittänyt itkien tuoda hirvenluutaan minulle, että voisitko pitää siitä kiinni, kun hän sitä järsii, mutta hommasta ei mitään tullut, kun luusta ei saanut kunnon otetta. Puruluut se tuo automaattisesti pideltäväksi (aika hemmoteltu tapaus.. :D )

Jippo oli tehnyt pienen poteron itselle ja luulleen






Pientä pilkkimistä havaittavissa..



Möhköfantti edestä päin..







Mötky sivulta käsin etupihalla vailla mitään hilavitkuttumia (pysyvät etupihalla irti) - virikkeenä nami & uusi lelu, mutta katseli mieluusti mitä naapurilapsoset teki aidalla









Vapaampaa seisoskelua - tankkeri-Jekku :)








Loppukevennykset :)



Ennen ja jälkeen

Oman koiran kehitykselle tulee immuuniksi, kun se on aina lähellä. Kuvista onkin hauska seurata, miten nopeaa tai hidasta kehitys on. 

Monasti sitä on toivonut vähän nopeammin kehittyvää koiraa, mutta Jekun kehitys on ollut omaa luokkaansa. Se on kehittynyt aivan valtavasti vuoden, parin sisään verrattuna moniin ns. "aikuisena syntyviin".

* Nassu *




Ennen
Vuosikkaalla Jekulla oli kovin kapea ja pitkä kuono ja epäselvät merkit.

Jekku 1v 4kk. Kuva: Elina Seppänen
Jälkeen

Pään suhteen värit on selkeytyneet, kuono vahvistunut, kallo leventynyt ja harja kasvanut. Jekun punakka väri on talvisin paljon voimakkaampi.

Jekku kohta 2v 10 kk

Ennen
 Vuosikkaalla Jekulla oli silmien alla laajemmasi mustaa ja samoin kuonossa oli mustaa leveämmästi.


Jekku 1v 4kk. Kuva: Elina Seppänen

Jälkeen
 Kuonon musta "läsi" on rajautunut suoraksi ja silmälasit & nelisilmä korostunut.

Jekku kohta 2v 10 kk

* Etuosa *

Ennen 

Kymmenkuinen Jekku oli pitkä- ja kapeakuonoinen, turkiton ja lihaksettomat & karvattomat jalat korosti jalkoja entisestään. Eturinta oli pieni ja rintakehä kapea.

Jekku 10kk


Jälkeen

Etuosan sarallakin on tapahtunut muutosta positiviiseen suuntaan. Turkkikin on tummempi.
Jekku kohta 2v 10 kk

Ennen 

Vaikea kuvitella, että näissä kahdessa alla olevassa kuvissa on sama koira. :)

Jekku 10kk
Jälkeen

Jekku kohta 2v 10 kk

* Sivuprofiili *

Ennen
Vuoden ja neljän kuukauden iässä Jekku oli tuota mielenkiintoisen näköinen - joskin täysin turkikon, mutta kauttaaltaan kevyt poika. Kuono muistutti elävästi mäkihyppyritelinettä. Eikä se oikein lapinkoiraa muistuttanut, vaikka sinänsä rakenne ja mittasuhteet oli ihan ok.


Jälkeen

Jekku paria kuukautta vaille kolmivuotiaana. Kolme-neljä kiloa painavampana eli lihaksikkaana, ja parhaassa turkissa tähän saakka, joskin senkin suhteen ollaan menty vuosi vuodelta eteenpäin. Ensimmäisenä talvena kasvatti muhkean hännän, viime vuonna hännän ja housut, ja tänä talvena hännän, housut, kaulusta vähän jo enemmän alulle ja ensi kertaa masukarvat. Jalkakarvat myös etuosassa parantuneet vuosi vuodelta. Joten josko ensi talvena olisi niiden vuoro sitten.

Ruoka on nyt kevättä kohden taas alkanut maistumaan kunnolla ja Jekku syö suuria annoksia kaksi kertaa päivässä, vaikka tärppipäiväisiä narttuja näillä seuduilla onkin. Mitä lie aikoo seuraavaksi kasvattaa? Masu ja etujalkojen vaaleat jalkakarvat tosin katoaa valkoiseen taustaan tässä kuvassa. 



perjantai 24. helmikuuta 2012

Kimppatilaus

Alaosastolaisten kanssa teimme kimppatilauksen Lappalaiskoirat ry:n tuotteista. Loppusumma huiteli 250€ tuntumassa ja postimaksua tuli 14€ (sis. postimaksu + postiennakkomaksu) eli jokaisen tilaajan henkilökohtainen postimaksu määräytyi tilatun summan mukaan 0,90€-2,5€. Tässä joitain tilattuja tuotteita:

* T-paidat maksoi 18€/kpl, niitä saa punaisena ja harmaana
 * Kassi 5€


Piparkakkumuotti 10€, polettiavaimenperä 5€, valkoinen heijastin 2€ ja hihamerkki 6€

Oma tilaukseni koostui vain vuosikirjoista - niistähän löytyy tilastoja, näyttelyarvostelut, luonnetestit.. ja oikeastaan kaikki, mitä vuoden aikana lappalaiskoirapiireissä tapahtuu.

Vuosikirja 2003 4€ ja kaksiosainen vuosikirja v. 2004 myös 4€ ja näiden osalta saattaa painos olla loppumassa joten oli hoppu ne tilata.

Tuorein vuosikirja on vuodelta 2010 ja se on yksiosainen ja maksaa 15€.

Vanhemmat vuosikirjat halusin ihan sen takia, koska niissä on poikien isovanhempien ja isoisovanhempien näyttelyarvosteluja. Erityisesti Jekun emon kaksi näyttelyarvostelua oli mielenkiintoista lukea ja kun vielä samalla tuomarilla oli emo ja poika käyneet.


 Vanhemmat vuosikirjat on aika vaikealukuisia, kun koirien näyttelyarvostelut löytyy aina isäuroksen alta joten oli aikamoinen etsiminen löytää oikeat kohdat.

Uusimmissa kirjoissa koirat on aakkosjärjestyksessä ja tässä uusimmassa on urokset ensin, sitten nartut jne.

Jekun kohdalla aloin katsomaan, että onko ensimmäinen arvostelu väärin kirjoitettu, mutta näemmä sitä itse ei ole tarpeeksi hyvin lukenut näyttelyarvostelua ja kirjannut sen tännekin vaillinaisena. Huomasin nimittäin, että olin unohtanut Leni Finnen arvostelusta, Oulainen 22.5.2010,  yhden tärkeimmistä seikoista:

"OK takakulmaukset."

Lappalaiskoirien vuosikirja  2010



torstai 23. helmikuuta 2012

Ketunpoikanen keväthangella



Pojilla on tänään luvassa ennakoiva Exspot-käsittely, kun tuttujen koirilla on todettu koiran täitä. Sekä olemme menossa muutamiin paikkoihin joissa koirilla on täitartuntoja ollut tai ovat olleet kontaktissa koiriin, joilla täitä on.

Kuulemma täitartunnat on yleisiä talviaikaan juurikin hallivuoroilla ja koirakerhoissa.




Täällä alueella on kuulemma paksuin lumivaippa 40-vuoteen mielipidekirjoituksen mukaan. Lunta on niin paljon, että kompostin päälle nostetut hirvenluut on joku karvakorva käynyt ottamassa pois. Jekulta kysyin sen jyrsiessä luuta, että haluaako lenkille. Luu jäi kuin mummo hankeen, kun se lähti täysillä paahtamaan takaovea kohti, jotta voi hakea pannnan ja lenkki alkaa.

Lumen määrän huomaa myös metrisestä aidasta, kun siitä ei näy kuin yläosa. Muutamaan kertaan olen lapioinut lunta pois aidan vierestä ja kohta on taas saanut tarttua lumilapioon.



Lumikasan päältä onkin hyvä tarkkailla naapuruston tekemisiä suuntaan jos toiseen.








Vikkelästi kasalta alas Jippoa kiusaamaan

Kelit on alkaneet olla nollan vaiheilla ja paakkuja on alkanut kertyä tassunpohjiin. Jipon pehmoiset jalka- ja tassukarvat kerryttää lumipaakkuja ja tassunpohjista löytyy usein suuret paakut. Se ei oikein osaa pyytää, että pysähdyttäisiin eikä oikein eleinkään näytä, että tarvitsisi tassuja putsailla. Sen olotila on lähinnä tukalan näköinen, mutta ei jotenkin osaa kohdistaa tassuihin sitä ongelmaa. Heti kun vauhti pysähtyy se alkaakin kyllä itse tassuja puhdistaa.

Jekku taas ei puhdista tassunpohjia ellei ole aivan pakko - se on sellainen sissi ja hammasta purren paanaisi menemään tuntitolkulla, vaikka tassuissa olisi miten suuret paakut. Onneksi sekin alkaa puhdistamaan itse, kun vaan vähän tassua kokeilee ja pysähtyy toviksi.






Jippo on oppinut muutaman sanan ihan huomaamatta. Se tietää mikä on possu ja Jekku. Varsinkin aamuisin on mukava kiusata aamuväsyistä Jekkua ja usuttaa pikkumies Jekkua nuolemaan. Jippo pesee Jekun silmät, korvat ja hampaat. :)


Perinteinen leikkikuva

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kehitystä

Aloin tuossa varsin katselmaan, että liekkö on Jekun pää ja kuono kehittynyt parin vuoden aikana juurikaan. Kovasti kun on ollut vuosikkaan Jekun näyttelyarvosteluissa mainintaa kevyestä kuonosta ja päästä.


Jekku kesäkuussa 2010
Kuva: Elina Seppänen
Pakko todeta, että onhan kehitystä tapahtunut. Jotenkin tuntuu, että kuono on lyhentynyt, poskiin tullut täytettä ja värit selkiintyneet. Ilman kuvia olisi aika mahdotonta huomata kehitystä, kun itse tulee niin sokeaksi omalle koiralleen.

Jekku helmikuussa 2012

Näyttelytreenit Tuulan tapaan


Tänään oltiin vähän erilaisimmissa näyttelyharkoissa, kun kysyin tammikuussa alaosaston näyttelytreenien vetäjäksi näyttelytuomari Tuula Pratt'ia, joka asustelee tässä naapurustossa.

 Hänellä on arvosteluoikeudet mm. lappalaiskoiraroduille, joten rotu ja sen esittämistavat on tuttuja kun on ko. rotuja arvostellut. Tuula innostui ehdotuksesta ja tuli pitämään treenit varsin lumisateisessa säässä.

Aluksi hän juoksutti urokset ja sitten nartut ryhmänä. Sen jälkeen oli yksilöesiintymisen vuoro. Tuula katseli koiran rakennetta, liikkeitä ja esiintymistä ja antoi niiden pohjalta jokaiselle koirakohtaisia vinkkejä koiran esittämiseen.

Jippo sai vinkiksi mm. että namia kannattaa pitää etäämpänä, kun se tuppaa vetämään päänsä ihan takakenoon ja kaula katoaa. Jipon esiintyminen oli tänään kyllä niin ja näin, kun sitä ei nakit enää kiinnostaneet. Syykin oli selvä, kun se oli autosta löytänyt nakkipurkin ja syönyt litran verran nakkeja..

Jekun kohdalle vinkiksi tuli, että sillä kannattaa pitää häntää selällä, mutta muuten se esiintyi ja liikkui kivasti. Jekun luonteesta sanoi, että sillä on nuorekas luonne. :) Aika höpsöhän se on, kun on niin avoin ja syliintulevaa mallia.

Tuula kehui Jipon kontaktinhakuista luonnetta ja Jippopa ei Tuulan käsiheilutteluista piitannut, kun tuijotteli vain minun kädessäni olevaa nakkia.Jekku taasen oli kovasti kiinnostunut Tuulan kädessä olevasta asiasta ja oli valmiina ottamaan kopin. Tässäkin huomaa koirien luonne-erot.

Vähän oli turhan äänekästä Jekun olotila tänään, kun Piitu oli nurkan takana joten Jekku ulvoi Piitulle ja muutenkin mourusi ystävänsä perään. Onneksi ei kuitenkaan räyhää, murise tai hauku. Vaikka pari urosta kierroksia ottikin, niin Jekku ei niihin lähtenyt mukaan.

Lopuksi kokoonnuttiin sisälle ja Tuula kertoi tuomarin työstä ja miten niihin hommiin pääsee, sekä kävi läpi rakenteen käsitteitä ja näytti esimerkkikoiralla mm. mistä etu- ja takakulmaukset muodostuu, sekä siitä miten toivoo koiran esitettävän. Oli erittäin virkistävää kuulla tuomarin näkökulmasta, mitä näyttelyt on ja mihin he kiinnittävät huomiota. Moni asia jäi itsellä mieleen pyörimään.

 Iso kiitos Tuulalle!


Ninan ottama kuva Jekusta tyttöjä katselemassa:

Kuva: Kennel Unique Treasure


lauantai 18. helmikuuta 2012

Duvvakan

Sain ihanan kutsun mennä tutustumaan Duvvakan-kennelin koiriin - kiitos Kaijalle kutsusta! :)

Duvvakan Riddu " Myrsky"





Myrskyn tytär:
 
Duvvakan Spalli "Tuuli"



torstai 16. helmikuuta 2012

Treenejä

15.2.2012


Jekun kanssa käytiin harjoittelemassa alaosaston treeneissä luoksetuloa sekä paikallamakuuta siten, että kierrän Jekun ympäri, astun sen selän ylitse tai tulen sen luokse ja peruutan taas taaksepäin. Sivulletulo perusasentoon meillä on vähän sinne päin, mutta on jo oppinut korjaamaan asentoa ja ottaessani askeleen eteenpäin se tuleekin rinnalle istumaan. Välillä käytiin lumikasassa rentoutumassa ja sitten jatkettiin taas treenejä.

Treeneissä Jekku on niin rauhallinen ja sen kanssa voi tehdä juuri opetettujakin asioita. Ollaan innostuttu opettamaan Jekulle kiepin/pyörähdyksen tekemistä ja treeneissä sekin onnistui. Jekku on enemmän suoran toiminnan mies ja tällaiset ketteryystemput ei ole sille niin helppoja opettaakaan. Ollaan opetettu se luopumaan leluista ja nameista, joten sitä joutuu aika tavalla kehua, että lähtee namia seuraamaan. Sinänsä asioista luopuminen on hieno asia, kun voi tiputella vaikka leikkelemakkaraa koiran päälle ja se ei sitä ota, mutta uusien asioiden opettaminen vaatii ihmisiltä sitten enemmän.

Iltasella Jekun sisaren omistaja soitti, että nyt puhelinlinjat vain kuumaksi ja ilmoittamaan Jekku jalostustarkastukseen Pellon erikoisnäyttelyyn 31.3. Soitin ja saimme paikan, ja samalle päivälle ilmoitin Jipon joukkotarkkiin silmien osalta.

Jalostustarkastus on siis vähän kuin näyttelyarvostelu, mutta siinä arvostellaan koira yksistään ja koira käydään kokonaisvaltaisesti läpitse kuonon päästä hännänpäähän, tassuista korvankärkiin sekä tarkasti liikkeet, rakenne ja luonne. Tarkastus on joko hyväksytty, hyväksytty varauksin tai hylätty eli ei suositella jalostukseen.

Jalostustarkastus on siis kattavampi ja tarkastajana on kasvattajatuomari Saara Sampakoski (Kennel Shacal). Jalostustarkastuksessa etusijalla on urokset joilla ei ole aikaisempia pentueita, joten tämä on meidän viimeisiä tilaisuuksia päästä jalostustarkastukseen ja on vielä passelisti vain 130 kilometrin päässä. Jekku on vielä aavistuksen kesken, mutta toivottavasti tarpeeksi valmis ja hyvässä turkissa tuolloin. Jos yleisvaikutelmaksi tulee erittäin hyvä, niin olen kovasti tyytyväinen.

Viikolla Jekkua kävi moikkaamassa neljä pientä lasta ja vaikka Jekku on leikkisä ja välillä vähän vilkaskin, niin lasten kanssa se on todella rauhallinen ja istuskeli vain lasten silittäessä ja halaillessa pehmeää sessua.  Hassu sessu.

Iso kiitos Pialle muistuttamisesta! :)





Jipon päivään kuului ja kuuluu pesemistä. Pieni mies nimittäin löysi lintujen kompostista kuljettaman yhden kilon lasagnelevypaketin ja pisteli sen suihinsa. Ollaankin käyty pariin otteeseen housupesulla. Nälkä on siitä huolimatta valtava ja aina innostuu kun sanan ruoka mainitsee. Täytyy nyt vähän katsella miten tässä asian suhteen etenee ja varmaan mennään riisi-vesi-ruokavaliolla kunnes maha rauhoittuu. Ei teräsmahakaan näemmä ihan mitä tahansa kestä..











Poseerauksien jälkeen maittoi leikki..

.. ja kuvaajakin oli jäädä jalkoihin.
Parhaat ystävät

PS. Kuvauksessa on nykyään käytössä Canonin 10D, mikä on nyt 9-vuotta vanha malli. Vihdoin olen päässyt tuon kameran sielunelämästä, joten kuvatkin alkaa onnistua.