perjantai 18. heinäkuuta 2014

Lääkintää



Innokkaita lenkille lähtijöitä ei olekaan ollut kuin yksi karvakorva.

Jekku oli pari päivää vaisuna lähtemään lenkille ja sitä sai vetää perässä. Tarkempi tutkimus osoitti, että jalassa oli haava, mikä on tullut ehkäpä kiven raapaisusta kun kivikkoisia polkuja ollaan menty. Tietysti kuumuus ja kipuilu saa olon vielä apaattisemmaksi, sekä se että hoidin haavaa hoitosuihkeella. Jekulle sumupullo tarkoittaa epätoivottavan toiminnan lopettamista, joten hoitaminen ja sumuttaminen sai sen vieläkin myrtsimmäksi.

Onneksi nyt se on taas voimissaan.


 Jippo on siirtynyt oleilemaan olohuoneessa ja yönsäkin se aika usein nukkuu raollaan olevan parvekkeen oven edessä.





Tupakeittiön vuoksi on hankala rajata koiria pois keittiöstä tai ruokapöydän viereltä ja Jippo kuvitteli löytävänsä mainion paikan toteuttaa kerjäämistä. 


Kerjääminen rajoittuu tiukkaan katsekontaktiin, kun mitään lupaa ei ole ottaa tippunutta ruokaa lattialta ennen luvan saamista. Aika harmittomia kerjääjiä ovat.


Lonkkatuloksen saatuani aluksi meni paniikkiin Jipon olotilasta, mutta ei siinä ole näkynyt mitään merkkejä kipuilusta tai että sen olisi vaikea liikkua. Päinvastoin, se on jojokoira edelleen. Aamuisin se venyttelee ja samaten lenkille lähtiessä, mutta muuten se on kuin rasavilli kakara.

Portaita meillä on kivuttavana ja siitä syystä ostinkin Jahti&Vahti Nivelravinnetta kokeelle. Saan sen verran ruhtinaallisen edukkaasti sen henkilökuntahinnalla että purkki on hyvin hyvin edukas.

Jekku taas on jo viisi vuotias ja tuumin, että hyvä senkin on saada lisäravinnetta kun tässä ollaan nyt elelty pikaruuan merkeissä (paljon koiranmakkaraa). Siirrymme taas lihalinjalle ja terveempiin elämäntapoihin.

Kummatkin pojat saavat nivelravinnetta kuuden (6) viikon kuurin ajan suositellun määrän ravinnetta. Määrä on siis mittalusikallinen per karvakorva, minkä jaan aamu- ja iltaruokaan.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Harjulla



Ollaan viettämässä viikonloppua harjulla. Hassua kuvitella, että oma kotikolo on jossain tuolla alempana. Tottunut niin tasamaalla asumiseen, mutta täällä etelässä näitä korkeuseroja on pienilläkin matkoilla.

Jippo napottamassa herkkua.

Jekku täpäkkänä lenkkipolulla.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Iltalenkkiä ja punkkisaldoa


Lähdettiin hellettä pakoon miehen luokse ja Jippokin intoutui pensaan alle syventämään makuukuoppaansa. Puutarhassa poikien oli viileä lekotella paahtavimmat tunnit.

Kiitollinen saa kyllä olla kun tassut ovat olleet kunnossa kumpaisellakin eli ollaan vältytty tassuhaavoilta ja Jekku on saanut pitää nelisilmien karvat.

Parina-kolmena kesänä sen nelisilmien karvoitus on ollut poissa- ensin eläinlääkäri parturoi ampiaispistojen takia ja sittemmin parina kesänä punkit pesiytyivät nelisilmiin. Hoitotoimenpiteiden takia piti silloinkin leikata nelisilmistä karvat pois. Tänä kesänä karvat ovatkin saaneet olla paikallaan!



Punkkisaldo on jäänyt onneksi pieneksi - Jekku 2 ja Jippo 3.

Jekun suupielen tuntumaan yksi kiinnittäytyi ja kämmäsin sen poiston - punkki oksensi kaikki ruonansa koiraan. Siitä syystä tuli punkin poiston jälkeen suuri patti ja karvatkin lähti alueelta. Kauan patti oli, mutta nyt sitä ei huomaa ja karvatkin on takaisin. Kuva on juhannukselta.


 Iltalenkillä käytiin tutuissa maastoissa:






Hellettä


Helleaalto on meitä "hellinyt" jo tovin aikaa. Miten sitä kaipaakaan niitä sateisia, pilvisiä ja kylmiä päiviä tämän helteen keskellä?

Vähitellen olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla ainut joka vihaa hellettä ja kuumaa. Koirien on niin tuskaista olla eikä ole pakopaikkaa kuumalta.

Pieni kotikolomme on valitettavan kuuma ja ainoa keino sen viilentämiseen on estää valon pääsy sisään. Sälekaihtimet, verhot ja tuuletusräppänät pitää olla visusti kiinni. Parvekkeelle ovi voi olla avoinna vain siihen saakka kunnes valo kääntyy.

Jiponkin korvien väli taitaa olla entisestään pehmentynyt, kun se jopa tyytyväisenä kelli ja antoi harjata rintakehän, mahanalusen ja sukukalleuksien ympäriltä kaiken pohjavillan pois. Se vain kääntyili ja tarjosi uusia harjauskohteita, eikä mitään viitettäkään, että sillä olisi erityisesti kiire minnekään.

Lenkit ovat tyyliä pikavisiitti ulos ja takaisin. Vain asiointireissuja ollaan lähimaastoon tehty ja sitten paettu takaisin sisälle. Ruuan jälkeen pojille iskee leikkivimma, mutta sekin on aika laimeaa, kun eivät jaksa juuri edes liikkua sisätiloissa.

Punkkeja ei ole nyt koirissa näkynyt ja yhtään punkuraystävää ei taidettu Taavetista ja Kotkastakaan saada matkamuistoksi.

Taas eräskin pikapiipahdus ulos ja vapaapäiväni kunniaksi ulkoilutin vähän kameraa, mutta eipä sitä kauaa jaksanut olla vaikka pilviverho olikin auringon edessä.





Lämmöstä ja auringonpaisteesta on kyllä kieltämättä ollut hyötyä perhosille, mitä näkyy päivä päivältä enemmän.



lauantai 5. heinäkuuta 2014

Siivousta

Uusien ihmisten tavatessa karvakorvat, seuraa liuta kysymyksiä - "Ovatko ne kilttejä?" tai "Onko ne veljeksiä/isä ja poika?" ja näiden kysymysten jälkeen yleensä naisihmiset kyselevät "Irtoaako niistä paljon karvaa?" tai "Imuroit varmaan päivittäin?".

Pojathan ovat varsin siistejä, mutta kieltämättä kuraa tai hiekkaa kertyy sisään, erityisesti keväisin ja syksyisin. Onneksi hiekkakasat muodostuvat yleensä koiran unipaikan kohtaan ja hiekat on helppo siistiä. Totuus on, että vaikka koirien jalat ja mahanalustan suihkuttelisi, niin siltikin hiekanmurusia turkkiin jää.

Karvanlähtöaikaan karvaa irtoaa, mutta se pitää harjata pois. Satunnaiset karvatupot leijailee lattialla kuin aavikon risupallot. Karvapalloja on helppo noukkia käsinkin. Karvat jäävät tekstiilien päälle eikä ne uppoa kankaaseen kuten kissankarvat.

Nyt on kyllä imuri ollut ahkerassa käytössä, kun Jippo päätti hellekellien jälkeen ryhtyä ajopuuhiin. Imuri pauhaa pari-kolme kertaa viikossa ja parin tunnin päästä tilanne on samanlainen.

Muuttaessa ostin uuden imurin - Mielen, johon kiinnyin jo Oulun ja Tornion aikoina. Tämä luottoimuri ei ole niin hyvin varusteltu edelliseen verrattuna, mutta imurointiääni on niin miellyttävä kuin se imurissa voi olla.




Pojat ovat tottuneita imurin ääneen ja liikkeeseen. Kuvissa imuri on käynnissä ja siltikään pojat ei väistä kuin jos on aivan pakko. Pentuaikoina taisi jotain antipatiaa olla imuria kohtaan, mutta se katosi piakkoin kun tuumasivat varmaan ettei se imurointi lopu kuitenkaan.

Siivous sujuu automaattisesti jo siitäkin syystä, että Jippo ja Jekku siirtyvät huoneesta toiseen pois imurin minun tieltä. Imurista ne ei piittaa tuon taivaallista. :)



Hernekeittoa


Tarkoitus oli käydä tänään kaupassa, mutta kohtasin lenkkipolulla puutarhatuttavan, jonka olen tuntenut netin välityksellä jo kymmenisen vuotta. Olavi tunnisti minut mistäs muustakaan kuin Jekusta ja Jiposta. :)

Kaupat ehtivät mennä kiinni ennen kuin saatiin jutut lopeteltua Olavin kanssa. Hernekeittoa on aina kaapissa tällaisia tilanteita varten, ja sekös jos mikä sopii pojille.

Kummankin karvakorvan erityistä herkkua on HERNEKEITTO. Onhan rasvaa ja hieman lihaakin tuohon purkkihernekeittoon piilotettu, mutta se ei taida olla se juttu.

Jekku rakastaa tuoreita herneenpalkojakin kun Jippo taas pitää herneistä. Jekku söi pentuna valtavat määrät mustikkaa ja puolukkaa. Aikuinen Jekku syö mansikat, herukat ja karviaiset suoraan puskista. Ruusunmarjoja se jo kuumeisesti ruusupensaista etsi. Jippo söi pentuna kaikenlaista, mutta vielä sille ei kelpaa ihan niin laajasti marjat kuin Jekulle.

Tähän postaukseen voisi kyllä liittää varoituksen, että älkää tehkö näin tai opettako koiraanne kerjäämään. ;)



Hyvin anova katse kertaa kaksi


Suurta herkkua ja vain niin vähän tarjolla.



tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kosteikkopuisto

Iltalenkki suuntautui läheiseen Kosteikkopuistoon, missä hiekkatie kiermurtelee kosteikkojen läpitse. Keväällä viimeksi kävimme kosteikkopuistossa, kun palautimme olohuoneen lattialle eksyneen suursukeltajan takaisin vesistöön.

"Nummelan portin kosteikko on rakennettu vuonna 2010 YK:n Luonnon monimuotoisuuden juhlavuoden kunniaksi. Pilottialue koostuu noin kahden hehtaarin kokoisesta puistoalueesta, jossa on noin hehtaarin kokoinen ympärivuotisesti veden peittämä alue. Kosteikkopuisto on rakennettu noin 500 hehtaarin laajuisen valuma-alueen suulle. Valuma-alueesta hieman yli puolet on taajamaa ja osa maatalousaluetta. Nummelan portin kosteikon pinta-ala on 0,2 % sen valuma-alueen pinta-alasta. Kosteikko puhdistaa valuma-alueelta tulevia vesiä ennen niiden virtaamista vastaanottavaan Enäjärveen. Kosteikko muodostaa monimuotoisen keitaan niin alueen eläimille kuin paikallisille ihmisille." -> Lähde

Parhaimmillaan puisto on ilta- tai aamuhämärässä, kun lintujen konserttia voi rauhassa kuunnella.




 


Viime kerralla hiekkatie oli täynnä rupikonnia, joihin Jippo aina haluaa kovasti tehdä tuttavuutta. Jekku on jo Konnan tavannut, että se tietää konnia väistää parhaan kykynsä mukaan. Nyt saimme väistellä lehtokotiloita ja nämäkin ovat Jipon mielestä sopivaa ystäväainesta..