maanantai 29. marraskuuta 2010

Hovikuvaajalla

29.11.2010



Jekun hovikuvaajaksi on muodostunut Niun ihminen Elina ja käväisimme tänään pikaisesti Oulussa asioilla. Jekulle ja Niulle oli varattuna tärskyt ja Jekulla oli sitä ennen valokuvaussessio, jotta saadaan talviturkista kuvamateriaalia Petra-kasvattajaa varten. :)


Blogiin lisätty tämän lisäksi 8 blogitekstiä eli kohta on Jekkula taas ajantasalla. Käyhän lukemassa, että mitä kaikkea ollaan puuhailtu!

Kiitos Elina kaikesta! :)

Ikää 1 vuosi 7 kuukautta ja 17 päivää


Sisällä meno oli hurjaa! Lisää kuvia ja juttua Niun blogissa.

Kuvat: Elina Seppänen

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Näyttelytreenit



28.11.2010

Kävimme tänään alaosastolaisten kanssa Keminmaassa harjoittelemassa vapaamuotoisesti näyttelyasioita. Mukana oli kaikkiaan 11 terhakkaa lapinkoiraa. Lisää kuvia osallistujista tästä linkistä.

Me pääsimme treenipaikalle Kompon ja tämän ihmisen kyydissä. Matka taittui mukavasti vailla mitään mutinoita. :) Jekku ja Kompo treenasivat peräkanaa seisomista ja perässä juoksemista, sekä sitten treenien päätteeksi ne tallustelivat vieretysten pienellä hihnalenkillä, välillä haastaen toisiaan leikkiin.

Jekku oli selkeästi innoissaan ja pikkasen piti muillekin jutella, mutta kunhan oltiin aika treenattu ja energiaa kulutettu Jekku antoikin parastaan, hiljeni ja Marjo nappasi kuvan - kiitos kyydistä, seurasta ja kuvasta! :)



Kuva: Marjo P.'


Kuva: Aija Peura

Kuva: Aija Peura

Kompo on upea koira ja tässä sen tyylinäytettä:



lauantai 27. marraskuuta 2010

Juoksemassa taasen

27.11.2010


Jekku käväisi avustamassa Saagan lenkityksessä, kun Saagan pieni ihmistoveri oli 40-asteen kuumeessa ja Saagan ihminen murehti kovasti pienen lapsensa vointia.

Jekku halusi kovasti olla avuksi ja tällaisia huurrekuonoja saatiin aikaiseksi:


torstai 25. marraskuuta 2010

Yhteislenkki ja Lumi

25.11.2010

Jekulle oli marraskuun viimeinen torstai täynnä sydänsurua, mutta onneksi se muuttui iloksi uuden koirakaverin myötä.

Kävimme alaosastolaisten kanssa hihnalenkkeilemässä Tornion keskustassa ja mukana oli kaksi urosta: Jekku ja Kompo, sekä pari tyttöä, joista kumpainenkin oli vastustamaton. Fannilla oli juoksut loppumassa ja Millalla alkamassa. Tunnin ajan pojat lauloivat serenadeja tytöille niin että kadut raikui. Kummallakaan ei ole erityisen kaunis lauluääni edes..

Me Kompon ihmisen kanssa ei päästy lähellekään tyttöjä, kun poikia piti pakittaa ees taas ja hakea kontaktia ja eteenpäin ei menty jos ääntä lähti.

Lopulta saatiin äänekäs hihnalenkki päätökseen ja kaverukset pelasi samaa peliä, eli kyttäsivät tyttöjä ja olivat muutenkin hyvää pataa.

Kaoottisen lenkin päätteeksi kävimme ystäväpariskunnan luona (samaiset joiden kanssa olimme Ylläksellä tuossa taannoin). Siellä Jekku tapasi uuden ystävänsä. Lumi on 4-vuotias westie ja se osoittautui myöhemmin ainoaksi koiraksi jota Jekku todella kuuntelee.

Jotta kaverisuhde saataisiin luotua hyvin lähti kaverukset ensin hihnalenkille ja sitten joenjäälle rallattamaan.

Lumi kertoi eräänä iltana, että Jekku tuut liian lähelle ja Jekku pisti saman tien maata. Se oli aivan yllättävä veto meidän energiapakkaukselta. Puolta pienempi valkoinen koira näytti isolle pojalle kaapin paikan!

Koipeliini

25.11.2010

Laitoimme tämän kuvasarjan lappalaiskoirafoorumille palstalle "Liioiteltujen piirteiden jalostus"- mikä sisältää joukon hulvattomia otoksia lappalaiskoirista. Jekun koivet, niissä riittää pituutta :D



sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Rakkaimmat lelut


21.11.2010



Jekun tärkeimpiin leluihin kuuluu ne ihka ensimmäiset lelut, jotka sitä odotti kun se saapui uuteen kotiinsa - koliseva majava, vaaleanpunainen röhkivä pikkupossu (kuvassa alla) ja köysilelu (kuvassa yllä ja alla).

Mistään leluista se ei kuitenkaan ole mustasukkainen vaan mieluusti se leikki toisen koiran kanssa ja silloin lelut ovat toissijaisia leikkitovereita.

Jekun kaikista rakkain lelu on vaaleanpunainen hippo (kuvassa yllä), minkä se sai Petra-kasvattajalta pentupaketin mukana. Hippoa Jekku hoitaa antaumuksella - siltä hoidetaan turkkia ja sitä kannetaan nätisti, koskaan siihen hampailla koskematta ja sitä järsimättä. Ostimme samanlaisen lelun Ikeasta nyt syksyllä ja se tuhottiin minuuteissa. :D

En ole koskaan tavannut niin leikkisää koiraa kuin tämä velikulta. Jos se ei nuku niin se leikkii leluilla joko yksin tai raahaa niitä huoneesta toiseen. Monesti aamulla on herätty possu kainalossa, kun eräs karvakorva on sen aamulla siihen tuonut, ihan vain vinkkinä että sitten kun heräät niin tiedät mitä tehdä.

Jekku 1. päivää uudessa kodissa ihkauuden köysilelun kanssa. Lelu oli hurjan iso pikku-Jekun suuhun, mutta nyt se näyttää pikkasen hupsulta. :)


Pikkupossua kuskataan jo toista viikkoa uudessa kodissa. Possu on vieläkin todella rakas, mutta siltä on amputoitu korvat ja röhkimismekanismikin on lelujen taivaassa.





sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Juoksulenkillä

14.11.2010


Lappalaiskoirien yhteislenkin jälkeisenä päivänä Jekku ja Saaga pääsivät taas juoksemaan vapaana.

Kaverukset tykkää juosta ja juosta, nuuhkia ja taas juosta. Varsinaista nujupainia kaksikko ei ole tainnut kertaakaan harrastaa, mutta se ei haittaa kun muuten niillä menee jutut mainiosti yksiin. Kepeistä ei tule riitaa, kun Saaga ymmärtää että keppien kanssa saa pöristä eikä se tarkoita mitään. :)


Onnellinen parivaljakko vai "Oisko nakkia tarjolla"?


"Ai mitä asiaa?"





"Miten tämä lähtee käyntiin?"

lauantai 13. marraskuuta 2010

Yhteislenkki 13.11.2010

Sain parilta taholta kehoituksen ryhtyä Lappalaiskoira ry:n Tornion alaosaston yhteyshenkilöksi. Ja niinhän siinä kävi, että hallitus asian hyväksyi ja meidän alaosasto kantaa nimeään Tornion seudun lappalaiskoirat. Sähköpostilistalla on nimiä lähes 20 ja tapaamisissa on riittänyt mukavasti porukkaa. :)

Oman alaosastosi löydät Lappalaiskoirat ry:n nettisvulta kohdasta yhdistys - alaosastot.

Alaosaston perustamisessa oli myös oma lemmu ojassa eli saada Jekku taas siedättymään toisiin lappalaiskoiriin, pääsemään treenaamaan ja saamaan uusia ystäviä, sekä minä ja Jekku.

Olemme tavanneet neljä kertaa marras-joulukuussa ja ensi vuodelle on mietitty monenlaisia koiruuksia. Lisää näistä tapaamisista omissa postauksissa. Kuvassa olemme yhteislenkillä 13.11.2010 eli ennen alaosaston virallistamista. Mukana oli 7 turrukkaa. Lisää juttua alaosaston omassa blogissa.

Kun mukana oli sen verta paljon samanikäisiä päädyttiin pitämään kaikki koirat kiinni. Jekku aluksi Tikolle ärräsi, mutta lopetti sen. Tiko kyllä loppuun saakka haki Jekulta katsekontaktia, sitä saamatta. Jekku ystävystyi Moskun kanssa, mikä oli yllättävää kun Mosku on 9kk vanha uros. Pojilla tuntui olevan hauskaa ja hihna hieman haittasi kunnon leikkejä.

Vasemmalta oikealle: Tiko, Mosku ja Jekku

lauantai 6. marraskuuta 2010

Ylläs

5.-6.11.2010


Metsänvaltias tähystämässä poroja

Kävimme eilen ja tänään viettämässä ystäväpariskunnan kanssa pikkujouluja Ylläksellä . Lähdimme illan pimeydessä ajamaan mökille ja vietimme ihanan illan pelaten pelejä, saunoen ja jutellen. Jekku tietysti viihdytti meitä leikkimällä possunsa kanssa.

Seuraavana aamuna lähdimmekin ajelemaan luontokeskukselle ja sieltä tallustelimme kohti läheistä laavua. Reilun viiden kilometrin matka taittui osittain moottorikelkan jälkeä, pehmeää hiihtolatua ja kinttupolkua.

Ei liene epäselvää, että mitä Jekulla on mielessään?



Paluumatkalla autolle Jekku kulki Keijon kanssa etunenässä ja siellähän näkyi poroja. Jekku kuitenkin kuuliaisena poikana pysähtyi ja retkitoveri sai Jekun kytkettyä. Porot söivät ja joivat hetken, kunnes ne hoksasivat meidät ja katosivat metsään yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin.

Jekkua pidettiin tovi kiinni, kunnes se päästettiin taas vapaaksi. Hieman se haisteli kuonollaan ilmaa ja totesi, että parempi on jatkaa matkaa meidän kanssa.



Ylläksen luontokeskukselta lähdettiin porvarillisen hämärän aikaan ajelemaan kohti mökkiä ja kuinka ollakaan porokolmikko hölkötteli automme edessä kotvasen, kunnes ne hyppäsivät takaisin metsään.


Kiitos ihanista pikkujouluista! :)

Ps. Lisää kuvia tulossa myöhemmin!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Näkymätön aita

29.-30.10.2010


Jekku on ollut kova poika kyttäämään naapurien asioita: kaupassa käyntejä, koirien kanssa ulkoilua, kesä- ja talvirenkaiden vaihtamisia. Talvellahan meno näytti tältä.

Kun elokuussa kasvit lähti pihalta ja tilalle kylvettiin nurmikko, tuli pienelle pojalle enemmän tilaa telmiä. Tai näin me oletettiin, kuitenkin aika pihalla vietettiin useimmiten kytäten. En tiedä miten moni naapurustosta edes huomasi, että heitä vakoiltiin..

Muuton viimeisimpiä puuhia oli aidan purkaminen ja myös näkymätön aita teki tehtävänsä. Jekku on tottunut, että tuota rajaa ei ylitetä, niin kotipihassahan se pysyi, vaikka koirakoitakin meni parkkipaikalla ja minä ylittelin näkymätöntä aitaa, kun oli asiaa pyykkituvalle.



Meille jäi haikea olo, kun pieni kotimme puunattiin puhtaaksi ja sieltä hävisi kaikki tutut tavarat. Jekku ei ole pikkuasunnossa viihtynyt enää aikoihin, siellä ei mitään tuttua juuri ole ollut eikä ruoka ole maittanut. Tornioon saapuessamme ilo taas syntyi, kun pääsi etupihalle kellimään, pyyhkimään kuonoa pörrömattoon ja pistämään päänsä lelukoriin.

Meidän jää valtava ikävä teitä kaikkia! :) Onneksi kyllä tullaan jo ensi viikolla käymään..

Nähdään taas pian! :)

2.-3.11.2010

Nyt olenkin saanut päivitykset ajantasalle ja jos jotain jäi puuttumaan, niin lisäilen sitä mukaa, kun mieleen muistunee. :)

Eilen laajennettiin neitikoiratuttavuuksia yhdellä sievällä harmaan riistanvärisellä lapinkoiraneitosella. Fanni on 8-vuotias Fidelis-kasvatti. Alkuinnostuksen (lue: Jekun riemu-, itku- ja huutoriemahdusten) jälkeen kaksikko hienosti tassutteli vierekkäin Tornion katuja ja rantapolkuja.

Petsiessä laitoin Fannin omistajalle viestiä, että täällä olisi halukas lapinkoirapoju vailla lenkkiseuraa ja niinpä me päätettiin tavata. :) Aina kannattaa siis kysyä! Onneksi Fannin omistaja on kaverien kesken perustanut tännekin vapaamuotoisen treeniringin, joten mekin päästään Jekun kanssa vähän treenaamaan pitkästä aikaa.

Tänään taasen lenkkikaveriksi pääsi Kompo. Kaksikko piti kyllä sellaisen pörräystuokion heti ensi alkuun, kun tapaamisesta oli taas vierähtänyt liian pitkä aika. Yksi teini-ikäinen ja yksi nuori uros on sinänsä huono yhdistelmä, mutta kyllä se ajan kanssa taas helpottaa. Rauha saavutettiin ja taas tassuteltiin entiseen tapaan, välillä kuonokkain ollen täydessä yhteisymmärryksessä 1,5 tunnin ajan.

Kiitos lenkkiseurasta kumpaisellekin! :) Jekku on ihanan naatti ja oloonsa erittäin tyytyväinen, varsinkin kun sai pienen palan pullaa..

tiistai 2. marraskuuta 2010

Odottelija

2.11.2010


Olemme muutamaan otteeseen käyneet lähikaupassa jättäen Jekun odottamaan koiraparkkiin. Yleensä sen ilme on ollut erittäin loukkaantunut ja epämukava, kun se on kiskonut hihnan suoraksi ja sitten pää kenossa maannut. Tänään asiassa tuli läpimurto, kun hain isän isänpäivälahjapakettiin Sisu-pastilleja ja Marianne-karkkeja. Jekku oli iloisen ja viihtyvän näköinen koiraparkissa. :)



Jekku nauttii pihalla olosta suunnattomasti, kierien ja sukeltaen. :) Se pysyy pihalla myös yksistään ja yleensä sen löytää järsimästä keppiä tai kelliessä. Kovasti se aina odottaa leikkiseuraa pihalle meistä. Keväälläpä voikin käydä niin, että Jekku saa ihan ikioman leikkitoverin. ;)