torstai 28. heinäkuuta 2011

Täti


28.7.2011

Jekun tätipuoli Saaga käväisi poikia tervehtimässä ja onneksi meidän pojilla on yksi tätikoira elämässä, jonka kanssa ei leikitä, niin kumpikin oppii että aina toinen koira ei tarkoita leikkimistä. Saagan omistaja on tästä leikkimättömyydestä kovin pahoillaan, mutta minusta se on todella hienoa, että on edes yksi koiru joka on rauhallinen, kiltti eikä ole leikkisä.

Saagan kanssa tapaaminen on silti leikkimättömyydestä huolimatta iso ilo pojille, kun saavat juosta yhdessä, nuuhkia, tutkia ja lepäillä eli koiramaista tekemistä on paljon muutakin kuin leikkiminen. Jekulla ja Saagalla onkin ihan omat haukkujutut heti kun tapaavat, ja tätä Jekku ei tee minkään muun koiran kanssa.


Saaga ja Jippo


Jipsu osoittamassa, että on kiltti ja pieni poika:


Poikien juoksuttaminen väsyttää..


Poseerauskuva kesämekossa olevasta Saagasta:


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Dinolla ja ilman

27.7.2011

Piitu kävi leikkimässä Jekun kanssa ja hauskaa kaksikolla riitti yllin kyllin - vauhtia, tiukkoja mutkia, kaatumisia.. eli vaarallisia tilanteita roppakaupalla. :) Jekulla ja Piitulla on kyllä aina todella hauskaa, kuten meillä ihmisilläkin.

Me ihmiset ei vaan millään ole keksitty miksi Piitu ei Jippoa hyväksy. Ehkä Piitu on mustasukkainen Jekusta tai tai tai tai.. ehkä vain meidän ihmisten inhimillistämistä?

Ollaan käyty muutamissa treeneissä yms vain Jippo & Piitu-kokoonpanolla ja vaikuttaisi, että silloin Piitu hyväksyy Jipon paremmin, mutta kun soppaan lisätään Jekku niin asiat on toisin. Täytyy toivoa, että tämä on ohimenevää ja Piitu hyväksyy Jipon siinä vaiheessa, kun Jiposta tulee sukukypsä. Vaan on se mukava, että Jekullakin on ihan oma ystävä, kun Jipollakin on. :)



Jekkuli




Muutama poseerauskuva Jiposta ja aluksi isännän seisottamana:


Jipon vapaamuotoista esiintymistä dinolla ja ilman ;)



Vihdoin sain tilattua Mustista ja Mirristä kumpaisellekin puhelinnumerolaatat kaulapantaan - en halunnut laittaa kumpaankaan laattaan kutsumanimeä. Tähän on useampikin syy: Jekku ei tottele muita ihmisiä kovin herkästi eli se on uskollinen yhdelle perheelle, enkä halunnut antaa mahdollisille varkaille sitä mahdollisuutta, että heillä olisi helppo yhteiselämä varastettujen koirien kera ja kolmas syy on se, että pannat mahtuu kummallekin koirulle, joten ei tarvinne miettiä, onko oikea nimi.

Laatoissa on siis toisella puolella minun numero ja toisella isännän, mikäli joku karkulaiset saa kiinni voi aina soittaa ja kertoa mistä koirat löytyy - kutsumanimellä ei siinä vaiheessa ole mitään merkitystä.

Valitsin ruostumattomasta teräksestä ympyrän muotoisen laatan, kaikista suurinta kokoa, ettei laatta katoa turkkiin. Kahdelle laatalle tuli M&M-asiakaskortin alennuksen jälkeen n.18 euroa ja laatat tuli vajaassa viikossa loma-aikaankin. :)

Kuolainen laattamalli:



tiistai 26. heinäkuuta 2011

Polvikulmaukset

Mitäpä Jipon elämään sitten? Jipsun kanssa käytiin lauantaina Tornion KV-näyttelyissä katsomassa lapinkoiria ja kasvattajaa. Pikkumies sai välillä nukkua kevythäkissä, jossa Jippo viihtyy mainiosti ja aina kevythäkin ollessa kasassa Jipsu hiippailee sinne loikoilemaan ja leikkimään leluilla.

Jipsulla oli näyttelypaikalla hauskaa kun se sai leikkiä kasvattajan Kielon ja Jekun ikäluokkaan kuuluvan Uulan kanssa. Kasvattaja otti kuviakin vähän reilu 5kk vanhasta Jiposta, mutta ne tulee esille varmaan vasta syyskuussa. Näyttelyvilinässä pieni mies oli rennosti ja kuin kotonaan.

Kotopuolessa tietysti leikitään paljon:


Jipsu on tyypillinen 5kk vanha pentu - venyy ja vanuu kaikkialle, kuin väärässä lämpötilassa pesty villapaita. Yllättävän tasaiselta se näyttää, tosin Jippo on ihan pennun näköinen kun taas Jekku samassa iässä näytti jo aikuiselta.


Tärkein asia kasvuun liittyen on takakulmaukset ja niiden esiintulo, kun jalat ovat nyt lopettaneet valtavan kasvunsa. Takakulmauksilla siis tarkoitetaan polvikulmaa, mikä on tärkeä oikeanlaisen liikkeen vuoksi ja hyvät takakulmaukset voi olla merkkinä terveistä polvista. Liian suorapolvisilla voi olla polvivikaa eli patellaluksaatiota, joissa polvilumpio menee sijoiltaan. Jipon emon toinen polvi on tutkittu ns. ykkösen polveksi eli se on siis lähes normaali eli käytännössä siinä on siis pieni muutos, mikä huomattiin vain polvitutkimuksissa, muuten polvi on aina ollut oireeton.

Patellaluksaation asteet ovat:

0 = normaali

1 = lähes normaali

2 = lumpio luksoituu koukistaessa/rotatoitaessa

3 = lumpio on yleensä luksoituneena

4 = lumpio on pysyvästi sijoiltaan


Tästä syystä on erityisen tärkeää, että Jipolle kehittyisi hyvät polvikulmaukset. Tältä Jipon toinen takajalka näyttää nyt:


maanantai 25. heinäkuuta 2011

Iltalenkki


25.7.2011

Käväistiin poikien kanssa iltalenkillä koko perheen kesken. Pojat saivat pitkästä aikaa vilistää vapaana metrisessä heinikossa ja pomppivat kuin aropuput, niiden nassuista näki riemua ja tehtiin mamin etsintäleikkejä, tosin molemmat touhuttivat niin paljon että meinasi mami jäädä löytämättä.

Pomppimisen jälkeen olikin lenkin virallisempi osuus eli hihnalenkkeily joen rantaan. Rannassa Jekku pääsikin lempipuuhaansa eli uimaan,





Jippo ei vielä ole ihan niin ihastunut veteen kuin Jekku, mutta käy kyllä kahlailemassa.


Kerrankin kuva Jipsusta häntä alhaalla:


Tosiaan Jekku ui jokea pitkin kauan aikaa ja rantaan tullessa pojat huomasi aitauksessa lampaat, johon Jekku reagoi yllättävästi vahtihaukulla, mitä se ei normaalisti käytä juuri koskaan.

Pienempikin innostui asiasta ja päätettiin käydä katsomassa lampaita kytkettynä (näin tokikaan ei saisi tehdä, mutta mentiin varovaisesti ja katsottiin lampaita kauempaa ihan hiljaa), ettei jäisi niiden tapaamisesta mitään kierrosta päälle. Tätä kirjoittaessa, 10.8., pojat näkivät lampaat toistamiseen ja suhtautuivat niihin kiinnostuneesti, mutta täysin rauhassa. Näemmä kannattaa siis kaikki tilanteet viedä loppuun siten, että koirille jää rauhallinen kuva esineestä/asiasta tai eläimestä.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kyllä se kehittyy!

24.7.2011

Jekkupekku on nyt täysin kesäkarvassa, kaik on mennyt.



Harja ja poskivillat on poissa, samaten jalka- ja masukarvat, villapöksyt ja uusimpana häntäkin, kun Jippo tuppaa siitä kiskomaan. Poju näyttää silti muhkeammalta kuin viime kesänä, että jotain on tarttunutkin. Ystävä sanoi, että nyt on alkanut kuono ja pääkin kehittyä, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Ehkäpä Jekku olisi valmis uros sitten nelivuotiaana. Toivottavasti tämä totaalinen karvanlähtö olisi merkki entistä muhkummasta turkista? Painoa on tullut se 2-3kg eli aletaan olla jo 20kg paikkeilla ja pari kiloa saisi tulla vielä lisää.

Varasin syyskuun puoliväliin terveystarkastusajan joten silloin tietää, että onko meidän poika jalostuskelpoinen, kun silmät peilataan ja kyynärät & lonkat kuvataan. Mukavasti on tullut isyyskyselyitä meidän sporttipojalle ja syksyllä näkee, että mitkä niistä kyselyistä toteutuu ja millä aikataululla, meillä ei ole mikään kiire, kun Jekku on vielä niin nuori. On mukava tietää, että ihmiset arvostaa hyvää luonnetta niin paljon. :)

Muutama tuore otos, joissa Jekku katsoo hyvin intensiivisesti ja vähän totisen näköisenä, no namia se kyttää, että koska saa luvan etsiä namin heinikosta. ;)






Tältä Jekku näytti viime vuonna, aikasta ruipelo tapaus vai mitä? Kuonokin on ihan ohut.

Jekku elokuussa 2010:


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Turistina näyttelyissä

Jippo pääsi vähän katselemaan, että millaisilta ne suuret koiranäyttelyt näyttääkään, kun vierailimme tänään järjestettävissä Tornion kansainvälisissä näyttelyissä. Tuomarina suomenlapinkoirille toimi Jari Fors ja mukava päästä seuraamaan itselle vielä vieraan tuomarin työskentelyä. Tuomari ei juuri koiriin koskenut, mutta hampaat tarkisti. Lappalaiskoirien tulostaulukko näyttelypäivältä näytti tältä.

Paljon oli Tornion kv-näyttelyissä porukkaa -  eri rotuja vilahteli ja sääkin oli mukava; Ei tarvinnut paistua eikä jäätyä.

Jipolle seuraa piti kasvattajan Kielo ja mielettömän iloinen & leikkisä Uula (Fihtolas Ekoteko). Alaosaston koirista mukana olivat Rassu ja Ransu. Niuniun täyssiskokin oli paikalla ja oli tosi hauska tavata itselle niin tutun koiran täyssisko.

Jippo 5 kk & 11pv










Kaikki Jipon kuvat: Petra Palukka



perjantai 22. heinäkuuta 2011

Toukka

22.7.2011

Ostin tuossa taannoin kirpparilta pojille Toukan ja siitä onkin tullut yksi Jekun lempileluista. Toukka asuu pääsääntöisesti sisällä, mutta luvan kanssa Jekku ulkoiluttaa Toukkaa, kuten näistä kuvista näkyy. :) Joskus Toukka-parka on kovilla, kun joutuu vetoleluksi. =/






torstai 21. heinäkuuta 2011

Sinisiä nauhoja



21.7.2011

Käytiin toistamiseen mätsäreissä poikien kanssa. Osallistuttiin ensin parikilpailuun eli ideana oli esittää kaksi saman rotuista koiraa yhtä aikaa. Sanoin jo heti järjestäjille ilmoittautumisen yhteydessä, että kannatuksen vuoksi osallistutaan. Arvasihan sen - Jekku esiintyi hienosti, se juoksi ja seisoa pönötti, mutta se ilme, voi että, se oli niin EVVK-asenteella*) matkassa ja toinen taas oli iloisena. Ihan kivastihan ne yhdessä juoksi ja seisoi, mitä nyt hieman pientä säätöä. :D Meidät käteltiin ensimmäisenä ulos kisasta, minkä kyllä arvasinkin.. Jekku ei ihan hoksannut, että sen olisi pitänyt esiintyä, kun eihän oikeissakaan näyttelyissä mennä toisen parina.

Jippo jatkoi pentuluokassa ja esiintyi loistavasti - seisten töröttäen ja juosten hienosti, ei istunut kertaakaan - , ja sieltä saatiin sininen nauha pomppivan samojedin voittaessa. Jekku kilpaili ystäväänsä Piitua vastaan ja meille lankesi sininen nauha siitäkin koitoksesta. Jekku pikkasen laiskasti juoksi, kun joutui odottamaan niin kauan ja siellä oli niin kuuma eli parempi voitti, ehdottomasti. :)

Molemmat pojat karsiintui sinisten ryhmästä heti kättelyssä. Tuomarina oli vetokoiraihminen ja yllättäen kaikki huskyt ja muut vetokoirarodut sai sen punaisen nauhan, ja kaikki lapinkoirat sai sinisen nauhan paitsi jos kilpakumppani rähisi. Siellä punaisten jatkoryhmässä oli muuten hieman niitä vetokoiria... Tästä syystä en oikein mätsäreistä välitä, kun vaikka siellä miten hienosti esiintyy, niin tuomari valitsee ne rodut joista pitää.

Kumpikin pojista esiintyi 100% ja hienosti, mikä onkin tärkeämpää kuin palkintosijat. :)

Pojat parikilpailutunnelmissa:

Kuva: Nina Nikurautio - kiitos kuvalainasta! :)


*) EVVK= Ei vois vähempää kiinnostaa

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Saanen esitellä Muohta!

18.7.2011

Jipsu sai uuden pentuystävän n. 10-viikkoisesta Muohtasta (Kontioharjun Muohta). Jekku ja Muohtan asuintoveri Niehku jäivät tapaamisesta paitsioon Jekun ollessa sisällä ja Niehkun lenkkeillessä isäntänsä kanssa lähistöllä.

Pojilla meni heti jutut yksiin ja hauskaa riitti, ja pojat kuluttivat yhteisen hetkensä painimalla, nuolemalla toisten nassuja tai lymyten aitan alla. Nopeat pojat eivät kameralle juuri tallentuneet, mutta tässä pari kuvaa Muohtasta:



Jippo vaikutti Muohtan rinnalla jättiläiseltä, no onhan Jipolla nyt säkäkorkeutta 47cm ja painoa 14,4kg..


Kiitos Muohtan porukoille ja tervetuloa uudelleen! :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kesäterveisiä Jipon isukilta!

17.7.2011

Kuvaterveisiä Jipon isältä Ransulta eli Staalon Usvapeikolta:





Kaikki kuvat: Päivi Myllynen

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Tulokset virallistettu!

Kennelliitto on pitkän odottelun jälkeen virallistanut Jekun polvi- ja sydäntutkimustulokset ja luonnetestituloksen (näyttelytaulukko vielä odottanee parempia tuloksia, mutta eiköhän se ole hyvin mahdollista kunhan massaa kertyy lisää):



maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kesälomareissu

Jippo tässä kirjoittelee hei!



Kyllä maalla on vaan mukavaa. Lähdimme maanantaina kohti E-Pohjanmaata junalla puksutellen. Matka kesti lähes viisi tuntia, mutta me Jekun kanssa nukuttiin lähes koko matka. Me ollaan eripäteviä matkustajia eikä lähdetä hortoilemaan. Jekku on niin hyvä esikuva, että en varmaan ikinä opi mitään huonoja juttuja..

Karra tuli taas meitä tapaamaan ja käytiin tooosi pitkällä kävelylenkillä. Karra on kyllä niin sievä tyttö ja sille ollaan etsimässä sulhastakin kovaa kyytiä. Jekku tiesi kertoa, että Karran kanssa ovat kasvaneet nuoruutta ja aika menee niin äkkiä..
Okei. Mun isoveikka on kyllä mahti veikko, ihan paras. Mutta jos totta puhutaan niin ei se aina ihan täysjärkinen ole..



Sitten kun kamera otetaan esille niin että se näkee, niin sitten se on tämmöinen hymypoika, ihan välillä hävettää, kun näistä kuvista saa sen käsityksen, että se ois vähän fiksumpikin sälli vaikka oikeasti se on ihan hirvittävän leikkisä. Heti kun ilta koitti niin se alkoi leikkimään ja se leikkii tuntitolkulla.. huh!



Jekulta olen oppinut hiljaa kerjäämisen jalon taidon - tässä isompi näyttää mallia, aika tehokasta eikö! Ideana tässä on siis se, että täytyy olla täysin hiljaa ja vain hienovaraisesti näyttää että ko. herkku kiinnostaisi. Haukkua, hössöttää, pomppia tai tunkea ei saa, vaan katsoa (lue: tuijottaa) sitä herkkua. Jos tekee edellä mainittuja epämielyttäviä asiota passitetaan meidät pois toiseen huoneeseen. Yleensä me kyllä ei saada tälleen edes tuijottaa, mutta nää grillausjutut on erikseen. Kotona me ei saada olla keittiössä jos kaksijalkaiset tekee ruokaa.





Sitten se ruokapolitiikka muuten. Mun on aina nälkä ja ennen oli kivaa, mutta nyt isoveikka kuulemma kasvattaa massaa ja on jo reilu pari kiloa paisunut eli se syö ensin omat ja sitten mun ruoat. No annetaan mulle sitten lisää omaa ruokaa, mutta kuiteskin. Isoveikalla on alkanut lihakset kasvaa jalkoihin. Karvaa sillä nyt ei ole, mutta josko se sen taas talveksi kasvattaa. Isoveikka kyllä saa miehistyä paljon, kun Netta-siskonsa kruunattiin eilen Suomen muotovalioksi! (Onnea vain kovasti! :) ) Taitaa mennä kyllä aika pitkä tovi ennen Jekun osallistumista semmoisiin kinkereihin, josko ollenkaan..


Mun lempparipaikka kyläpaikassa on ison kivipöydän alusta ja kyllä se nyt näyttää uhkaavasti siltä, että ensi reissulla en mahdu sinne enää :(


Emännän isä (aika pätevä herra) seisotti mua, niin saatiin sivupönötyskuvaa. Näytän kuulemma ihan pennulle, jos vertaa Jekkuun saman ikäisenä. Jekku kasvoikin äkkiä aikuiseksi ja nyt vasta alkaa taas kasvaa 1,5v tauon jälkeen. Jännä kuulemma seurata miten mä kasvan. Mua se nyt ei niin kiinnosta, mutta kasvamisessa on just se vika, etten mä mahdu enää niihin kivoihin paikkoihin mihin ihan pentuna. Kuono on kasvanut, liekkö siitä syystä, että tungen sitä joka paikkaan??! Jalat on jo lopettaneet kasvunsa ja alkaa ne kummat takakulmaukset tulla takaisin. Oon nimittäin lähes yhtä korkea kuin Jekku eli siirryn aikuisten ruokaan.


Mulla on aika muhkeat tassut, niillä on hyvä köpötellä ja KAIVAA. Tää jälkimmäinen asia tuottaa vähän päänvaivaa kotiväelle, mut musta se on taas tosi kivaa. No, ei voi kaikkia miellyttää, ei edes joka kerta ;)


Kasvattaja oli lähettänyt pari Miina emon omistajan lähettämää kuvaa miun täysveli-Majurista ja tämmöiseltä se näyttää nytten. Aika komea vaikka itte sanonkin! :)


Kuva: Perhe Ojanperä

Pistetääs vielä meidän molempien kuvat vierekkäin: